Jeesus armahtaa heppoisin perustein?

[Vieras]

Kristinuskon Jeesukselle on täysin yhdentekevää, millainen sikaniskamurhaaja tai pedofiiliraiskaaja ihminen on, kunhan käy pyytelemässä välillä tekosiaan anteeksi. Ropo kirkon kolehtiin parantaa vielä huomattavasti harpun kuntoa.

[Liini]

Kaikkein kätevintä on liittyä katolilaiseksi ja käydä kerran kuussa tunnustamassa syntinsä ja saada ne anteeksi.

Samaa mieltä, tämä metodi on aina vedonnut käytännönläheiseen mieleeni. Jehovan todistajana piti aina lotota onko iso-J kirjannut mustaan vihkoonsa enemmän miinuksia vai plussia, katolilainen pääsee nollaamaan miinuspojot kerran kuussa. Sitten on vielä se kätevä rippisalaisuus, jota VT-seurakin on yrittänyt huonolla menestyksellä katolilaisilta kopioida, ainakin oikeusistuimen edessä.

kirjoitan tähän jotain...en tiedä eikö ne hyväksy sitten minua kun mä olen muutenkin vajaa ihminen niin kun ne sai sen tietää niin käytös muuttui heti.mitähän ne minusta nyt ajattelee kun olen innokas tutkija ja sillein.mun mielestä ne ihmiset ei ole aitoja.en tiiä mitä teen nyt.....kun ei ole oikeen ystävääkään niin hakeudun näihin.ne vetoaa aina paratiisiin ja ja siihen ettei me mennä taivaaseen ne on jo valittu 1440...............mitä se siiiiis tarkoittaa enkä mä kuulukaan tohon joukkoon,,,,,,,, kun ne on määrätty...............hu huh

[Vieras]

Ne eivät ole aitoja koska ne ovat aivopestyjä, taikka mielenhallintamenetelmin hallittuja, kuten asiantuntija sanoisi.
Mielipide, taikka kanta oppikysymyksistä ei perustu harkittuun ja sen jälkeen hyväksyttyyn perusteluun, vaan siihen että se on lahkon antama, se omaksutaan ja toistetaan ryhmäyhteenkuuluvaisuuden osana ja merkkinä.
Psyykkisiä tekijöitä tuon taustalla on pelko, pelko tuhosta, pelko lahkosuhteiden katkeamisesta sen jälkeen kun ei muuta ole, ja koska kaikki on laitettu lahkon varaan, ei ole muuta kuin lahkon lupaus.

[Kaarmis]

Kaikkein kätevintä on liittyä katolilaiseksi ja käydä kerran kuussa tunnustamassa syntinsä ja saada ne anteeksi.

Samaa mieltä, tämä metodi on aina vedonnut käytännönläheiseen mieleeni. Jehovan todistajana piti aina lotota onko iso-J kirjannut mustaan vihkoonsa enemmän miinuksia vai plussia, katolilainen pääsee nollaamaan miinuspojot kerran kuussa. Sitten on vielä se kätevä rippisalaisuus, jota VT-seurakin on yrittänyt huonolla menestyksellä katolilaisilta kopioida, ainakin oikeusistuimen edessä.

kirjoitan tähän jotain...en tiedä eikö ne hyväksy sitten minua kun mä olen muutenkin vajaa ihminen niin kun ne sai sen tietää niin käytös muuttui heti.mitähän ne minusta nyt ajattelee kun olen innokas tutkija ja sillein.mun mielestä ne ihmiset ei ole aitoja.en tiiä mitä teen nyt.....kun ei ole oikeen ystävääkään niin hakeudun näihin.ne vetoaa aina paratiisiin ja ja siihen ettei me mennä taivaaseen ne on jo valittu 1440...............mitä se siiiiis tarkoittaa enkä mä kuulukaan tohon joukkoon,,,,,,,, kun ne on määrätty...............hu huh

Uskoisin ettei kohtalaisen huonoa kirjallista ulosantiasi niin vain annetakaan anteeksi, eihän edes tiedetä että mitä sulle pitäisi antaa anteeksi.

Keskity johonkiin yhteen kysymykseen kerrallaan, voimme ehkä antaa oloasi helpottavia vastauksia.

[Jaakko Ahvenainen]

Mutta liian kristilliseksi ryhtyessään (entiset kaverit nalkkiiin rehellisyyden takia) voisi tulla teroitetusta hammasharjasta.

Tätä kutsutaan vasikoinniksi, eikä vasikoinnilla ole oikein terveellinen kaiku. "Late" on sanojensa mukaan puhunut ainoastaan omista tekemisistään, puuttumatta toisten tekemisiin. Viisas ratkaisu elossa pysymiselle. En minäkään uskoaan epäile, ainoastaan sen kestävyyttä. Aika näyttää.

Jotain samaa tapahtui Veikko Hurstille. Armottomasta juoposta tuli yhtä kaikki uskova ja entisen elämän sijalle köyhien ja juoppojen auttaminen, mitä ansiokkaasti suoritti elämänsä loppuun. Mitä tapahtui tai missä "niksahti", en tiedä, mutta lopputulos oli arvostettava, mikä myös yhteiskunnan taholta tunnustettiin..

[sinner74]

Eihän se huono asia ole, jos ihminen muuttuu yhteiskuntakelpoiseksi ja saa elämänsä raiteilleen, vaikka sitten Jeesuksen piikkiin. Paljon on kuultu tarinoita uskoontulon elämänlaatua parantavasta vaikutuksesta, erityisesti aiemmin täysin holtittomilla ihmisillä. Eivät ne kokemukset varmaan täysin tuulesta temmattuja ole.

Kristinuskossa pidän armon "konseptista", jonka näkisin jatkuvana pyrkimyksenä antaa ikäviä asioita anteeksi toisille ja erityisesti itselleen. Elämässä pitää mennä "ilolla" eteenpäin, muistaen että matkan varrella sattuu ja tapahtuu, niin muiden kuin itsensä toimesta. On tietysti tekoja, jotka täytyy sovittaa raskaimman mukaan (esmes väkivalta), ennenkuin armon voi hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan.

Kristinusko vaan on mielestäni turhan raskas järjestely pelkästään tuon armon tilan saavuttamiseksi. Vastaavaa voi harjoittaa omassa elämässään ihan "keittiön pöydän äärellä", ilman sen kummallisempia manöövereitä ja seremoniamestareita.

Late-pojan uskon laadullista puolta en arvaa sen kummemmin evaluoida, mutta jotenkin tuo jäähalliesiintyminen kummastutti minua. Ihmiset osoittivat suosiotaan aika estoitta, aivan kuin olisi unohtunut, että stara on kuitenkin omin luvin päättänyt muutaman lajitoverinsa maallisen vaelluksen. Jäin ehkä kaipaamaan Latelta pientä nöyryyttä, ja hurraavilta ihmisiltä hieman tunneälyä rikoksen uhreja kohtaan. Vähän falskin oloista. Tai sitten olen vaan toivoton kyynikko.

[Kaarmis]

Helluntalaisuus ei vaadi nöyryyttä.