Veljesseura.org

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Kerran eräs terveyden hoitaja kysyi teini-ikäiseltä mutantti Jt;ltä, että "mitä sitten tekisit jos vihollisjoukot tulisivat ja uhkaisivat raiskata vaimosi ja tappaa lapsesi? Antaisitko vihollisten vain yksinkertaisesti tehdä sen?"

Nuori Jt vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi , että "Antaisin."

Tämä vastaus osoitti terveydenhoitajalle sen , että kaikki ei ole tässä uskonnossa kohdallaan.

Ja minuakin hävetti, kun terveydenhoitaja siitä minulle sanoi, osoittaakseen uskontoni mielettömyyden, se hävetti minua kun ymmärsin että ei niin voisi tehdä tosi tilanteessa, katsoa vain rauhallisin mielin kun vihollisjoukko raiskaa ja tappaa vaimoni ja seivästää lapseni heinäseipääseen perssilmästä vaan.

Epävalistunut mielipiteeni on, että itsesuojeluvaiston vuoksi moni kyseiseen tilanteeseen joutunut on päätynyt katselemaan touhua vierestä, vaikka eivät olisikaan olleet jehovantodistajia. Moni kun ei ole valmis menettämään omaa henkeään periaatteen tai edes lähimmäistensä vuoksi.

Bunica kirjoitti:Kuulostaa mielipuoliselta, mutta on aivan linjassa sen kanssa, että saman tahon käskystä elämän symbolia on kunnioitettava silloinkin, kun tuo kunnioitus johtaa lapsen elämän menettämiseen.

Järjestö tarvitsee marttyyreja.

Well said.
Kuuliainen todistaja kunnioittaa elämää yhtälailla pidättymällä aktiivisesta tappamisesta (sodassa) aiheuttaen näin potentiaalisesti muiden ihmisten kuoleman, kuin myös antamalla viattoman lapsen kuolla pidättäytymällä verensiirrosta.
Kylläpä se elämä siitä taas pyhittyy ja kunnioittuu ihan kahmalokaupalla!

Tämähän on mielenkiintoinen aihe. Rupesin muistelemaan, ja muistini mukaan raamatun todelliset (kuvitellut) hahmot (karikatyyrit) nimeltä Aabraham ja Job olivat eräänlaisia puhdasoppisen uskon ilmentymiä.

Aabrahamille kävi niin, että hänen piti melkein tappaa oma poikansa jumalan käskystä, mutta ei sitten kuitenkaan , ja lopulta kaikki päättyi onnellisesti.

Jobille kävi niin, että jumala tappoi tai antoi tappaa häneltä vaimot, pojat, tyttäret, siat, ja tupakinhimon, ja lopulta kaikki päättyi onnellisesti.

Ihanteena näyttäisi olevan silmitön luottamus siihen, että se sama kusipää, joka sinulta on ottavinaan tai ottaa kaiken, sitten loppupeleissä järjestää kuitenkin asiasi parhain päin. Ihmisen itsensä osa tässä on varsin vähäinen, ei vastuuta tapahtumista eikä seurauksista. Ihanteellinen ihminen?

Ihmeellisiä ovat muinaiset ja hurjan vanhat itämaiset sadut. Hurskas Job laitettiin pohtimaan pahan ongelmaa. Vastaus jäi onnellisesta lopusta huolimatta jotensakin avoimeksi. Samaa pohti C. S. Lewis samoin tuloksin. Mutta he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

sinner74 kirjoitti:
Ihanteena näyttäisi olevan silmitön luottamus siihen, että se sama kusipää, joka sinulta on ottavinaan tai ottaa kaiken, sitten loppupeleissä järjestää kuitenkin asiasi parhain päin. Ihmisen itsensä osa tässä on varsin vähäinen, ei vastuuta tapahtumista eikä seurauksista. Ihanteellinen ihminen?

Kyllä se vaan valitettavasti niin päin menee, että uskollisuuden osoittaminen edellyttää vahinkojen ja vaikeuksien kokemista. Siitä nimenomaisesti juuri Jobin kirjassa on pohjimmiltaan kysymys. Sitä Saatana väitti suoraan Jumalalle, että toki toi Job on nyt kovin hurskas ja uskollinen, kun suojaat ja huolehdit hänestä niin maan perusteellisen hyvin, mutta annas kun pikkusen kokeilen ja vien häneltä kaiken omaisuuden. Ja kun omaisuuden ja perheen menettämisenkin jälkeen Job kieltäytyi kiroamasta Jumalaa, niin Saatana pyysi vielä saada luvan viedä terveydenkin. Tulos oli sama - Job pysyi uskollisena.

Mutta Jumala ei ollut se, joka vei Jobilta kaiken, mutta oli kuitenkin se joka palkitsi Jobin runsain määrin episodin jälkeen. Job ei suinkaan ollut täydellinen - meni jopa syyttämään Jumalaa tietämättömyydessään ja sitten sai siitä oppitunnin.

Raamatun mukaan vain 2 täydellistä miestä on tallannut jolloinkin telluksen pintaa tähän mennessä. Ensimmäinen ei ollut uskollinen. Sen sijaan toinen oli.

Vartiotorniseurasta kun on kysymys, niin toi täydellisyys -hössötys liittyy Järjestön palvontaan. Sille yritetään kaikin tavoin - totuuden mukaisesti ja myös suurin ponnistuksin sen vastaisesti - kehitellä 'kultausta' pinnalle ja sitä pinnan kultausta suojataan salaamalla yleisöltä ja myös todistajilta itseltään epämiellyttäviä tosiasioita.

Edellinen viesti vaikuttaa pahasti julistamiselta. Onko Raamatulla päähän lyöminen täällä sallittua?

kirjallisuusveli kirjoitti:Kyllä se vaan valitettavasti niin päin menee, että uskollisuuden osoittaminen edellyttää vahinkojen ja vaikeuksien kokemista.

Yleisemmin katsoen hankaluuksien kokemisen voi myös kutsua ihan arkisesti elämäksi. Omaan Ainoaan Oikeaan raamatuntulkintaan nojaavien uskovien kokemien erikoisempien vahinkojen vaikeuksen vertaisia vahinkoja ja vaikeuksia kokevat myös vaikka omaan Ainoaan Oikeaan koraanintulkintaan uskovat. Mitään sen korkeampia voimia vahingot ja vaikeudet eivät edellytä.

Siitä nimenomaisesti juuri Jobin kirjassa on pohjimmiltaan kysymys. Sitä Saatana väitti suoraan Jumalalle, että toki toi Job on nyt kovin hurskas ja uskollinen, kun suojaat ja huolehdit hänestä niin maan perusteellisen hyvin, mutta annas kun pikkusen kokeilen ja vien häneltä kaiken omaisuuden. Ja kun omaisuuden ja perheen menettämisenkin jälkeen Job kieltäytyi kiroamasta Jumalaa, niin Saatana pyysi vielä saada luvan viedä terveydenkin. Tulos oli sama - Job pysyi uskollisena.

Lähteestä riippumatta alan tarinoissa on hyvä ja paha hyvin usein vastakkain.

Raamatun mukaan vain 2 täydellistä miestä on tallannut jolloinkin telluksen pintaa tähän mennessä. Ensimmäinen ei ollut uskollinen. Sen sijaan toinen oli.

Raamatun mukaan nuo kaksi mainitsemaasi miestä tallasivatkin meille vieraanmallisen, tolppien varassa levänneen litteän Telluksen pintaa. Ensimmäinen silloin kun aurinko vielä vaelteli taivaanvahvuudessa, yläpuolisten vesien alla ja alapuolisten vesien yllä. Toinen tepasteli tolppien varassa levänneen litteän Telluksen pintaa auringon vielä vaellellessa taivaanvahvuudessa, mutta yläpuoliset vedet olivat, alapuolisten vesien ohella syöksyneet luukuistansa täyttämään tuon taivaanvahvuudella katetun tilan korkeimpia vuorenhuippuja myöten. Nuo vuorenhuiput taas olivat taivaanvahvuuden kannatinpylväitä.

Tämän Raamatun kuvauksen huomioonottaminen saa minut kriittiseksi Raamatun muunkin kerronnan suhteen ja tämä kun ei ole lainkaan ainoa Raamatun ylle varjoa luova asia.

Vartiotorniseurasta kun on kysymys, niin toi täydellisyys -hössötys liittyy Järjestön palvontaan. Sille yritetään kaikin tavoin - totuuden mukaisesti ja myös suurin ponnistuksin sen vastaisesti - kehitellä 'kultausta' pinnalle ja sitä pinnan kultausta suojataan salaamalla yleisöltä ja myös todistajilta itseltään epämiellyttäviä tosiasioita.

Ainoa yhteenliittymä, jonka minä tiedän hyväksyvän Telluksen litteyden on The Flat Earth Society. Muille Raamattua virheettömänä pitäville tuo Raamatun opetus on epämiellyttävä asia, joka pahimmillaan valehdellaan olemattomaksi uskonnollisissa piireissä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ihmeellisiä ovat muinaiset ja hurjan vanhat itämaiset sadut. Hurskas Job laitettiin pohtimaan pahan ongelmaa. Vastaus jäi onnellisesta lopusta huolimatta jotensakin avoimeksi. Samaa pohti C. S. Lewis samoin tuloksin. Mutta he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Jeps, pitäisi lukea tuo Jobin kirja uudestaan, vähän freesimmin silmin. Viime kerralla sitä tankatessani olivat nenällä VT-seuran sponsoroimat okuläärit, niillä on taipumus taittaa tulkintaa vähän yksipuolisille linjoille.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Esim. sitä mukaa kuin Jt:t kasvavat lukumäärältään, niin paine muuttua enemmän maailmalliseksi - kasvaa.

Olen samaa mieltä. Jos tutkii uskontojen evoluutiota, niin havaitsee seuraavan vaiheen olevan jonkinlainen jakautuminen. Jehovan todistajien liberalisoitumisen jäkeen on odotettavissa hajoaminen vähintäänkin kahteen eri ryhmään, joista yksi on "Tosi Jehovan todistajat" tms. Tämä on tapahtunut jopa pienemmillä lahkoilla kuin Jehovan todistajat.

kirjallisuusveli kirjoitti:Ja kun omaisuuden ja perheen menettämisenkin jälkeen Job kieltäytyi kiroamasta Jumalaa, niin Saatana pyysi vielä saada luvan viedä terveydenkin. Tulos oli sama - Job pysyi uskollisena.

Jos tuota tarinaa pitää totena, on siinä sellainen(kin) ongelma, että Jobin lähipiiri jätettiin tylysti statistin osaan, kun päähenkilöä "koulutettiin". Eikö Jobin lasten elämällä ollut mitään arvoa? Jumala ja Saatana nokittelevat toisiaan, ja samalla ihmistä kuolee kuin heinää. Turha jättää tuota Saatanan vastuulle, Jumalahan nimenomaan antoi suostumuksensa tälle ekskursiolle.

Jobin tarina ei tietenkään ole tosi, ja sehän on mitä mainiointa draamaa. Mielikuvituskuolonuhreista ei tarvitse pitää tarkkaa lukua.

Silti, on tahoja, jotka pitävät tuota kertomusta totena, ja mielestäni se opettaa siinä tapauksessa erittäin kummallista kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Esimerkiksi jehovantodistaja saa siitä vahvistusta käsitykselle, että hänen on kohtuullista selvitä Harmagedonista, vaikka jumala tappaa käytännössä kaikki muut. Olen Erityinen, Minulla On Usko.

Vieraas kirjoitti:Tämä on tapahtunut jopa pienemmillä lahkoilla kuin Jehovan todistajat.

Eka skisma ja poistuminen tapahtui 1909 kun Russell muutti aiempaa opetustaan. Sitten kaikkosi jos jonkinlaista pienryhmää ja lopulta 1925-1927 katosi jäsenistöstä semmonen 80 %. Rutherfordia jäi kaipaamaan True Faith Jehovah's Witnesses ja kaipaa edelleen. 1975-fiasko ja 1995-sukupolvimulkkaus vei väkeä mennessään, joten seuraava jako on jo odottelemassa oikeaa hetkeä ja kimmoketta.

sinner74 kirjoitti: Eikö Jobin lasten elämällä ollut mitään arvoa? Jumala ja Saatana nokittelevat toisiaan, ja samalla ihmistä kuolee kuin heinää.

Niin, ja vielä sekin että Job eli elämänsä onnellisena loppuun asti kun sai uuden vaimon ja uusia lapsia ja muita siunauksia Jehovalta tuon koetuksen jälkeen.

Eikö kuolleissa lapsissa ja vaimossa ollut mitään , mikä olisi herättänyt edes vähän ikävöimistä ja surullisia tunteita.

Aivan kuin Job ei olisi enää muistanut entisiä lapsiaan ja vaimoaan.

Äitini on surrut minua, kun olen luoppaaja, sanoo että mene sinne salille - kyllä ne ottaa sinut takaisin.

Sanoin hänelle, että eihän sinun tarvi olla minusta huolissaan eikä surra minua, jos kuolen Harmiksessa.

Sinähän saat paratiisissa uusia lapsia, etkä enää muista minua, koska raamattu sanoo että siellä ei entisiä enää muistella.

Sitä paitsi jos Jehova minut tappaa niin eikö se ole silloin hyvä asia, etten ole sotkemassa paratiisin uutta järjestystä siellä.

"Eikö kuolleissa lapsissa ja vaimossa ollut mitään ". Oli, kulissin rooli. Se ei kuulu opetukseen eikä siten keskusteltavaksi Raamatussa.

"Eka skisma ja poistuminen tapahtui.... Sitten kaikkosi ... katosi jäsenistöstä semmonen 80 %. ...True Faith Jehovah's Witnesses ja kaipaa edelleen. ...seuraava jako on jo odottelemassa ..."

-Tietämättä varmemmin on käsitys että kassa, kaikki varat, ovat aina pysyneet tuolla watchtowerilla eikä niitä ole jaettu. Eronneet ovat pitäneet oikeaksi katsomansa vanhemman opin mutta ilmeisesti eivät ole kyenneet tulovirtaa oikein kehittämään.

Entäkö sitten ? Sanokaapas muuta.

sinner74 kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Ja kun omaisuuden ja perheen menettämisenkin jälkeen Job kieltäytyi kiroamasta Jumalaa, niin Saatana pyysi vielä saada luvan viedä terveydenkin. Tulos oli sama - Job pysyi uskollisena.

Jos tuota tarinaa pitää totena, on siinä sellainen(kin) ongelma, että Jobin lähipiiri jätettiin tylysti statistin osaan, kun päähenkilöä "koulutettiin". Eikö Jobin lasten elämällä ollut mitään arvoa? Jumala ja Saatana nokittelevat toisiaan, ja samalla ihmistä kuolee kuin heinää. Turha jättää tuota Saatanan vastuulle, Jumalahan nimenomaan antoi suostumuksensa tälle ekskursiolle.

Jobin tarina ei tietenkään ole tosi, ja sehän on mitä mainiointa draamaa. Mielikuvituskuolonuhreista ei tarvitse pitää tarkkaa lukua.

Silti, on tahoja, jotka pitävät tuota kertomusta totena, ja mielestäni se opettaa siinä tapauksessa erittäin kummallista kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Esimerkiksi jehovantodistaja saa siitä vahvistusta käsitykselle, että hänen on kohtuullista selvitä Harmagedonista, vaikka jumala tappaa käytännössä kaikki muut. Olen Erityinen, Minulla On Usko.

Pidän tuossakin tarinassa piilevän totuuden siemenen. Jobilla on varmaankin mennyt juuri noin huonosti, kunnes on sitten saanut elämänsä järjestykseen. Selitykset on sitten keksitty, että miksi noin on käynyt ja siitä sitten on viilattu tuollainen ylempien toimihenkilöiden keskinäinen tukkanuotta.

Lähden kuitenkin siitä, että Jobin kirja on hyvin vanha itämainen opetuskertomus, jonka päähenkilöksi on juutalaisuudessa nimetty vanhurskas Job. Sis mitään todellista Jobia on tuskin ollut olemassakaan. Tarina on tästä huolimatta yksi Raamatun helmistä.