Veljesseura.org

Minä puolestani olin pikkupoikana kiskonut ennen kokousta hiukan ylikäynyttä simaa, ja useamman mukillisen tietysti. Kokous meni osaltani tosi kivasti pienessä humalassa, vanhemmillani ei tainnut sitten niin hauskaa ollakkaan

Eipä tainnut tulla mokailtua sen ihmeemmin koko jehovantodistaja-aikana. Sellaiseksi voi tietenkin laskea sen kesän konventin, jossa kastauduin. Sen lisäksi asiaan sisältyi eräs huvittava piirre. Olimme siinä paikallisen nuorten kanssa hassutelleet joillain hiussävytteillä (jotain muotovaahdon tapaista taisi olla), joiden oli tarkoitus lähteä pois muutaman pesun jälkeen. No ei lähtenyt väri täysin pois hiuksista ja niinpä vaaleissa hiuksissani oli häivähdys punaisia raitoja kasteelle mennessä. Asia kyllä huomattiin ja supattelua esiintyi. Sisäinen kapinoitsijani oli tapahtuneesta vain hyvillään.

Tais olla se vitun kasteelle meneminen, Vituttaa vieläkin. Kyllä ihminen osaa olla pimee!!!
Ja ne perkeleen puheet siellä helvetin lavalla

Mä en itse asiassa koe kasteelle menemisen olleen mun moka. Mulla ei nimittäin ollut vaihtoehtoja, koska kasteelle mennessäni en tiennyt mistään muusta vaihtoehdosta. Se ei siis varsinaisesti ollut mun valinta. Eikä se sen takia varsinaisesti ollut mun mokakaan. Näin jälkeenpäin jälkiviisaana olen kyllä sitä mieltä, että olisin voinut jättää sen tekemättä, mutta tosiaan kun en voinut silloin muuta...

Tämä ei nyt liity mihinkään niin melodramaattiseen kuin kasteelle menoon.

Olin meillä kotona laittamassa keittiössä ruokaa. Eteisen puhelin soi. Koska ruoka oli vaarassa ylikypsentyä, käytännöllisenä ihmisenä otin kypsennysastian kahvasta pitäen mukaani ja menin vastaamaan lankapuhelimeen. No, siellä olikin esivalvojan vaimo, joka pakollisten kohteliaisuuksien jälkeen kysyi ystäväänsä, äitiäni. No, siinä alkoi kuuma valurauta jo pikkuisen painaa toisessa kädessä. Langan toisessa päässä oltiin ilmeisen kiusaantuneena pidättelemättömistä tirskahteluistani, joita en lähtenyt sen tarkemmin selittämään...

Kyllästyin paheksuvaan ilmapiiriin läsnäolostani johtuen kesken sunnuntaipuheen ja tarkoitukseni oli hiljaa poistua takavasemmalle ja ulos. Unohdin mihin suuntaan ovi aukeaa hitonmoinen rytinä

Harjoitus puheita pitäessä sattnut mokia....
Oli mun puhe ja sisko oli avustajana, vuorosanat oli kirjoitettu paperille, ja mun repliikki jatkuikin toiselle puolelle paperia, jota en jännityksessä tajunnut....
Oli pitkään hiljaista, kun odotin, että sisko jatkaa, mutta sisko vaan istui ja ihmetteli, kun odotti, että käännän paperin ja sanon repliikin loppuun. Kyllästyin odotteluun ja pöydän alla potkaisin siskoa, että sanoisi nyt jotakin....meinasi tulla ilmi riita lavalla....jotenkin saatiin puhe sitten loppuun, ihme kyllä....

Skeittasin ja tein temppuja 12-vuotiaana valtakunnansalin lähellä kun seurakuntalaiset olivat menossa sinne kenttäpalveluskokoukseen. Äitiä taisi hävettää pojan maailmalliset metkut, kun oli niin vihainen kotiin tullessaan

Yhteisrynnistykseen eksyin samanikäisenä kerran verkkarit jalassa. Olin vain kuokkimassa, mutta kuitenkin.