Veljesseura.org

http://www.lemmikille.com/ongelmat.php?art=14

Että näiltä osin olen ollut "väärässä". Kiittäen ystävällisestä oikaisusta, totean: saattaahan se koirakin märehtijästä käydä.

Lisäys: Mikä tärkeintä Raamattu osoittautuu olevan aina oikeassa.

Ensimmäinen asia jota ihmettelin ja joka herätti epäilyksiä oli se, että
VT-seura väittää noudattavansa esikristillistä tapaa palvonnassaan ja
toimissaan, kun seura kuitenkin on perustettu vasta v.1881 ja vain
muutamien toimesta. Antoivat ymmärtää että ovat olleet aikojen
alusta asti.

Sen asian ajattelemista oppi nopeasti välttämään, mutta
asia ei jättänyt rauhaan varsinkaan silloin kun joku maailmallinen
naureskeli miten voi mennä niin halpaan että lähtee jonkin amerikkalaisen
kultin kelkkaan. Huoh. Totta.

Niin ja se että kun jotkut jt:t näyttivät niin tosissaan uskovan, että ihminen on lajina
ollut maan päällä vasta 6000 vuotta.

Se ei oikein rimmannut ajatuksissani, eikä korvissani.

maailmallinen
naureskeli miten voi mennä niin halpaan että lähtee jonkin amerikkalaisen
kultin kelkkaan.

Tjaa-a, tuossa on kyllä miettimistä. Toki tilanne on hieman eri syntymätodistajalla, kun tuohon halpaan kasvatetaan ja tämä muodostuu todelliseksi maailmankuvaksi. Yllättäen seura osaa "painostaa" sitoutumaan kaikkeen hyvin nuorena, jopa kasteeseen.

Tällaisissa tapauksissa voisi muotoilla kysymyksen jotenkin : miten joku voi elää niin "halvassa"

Molemmissa tapauksissa ongelma lienee mieleen kasvatetut paksut muurit ja sokeus. En minä tiedä?
Miksi ihminen suostuu jatkamaan tuossa, vaikka periaatteessa tietää kerhon olevan täysin mätä?

Nyt pitää oikein istua miettimään.
Yksihän on jo selvä, eli pelko läheisten menettämisestä.

Siis vain siksi, että itsellänikin on sukulaisia jotka ovat silmänsä avanneet ja näkevät kaiken, mutta kuitenkin roikutaan mukana tuossa taikurimaisessa silmänkääntötemppu uskonnossa.

Hyvin harva aikuisena halpaan menee, ei ainakaan kehittyneissä maissa, ellen ihan väärässä ole.

Veli-Hopea kirjoitti:

maailmallinen
naureskeli miten voi mennä niin halpaan että lähtee jonkin amerikkalaisen
kultin kelkkaan.

Tjaa-a, tuossa on kyllä miettimistä. Toki tilanne on hieman eri syntymätodistajalla, kun tuohon halpaan kasvatetaan ja tämä muodostuu todelliseksi maailmankuvaksi. Yllättäen seura osaa "painostaa" sitoutumaan kaikkeen hyvin nuorena, jopa kasteeseen.

Tällaisissa tapauksissa voisi muotoilla kysymyksen jotenkin : miten joku voi elää niin "halvassa"

Molemmissa tapauksissa ongelma lienee mieleen kasvatetut paksut muurit ja sokeus. En minä tiedä?
Miksi ihminen suostuu jatkamaan tuossa, vaikka periaatteessa tietää kerhon olevan täysin mätä?

Nyt pitää oikein istua miettimään.
Yksihän on jo selvä, eli pelko läheisten menettämisestä.

Siis vain siksi, että itsellänikin on sukulaisia jotka ovat silmänsä avanneet ja näkevät kaiken, mutta kuitenkin roikutaan mukana tuossa taikurimaisessa silmänkääntötemppu uskonnossa.

Hyvin harva aikuisena halpaan menee, ei ainakaan kehittyneissä maissa, ellen ihan väärässä ole.

Toinen syy on se "entä jos kuitenkin?"
Kun on ollut lahkossa koko elämänsä, niin ei uskalla lähteä läpyttelemään, koska niskarangassa on ajatus elämän hukkaamisesta. Jos on vaikkapa 30v lahkossa (minä), tuntuu hirveältä tuhlaukselta heittää lahkoaika "hukkaan".

Tää on mullekin vähän auki, että miten mukaan lähdin, kai se rakkauspommitus aluksi teki tehtävänsä ja joku Veli-Hopeankin mainitsema "taikurimainen silmänkääntötemppu" tapahtui siinä tutkistelujen aikana, tässä vaiheessa alkaa jo pää lyömään tyhjää, että täytyy oikein nousta seisomaan ja miettiä... miten ne paksut muurit kasvoi mieleen niin nopeasti...aina kun joku asia rupesi tökkimään niin yritti heittää ajatuksen taka-alalle ja siis onnistuikin siinä, eikä vielä erottamiskomiteassakaan saanut suutansa auki, vaan kohteliaasti otti vastaan kaiken paskan sieltä, en tule koskaan unohtamaan Iisebelin paiskaamista naamani eteen sen takia että olen rakastellut sen hetkisen kihlattuni kanssa, sillä hetkellä olisi jo pitänyt nousta pystyyn ja sanoa sanottavansa. No, hoidan sen vielä myöhemmin. Jep, olisin minäkin voinut tehdä muuta tuon 22 vuotta, mutta toisaalta olihan tuo aika opettavainen monessa suhteessa.

Ensimmäiset epäilykset tulivat vedenpaisumuksen suhteen. Kysymyksiin, kuinka tietyt eläimet ovat vedenpaisumuksen jälkeen päätyneet omille mantereilleen (pingviinit, jääkarhut, pussieläimet australiassa jne) vastattiin, että Jehovalle kaikki on mahdollista. En myöskään sulattanut selityksiä siitä, kuinka vedenpaisumus selittää sen, miksi jotkut esineet ja kokonaiset kulttuurit ja kansat vaikuttavat vanhemmilta kuin todellisuudessa ovat. Näitä kun lähti itse tutkimaan, paljastui koko VT-seuran valheellisuus. Ei ihme, että kieltävät tutkimasta mitään muuta kuin Vartiotornia.

Täällä jo aiemmin mainittu tuen puuttuminen. Että mitään Taivaallista apua ei tullut vaikka miten pyysi. Lopulta siihen väsyi, eikä jaksanut enää edes yrittää. Myös se haittasi että omilla aivoilla ajatteleminen oli jotenkin pahasta. Kaikki piti vain uskoa mitä seuralta tuli. Mitään ei saanut kyseenalaistaa. Mielelläni kun kuitenkin asioita ajattelen ja varsinkin lukiosta toiselta paikkakunnalta kun sain seuraa joka ajattelee myös paljon asioita olin helpottunut. Sain ajatella eikä siitä rangaistu jos kysyin "miksi?".