Veljesseura.org

hijt kirjoitti: Enäähän ne ei avoimesti voi myöntää hyväksyvänsä ruumiillista kuritusta, kun se kerran rikoslaista löytyy. Mutta pinnan alla on varmasti edelleen laajaa hyväksyntää.

Ihan taatusti pinnan alla on hyväksyntää päätellen siitä, millainen sisäinen kulttuuri todistajilla on. Maallisia lakejahan ei tunnetusti tarvitse noudattaa, jos oman porukan periaatteet ovat toisenlaisia.

Omalla kohdallani olen saanut sekä fyysisiä että psyykkisiä traumoja väkivallan vuoksi. Fyysiset traumat ovat parantuneet itsekseen ajan myötä, psyykkiset parantuivat terapian avulla. Tosin on huomattava, että äitini käytös ei johtunut vain todistajien asenteista vaan myös hänen omasta oireilustaan. Hän oli muutamia vuosia ennen syntymääni tahdonvastaisessa hoidossa vaarallisen käytöksensä vuoksi. Sikäli Jehovan todistajat eivät varmaankaan olleet laukaiseva tekijä hänen käytökselleen, vaan ehkä pikemminkin tapahtui niin, että paikallisessa seurakunnassa (terveisiä vaan Poriin) ei osattu kiinnittää huomiota äitini käytökseen. Tai ei viitsitty, koska oltiin pienissä piireissä.

Minua ei pahoinpidelty tai hakattu tai uhkailtu väkivallalla, vaan kuritettiin fyysisesti. Ymmärrän että yleensä asiat pitäisi ratkoa puhumalla sun muuta, mutta itse olin harvinaisen villi tapaus ja puhuminen ei auta kun lapsi riekkuu niin että on vaarassa satuttaa itsensä. Omassa tapauksessani syliin kahmaisu ja pari läpsäisyä persauksille tai tukasta tarttuminen (inhosin jälkimmäistä huomattavasti enemmän) oli tehokas tapa katkaista "hepuli". Moraalin ja oikeudenmukaisuuden puolelle sijoittuvista väärinteoista seurasi puhuttelu, ei fyysistä kuritusta.

Oli miten oli, JT-vanhempani oli se, joka vastusti fyysistä kuritusta (vaikka itse kyllä tukisti!) ja tuo ei-JT-vanhempi hoiti selkäsaunat. Sen sijaan läheisessä ystäväperheessä, jonka molemmat vanhemmat olivat Jehovan todistajia, piiskaamista tapahtui usein ja se suoritettiin risujen ja vöiden avulla, joita omassa perheessäni taas ei käytetty.

Nykyään perheen eniten piiskattu lapsi on täysin rappiolla ja saan jatkuvasti kuulla hänen toinen toistaan surkuhupaisammista tempauksistaan. Taidettiin koivuniemen herraa käytellä hieman väärissä tilanteissa.

hijt kirjoitti:Musta tuo on muutenki suoraan sanoen ihan sairasta, että hyvinkin pieniä lapsia vaaditaan olemaan hiirenhiljaa se kaksi tuntia, sehän on niin luonnotonta pikkulapselle kuin olla ja voi. Ja sitten just ne vanhemmat jotka pienokaisensa kaikkein parhaiten vaientavat, saavat ylenpalttisesti kehuja niin hyvin käyttäytyvistä lapsosista....brrrrh.

Kokoukset vielä jotenkin meni. Niissähän oli silloin - kun minä vielä lapsen arvonimeä sain käyttää, eli reippaat parikymmentä vuotta sitten - väliajat. Se viisiminuuttinen antoi kummasti 'virtaa' istua sen toisenkin tunnin kohtalaisen rauhassa. Pettymys oli aika kova kun tietoon tuli, että väliajat loppuvat ja kokoukset vedetään pötköön.

Konventit olivatkin sitten tietyssä iässä erityisen tuskallisia. Tuskallisimmillaan ne taisivat olla siinä viiden ja kymmenen ikävuoden välillä. Ei sitä nyt piirrelläkään jaksanut montaa tuntia, ja ainakaan meikäläisellä ei juuri muita aktiviteettimahdollisuuksia ollut.

Tony Syrjänen kirjoitti: Kokoukset vielä jotenkin meni. Niissähän oli silloin - kun minä vielä lapsen arvonimeä sain käyttää, eli reippaat parikymmentä vuotta sitten - väliajat. Se viisiminuuttinen antoi kummasti 'virtaa' istua sen toisenkin tunnin kohtalaisen rauhassa. Pettymys oli aika kova kun tietoon tuli, että väliajat loppuvat ja kokoukset vedetään pötköön.

Konventit olivatkin sitten tietyssä iässä erityisen tuskallisia. Tuskallisimmillaan ne taisivat olla siinä viiden ja kymmenen ikävuoden välillä. Ei sitä nyt piirrelläkään jaksanut montaa tuntia, ja ainakaan meikäläisellä ei juuri muita aktiviteettimahdollisuuksia ollut.

Minäkin muistan väliajat, olin kyllä jo aika iso kun ne loppuivat. Kyllähän kouluikäisiltä voi jo vaatia rauhallista istumista, tarkoitin nyt lähinnä niitä pienempiä. Oli se vaan niin kurjan näköistä touhua kun lapsi, joka ei osannut istua hipihiljaa vaan halusi olla niinkuin lasten kuuluukin, vietiin sinne kirjastoon tahi WC:hen ja tuotiin hiljaa nyyhkyttävänä takaisin. Ei niin kuulu olla!

hijt kirjoitti:Oli se vaan niin kurjan näköistä touhua kun lapsi, joka ei osannut istua hipihiljaa vaan halusi olla niinkuin lasten kuuluukin, vietiin sinne kirjastoon tahi WC:hen ja tuotiin hiljaa nyyhkyttävänä takaisin. Ei niin kuulu olla!

No eipä kuulu ei. Ensimmäinen muistoni kokouksista taitaakin olla juuri tuollainen reissu. Toki sitä osattiin sen jälkeen hiljaa olla, mutta ei se nyt mikään miellyttävin kokemus ollut.

Vanhempia lapsia vein Wc:hen jotta puhuin heitä hiljenemään, joskun pientä tukkapöllyäkin varmaan yritin.(vastentahtoista mulle) En muista meillä srk.ssa mitään kuritusmaniaa, mutta ei ollu paljo lapsiakaan ja hiljaista oli.

Nuorempia lapsia minä vein monesti sinne WC-hen, mutta en kurittaakseni. Joskus että sai itse itkeä kun oli oltava kokouksissa. Ja jotta lapset sai vähän henkäistä ja vaikka syötävää että aika kuluisi nopeammin.

Kotona oli lähinnä puheella ja erilaisilla rajoituksilla toimittu. Kun lapsen omasta turvallisuudesta oli kyse iskä antoi yhdelle piiskaa, sen ymmärsin. Lasten keskinäisestä kinasta saivat kerran, sitä en hyväksyny ja se jäi viimeiseksi. Niistä on puhuttu kun ovat isompia, eivät muista pahalla. Kaikin puolin kilteiksi kasvatettuja, minun mielestäni liiankin kilteiksi, mutta onneksi rakkaudella.

Muistan lapsuusajalta, kuinka lahkossa kurittaminen oli jonkinlainen muoti-ilmiö. Vanhemmat naureskelivat keskenään, että on maailma rappiolla, kun ei saisi lain mukaan antaa edes piiskaa. Äitit ja isit sitten kukin vuorollaan koittivat näyttää uskonsa lujuuden hakkaamalla lapsiaan "lastenhoitohuoneessa".

Itse en joutunut koskaan terveydenhoitajalle valehtelemaan, mistä vyönjäljet olivat imestyneet selkään, mutta naapurin tienraivaajan pojat joutuivat. Toisen pariskunnan tytöltä lähti aina välillä taju kun isi takoi järkeä kalloon. Meillä saatiin vain risua ja turpaan. Ja tietenkin tukkapöllyä. Ajattelin joskus että tulen varmaan kaljuksi koska tukkaa lähti melkoista tahtia isäpuolen kouraan.

Sitten kokouksissa luettiin raamatusta että lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan ja laulettiin että "vitsaa käyttäkää". Oi niitä aikoja. Oikein nousi karvat pystyyn kun joku, oletettavasti hakkaaja, päivitteli eilen radiossa sitä, kun lapsia ei saa nykyään edes piiskata. Mistä on tullut käsitys, että lapsia saa pahoinpidellä? Eihän aikuisiakaan saa.

Pelolla kasvattaminen aiheuttaa jälkeenpäin huvittaviakin tapauksia. Kun Paimion seurakunta päätti ostaa tontin uutta salia varten, niin sen kunniaksi juotiin kahvit ja lapset saivat mehua. Mehu jota sain maistui aivan kamalalle, mutten uskaltanut valittaa asiasta vaan kippasin lasin kerralla tyhjäksi. En halunnut toruja (=tukistusta). Syy mehun pahuuteen paljastui kun kanisteri osoittautuikin grillinpesunesteeksi. Seuraava viikko oltiin sitten sairaalassa kuuden muun kiltisti mehua juoneen lapsen kanssa.

rippeli kirjoitti: Itse en joutunut koskaan terveydenhoitajalle valehtelemaan, mistä vyönjäljet olivat imestyneet selkään, mutta naapurin tienraivaajan pojat joutuivat. Toisen pariskunnan tytöltä lähti aina välillä taju kun isi takoi järkeä kalloon. Meillä saatiin vain risua ja turpaan. Ja tietenkin tukkapöllyä. Ajattelin joskus että tulen varmaan kaljuksi koska tukkaa lähti melkoista tahtia isäpuolen kouraan.

Tuollaiset sadistit pitäisi laittaa suoraan vankilaan. Onhan niitäkin sattunut, että sadistiset JT-vanhemmat ovat hakanneet lapsensa kuoliaaksi. Kaikkein karmeinta on se, että vt-seuran hyväksyvä kanta ruumiilliseen kuritukseen on näitä sairaita ihmisiä tällaiseen kannustanut. Ovat sitten oikeudessa vaan todenneet noudattaneensa raamatun käskyjä.

rippeli kirjoitti:Mistä on tullut käsitys, että lapsia saa pahoinpidellä? Eihän aikuisiakaan saa.

Vt-seuran kohdalla ehkä siitä, että lapsia ei kunnioiteta samanarvoisina ihmisinä. Toki vanhemmilla tulee olla valtaa lapsiinsa, mutta jos lapset nähtäisiin toisina ihmisinä tuota valtaa käytettäisiin ihan muutoin kuin ruumillisesti kurittamalla tai vielä pahempaa, pahoinpitelemällä.

Ihan samaa on havaittavissa suhtautumisessa naisiin. Kehottihan Herätkää-lehti "Help for battered wives" epäsuorasti pahoinpideltyjä vaimojakin jäämään siihen liittoon hakattaviksi, koska on olemassa mahdollisuus että siitä miehestä tulisi siten todistaja. Ja tuollainen on pelkästään vastuutonta.

rippeli tossa kirjoittikin valtakunnan laulusta, jossa laulettiin, että "vitsaa käyttäkää" itse jätin sen kohdan aina laulamatta...se oli mun oma pieni henk.koht kapinani....

hijt kirjoitti:Kaikkein karmeinta on se, että vt-seuran hyväksyvä kanta ruumiilliseen kuritukseen on näitä sairaita ihmisiä tällaiseen kannustanut. Ovat sitten oikeudessa vaan todenneet noudattaneensa raamatun käskyjä.

rippeli kirjoitti:Mistä on tullut käsitys, että lapsia saa pahoinpidellä? Eihän aikuisiakaan saa.

Vt-seuran kohdalla ehkä siitä, että lapsia ei kunnioiteta samanarvoisina ihmisinä. Toki vanhemmilla tulee olla valtaa lapsiinsa, mutta jos lapset nähtäisiin toisina ihmisinä tuota valtaa käytettäisiin ihan muutoin kuin ruumillisesti kurittamalla tai vielä pahempaa, pahoinpitelemällä.

Ihan samaa on havaittavissa suhtautumisessa naisiin. Kehottihan Herätkää-lehti "Help for battered wives" epäsuorasti pahoinpideltyjä vaimojakin jäämään siihen liittoon hakattaviksi, koska on olemassa mahdollisuus että siitä miehestä tulisi siten todistaja. Ja tuollainen on pelkästään vastuutonta.

Hyviä pointteja. Minusta on huima ero siinä, että hyväksyy ruumiillisen kurituksen (kurin pitämisen, siis ei kasvatuskäytäntönä vaan rangaistuksena jos säännöistä lipsutaan; kurituksen, ei hakkaamisen tai pahoinpitelyn) tai kannustaa siihen. Itse olen jo aiemmin sanonut, että minusta ruumiillisessa kurituksessa ei ole mitään pahaa, jos se pysyy pienenä, esimerkiksi napakka ote olkapäistä saa kuuntelemaan paljon intensiivisemmin kuin pelkkä huutaminen. Ruumiillisesti voi kurittaa tuottamatta paljonkaan fyysistä kipua. Minä siis hyväksyn hyvin pienimuotoisen ruumiillisen kurituksen tarpeen vaatiessa, mutta en minä silti kannusta ketään siihen. Aina parempi jos ei tarvitse. Lapset ovat ihmisiä, mutta hyvin erilaisia ihmisiä kuin aikuiset. Minusta tähän ruumiillisuuteen ja fyysiseen kosketukseen suhtaudutaan nykyään vähän turhantarkasti, ehkäpä siksi että se lähtee niin helposti käsistä. Minun tekisi mieli melkein joka päivää ravistella hartioista tai läimäyttää poskelle tai antaa vähän tukkapöllyä jollekin tyhmälle aikuiselle. Miksi niin ei tehdä? Ehkäpä siksi, että aikuisen tulisi ymmärtää miten kuuluu käyttäytyä.

Ja tuo hakattujen naisten jääminen liittoon siinä toivossa että mies tämän esimerkin valossa kääntyy todistajaksi: eräs uskomattomimpia juttuja mitä todistajilta olen kuullut, aika paksua jopa heiltä. Tuon on pakko rikkoa jotain ihmisoikeuksia.

Lain mukaanhan ei saa antaa edes luunappia, mistä siis periaatteessa saisi sakot.

Virtahepo-Hellsten kirjoitti siitä tilanteesta että lapsi rupeaa kirkumaan ja ehkä jopa hosumaan, jolloin hänen mielestään lapsi tulisi vain ottaa syliin ja pitää turvallisesti siinä rauhoittumiseen asti.

Lapsen vanhemmalla tulisi siis olla aikaa ja malttia tähän.

Hellstenin malliin uskon, vaikka eihän vanhemman maltin menetys joskus vie lasta peruuttamattomasti yhtään mihinkään sekään.

Anonymous kirjoitti:Lain mukaanhan ei saa antaa edes luunappia, mistä siis periaatteessa saisi sakot.

Mun mielestä tämä on periaatteessa oikein, vaikkei luunappi mikään vakava juttu olekaan. Lapsi on kuitenkin täysin puolustuskyvytön aikuisen edessä, mikä mun mielestä tekee tästä periaatekysymyksen. Minkä vuoksi aikuisella pitäisi olla oikeus aiheuttaa lapselle kipua?

Anonymous kirjoitti: Virtahepo-Hellsten kirjoitti siitä tilanteesta että lapsi rupeaa kirkumaan ja ehkä jopa hosumaan, jolloin hänen mielestään lapsi tulisi vain ottaa syliin ja pitää turvallisesti siinä rauhoittumiseen asti.

Kattelin joskus huvikseni Super-Nannyä, vai mikä sen ohjelman nimi nyt olikaan, jossa ammattihenkilö auttaa vanhempia jotka ei pärjää hirviömäisten lastensa kanssa. No kuiten, just näitä keinoja siinä käytettiin. Kaikki ruumiillinen kuritus oli ankarasti kiellettyä, ja kummasti vaan ne lapset siitä huolimatta rupes rauhottumaan.

Anonymous kirjoitti:Virtahepo-Hellsten kirjoitti siitä tilanteesta että lapsi rupeaa kirkumaan ja ehkä jopa hosumaan, jolloin hänen mielestään lapsi tulisi vain ottaa syliin ja pitää turvallisesti siinä rauhoittumiseen asti.

Minulla oli lapsena todella paha ahtaan paikan kammo. Jos vanhempi kaappasi ihan leikinkin lomassa syliin enkä päässyt heti pois, sain itku- ja jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Tuo syliinkaappaaminen ja siinä aloillaan pitäminen olisi ollut omassa tapauksessani sata kertaa pahempi ja julmempi (ja tehottomampi) vaihtoehto kuin persauksille läpsäisy tai tukkapölly.

Kun lapsi ruokailee mammansa povella, niin missä vaiheessa kehitystä lie pelko iskenyt syliä kohtaan ? Varmaan olet huomannut sylissä vartiotornin...

Joitakin kertoja tuli saatua risua. En nyt muista mistä syistä, mutta varmaankin ihan "aiheesta". Taisi vielä silloin 70-luvulla olla kasvatusmetodit yleisestikin vähän toisenlaisia kuin nykyään. Eipä ole mitään traumoja jäänyt asiasta.

Erästä silloista JT-kaveriani pieksettiin jopa sähköjohdolla. Se on jo aika rajua touhua ja siitä pitäis mun mielestä jo linnaan laittaa.

Omia lapsia en tietenkään fyysisesti kurita, eikä ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisin tuntenut siihen minkäänlaista kiusausta tai tarvetta.