Vellamo kirjoitti: Esiintymiskoulutusta saa ihan yhtä tasokkaana ja todennäköisesti vielä tehokkaampanakin muualta. Ajoin tuolla vaan ajatusta, että ei kaikki nyt ihan skeidaakaan ole järjestössä.
Ymmärrämme kyllä toisiamme näissä jutuissa, eri näkökulmia vaan kannattaa pitää esillä niitä varten, joilla silmälaput ovat vasta hieman raollaan. Se mahdollinen positiivinen vaan menettää siinä mielessä merkityksensä, että jt-homma markkinoidaan uskottavaksi niin, ettei siinä ole mitään tarkoituksellista skeidaa, vaikka suurin osa on juuri sitä.
Olen vuosikausia kysellyt jt-mielisiltä mitä sellaista todistajuus tarjoaa, jota ei muualla ole. Vartaajien ajatusmaailman kapeutta kuvastaa se, että useimmin ja miltei ainoastaan tuodaan esille yhteisöllisyys. Kyllä ihminen kuvaannollisesti aivokuollut jos noin vastaa, koska sosiaalisena eläimenä ihminen nimenomaan hakee yhteisöllisyyttä, eikä ensimmäisenä sitä ehdollista Vt-yhteisöllisyyttä.
Ajoin sillä sanalla takaa niitä toimintamalleja, joita kaupungeilla näkyvästi esillä olevilla yleistä järjestystä vastustavilla jengeillä ja yksittäisillä nuorilla on (huligalismi, graffitit, paikkojen rikkominen, ylenmääräinen päihteiden käyttö etc. etc.).
Yleistämisessä on aina omat vaaransa, alueen asiantuntijat, skoudet mukaanlukien, tuntuvat olevan kovin yksimielisiä siitä, että mainitsemasi toimintamallit koskevat ainoastaan hyvin pientä osaa nuorisosta. Nuoruudestani muistan muutaman jehovantodistanuoren, joka kuului tuohon ainoastaan hyvin pieneen osaan nuorisoa.
Tiedostan myös seuran kirjallisuuden vaikutuksen ajatuksenjuoksuuni, jota yritän hillitä, sen kuitenkin väkisin vaikuttaessa enemmän tai vähemmän valintoihini.
Sain monoa noin neljä vuosikymmentä sitten ja pennit panin jonoon Vt-seuran kanssa noin kaksi vuosikymmentä sitten, olin tuolloin viisikymppinen. Kyllä se menee niin, että jos jotain joskus oikein kunnolla, niin samaa loppuelämän vaikka hieman lievemmin. Kyllä mullakin käy parinsadan millisekunnin verran ajatus todistajuudessa esimerkiksi kun tottelen vaimoa ja lämmitän juhannussaunan koivuntuoksuineen. Tosin hymähdän itselleni hyväksyvästi aina tuollaisina hetkinä tulitikkua raapiessani.
Toivottavasti sait hiukan kiinni ajatuksenjuoksustani :)
Ihan vaan varmistan, että kiinnisaanti on molemminpuolista ja koskee myös ajatuksenjuoksuani. Kun otin esimerkiksi vankilatuomion hankkimisen, niin se on merkityksellisempi esimerkki kuin moni ymmärtää. Logiikan valossa kyse oli järjen ja logiikan vastaisesta toiminnasta, jolla hankittiin kolmen kuukauden vankeus ja merkintä rikosrekisteriin.
Vuonna 1996 hylätyn totaalipelleilyn käytännön ohjemekanismi Väinämöisenkadulta oli sellainen, että ohjeen mukaan:
- Tuli vapaaehtoisesti mennä kieltäytymään puolustuslaitoksen järjestämiin ja laissa määrättyyn kutsuntatilaisuuteen.
- Tuli vapaaehtoisesti mennä kieltäytymään laissa määrätyn tutkintalautakunnan (tjsp) eteen, jossa lautakunnassa oli edustus myös puolustuslaitoksesta, taisi olla kirkostammekin.
Mutta palvelukseenastumismääräyksen saatuaan ei tullut mennä vapaaehtoisesti kieltäytymään Sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämään työlaitokseen.
Jos Väinämöisenkadun kaaderissa jollain sitten oli muka perustelu tuollaiselle epäloogisuudelle, niin korviini se ei ole vielä puolessa vuosisadassa kantautunut. Muutenkin homma oli samaa näytelmää kuin lapsi kenttäovella, ohjeet tulivat Väinämöisenkadulta, mutta sitä ei saanut myöntää, vaan vedota henkilökohtaiseen päätkseen ja vakaumukseen.
Eikä se jäänyt siihen turhaan kolmen kuukauden ylimääräiseen istumiseen, homma vietiin rikosrekisteriin. Hakiessani ulkomaille työtehtäviin oli viisumin yhtenä edellytyksenä puhdas ote rikosrekisteristä, jolloin seurasi erillinen hankala selittelykierros ennen viisumin irtoamista.
Eli joku nuoruuden pikkuhölmöily on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi se Väinämöisenkadun kaaderin hölmöily josta meistä jokainen sai aikanaan 3 kuukautta vankeutta jo silloisissakin oloissa täysin turhaan, puhumattakaan 1996-oppiveivailusta..
