Veljesseura.org

Omalta osaltani muistan liiottelutunnit, kun kävimme maaseutukentällä. Saattoi raportoida koko siihen reissuun kuluneen ajan, etenkin silloin kun toimi tienraivaajana. Ja kynäilytunnit poishiipumisvaiheessa, se 1 tunti kun hävetti laittaa 0 tuntia.

Maaseutukenttäilystä sai helposti merkattua yli 5 tuntia vaikka sen aikana tapasi 4 ihmistä ja jokaisen kanssa vietti aikaa n 8 minuuttia.

Huono laskupää, mutta viiteen tuntiin saarnaustyötä se pyöristy, niinkuin monilla muillakin, onhan se autolla ajokin saarnausta vaikka taustalla poppi soi ja huurteinen pyöri mielessä

Eikö se ollut ihan sallittu pelisääntö, että kun käy jollain ovella ennen kuin lähdetään kohti maaseutua, koko reissun ajan voi raportoida. Ja sama kotiin tullessa niin kotimatkakin on raportoitavaa aikaa.

Tony kirjoitti:Eikö se ollut ihan sallittu pelisääntö, että kun käy jollain ovella ennen kuin lähdetään kohti maaseutua, koko reissun ajan voi raportoida. Ja sama kotiin tullessa niin kotimatkakin on raportoitavaa aikaa.

Juu kyllä me ainakin toimittiin näin. Tosin myöhemmässä vaiheessa joustettiin ja kello lähti kotikonnuilla pyörimään kun heitti traktaatin johonkin ramdom postilaatikkoon, takaisintullessa toiseen

Mutta joo ,ajomatkat sai sallitusti merkata mukaan ja sehän hienosti hyväksikäytettiin.

Ei kotikonnuilla käyty ihmisen luona rakkaudesta (josko muuallakaan) vaan siksi että saatiin kello käyntiin.

Toikin kyllä yhdenlaista puljaamista. Paljonkohan niistä sadoista miljoonista tunneista on tehokasta peliaikaa, joku 20%?

Tehokasta peliaikaa? Eli sellaista missä on vuorovaikutus ja ihan oikea ihmisten välinen kasvotusten tapahtuva keskustelu uskonasioista?

Varmaan tuo 20%, loput on paskaa.

Eikö jossakin saanu lämätä konventtisalin siivoamisetkin tjms kenttätunneiksi? Hatara muistikuva tällaisesta.

Veli-Hopea kirjoitti:Juu kyllä me ainakin toimittiin näin. Tosin myöhemmässä vaiheessa joustettiin ja kello lähti kotikonnuilla pyörimään kun heitti traktaatin johonkin ramdom postilaatikkoon, takaisintullessa toiseen

Kuinkahan tyhmänä Jehovaa voi pitää? Ei siinä taida mitään ylärajaa olla

Ei kotikonnuilla käyty ihmisen luona rakkaudesta (josko muuallakaan) vaan siksi että saatiin kello käyntiin.

Juu, en minäkään muista että olisi edes kovin pahalta tuntunut, jos jotakuta ei kiinnosta. Samapa tuo, itseni takia minä sitä tein.

Veli-Hopea kirjoitti:Tehokasta peliaikaa? Eli sellaista missä on vuorovaikutus ja ihan oikea ihmisten välinen kasvotusten tapahtuva keskustelu uskonasioista?

Noilla vaatimuksilla aitoa peliaikaa ei ole käytännössä lainkaan.

Varmaan tuo 20%, loput on paskaa.

Kyseinen 20 % on sanelua, ei vuorovaikutusta eikä aikuisten oikeaa keskustelua, siis samaa skeidaa. Hyvä osoitus asiasta on jehovantodistajien tapa juosta karkuun itse lähestymiään henkilöitä niissä tapauksissa, joissa lähestytty henkilö tunteekin Vt-vedätyksen. Päälle päätteeksi pakomatka laitetaan lähestytyn henkilön piikkiin syyttämällä tätä riitelystä.

Eikö jossakin saanu lämätä konventtisalin siivoamisetkin tjms kenttätunneiksi? Hatara muistikuva tällaisesta.

No siivotessa saa edes liikuntaa. Tänään tehtiin markkinoilla taas kenttää seinään nojailemalla ja puhelimeen puhumalla. On se Vt-Jehova metka jos moisilla konsteilla pelastaa oman nahkansa pian kohtaavassa maailmanlopussa ja samalla tuomitsee ohikulkijat ennenaikaiseen kuolemaan samassa pian kohtaavassa maailmanlopussa.

Meilä oli ns sallittua raportoida vain toinen matkasuunta ja ei tietenkään ruokataukoa... Välillä lähdettiin kahden kesken yhdelle käynnille pitkän matkan taa. Ja kyseenalaista oli jos sillä ovella ei ollut ketään kotona kun kenttä aloitettiin kaupungissa. Ja tietty se kun käveltiin ja tehtiin katukenttää ja kerran tuntiin tuli joku vastaan....

Tämäkin keskustelu paljastaa kvantitatiiviseen ja mitattavaan suorittamiseen perustuvan uskonkäsityksen tolkuttomuuden. Ikään kuin "uskossa edistymistä", "hengellismielisyyttä" tai "kypsyyttä" voisi arvioida raportoitujen tunnuslukujen perusteella! Vartiotornin hiekkalaatikon ulkopuolelta katsottuna tuollainen numeroleikki vaikuttaa lähinnä farisealaiselta.

Jehovan todistaja kaiketi sanoisi tässä kohden, että usko ilman tekoja on kuollut ja että Jeesuksen mukaan taivasten valtakuntaan pääsee vain sellainen, joka tekee taivaallisen Isän tahdon. Nyt sopii Markku Meilon tavoin kysyä, ovatko lehtikärryn lähellä seisoskeleminen ja automatkaminuuttien laskeminen todella sellaisia uskontekoja, joilla mennään taivasten valtakuntaan - vai saattaisivatko jonkinlaiset muut teot ilmentää uskoa aidommalla tavalla.

Vempula kirjoitti:ovatko lehtikärryn lähellä seisoskeleminen ja automatkaminuuttien laskeminen todella sellaisia uskontekoja, joilla mennään taivasten valtakuntaan - vai saattaisivatko jonkinlaiset muut teot ilmentää uskoa aidommalla tavalla.

Tässä juuri tulee todistajien orjamoraali hyvin esille. Kun uskoa ei ole kunnolla sisäistetty, vaan se perustuu järjestöltä tuleviin muuttuviin ohjeisiin joita ei välttämättä edes kunnolla tutkita saati ymmärretä, niin tuohonhan se johtaa. Hassuinta tässä on se, että todistajan mielestä voi olla aidosti ok alkaa laskea aikaa ensimmäisen traktaatin pudottamisesta ja sitten körötellä maaseudulle - vaikka mitä hemmettiä se yhden traktaatin pudottaminen automatkaa toisenlaiseksi muuttaa? Jos automatkan voi laskea kenttäpalvelusajaksi noin, sen voi kyllä laskea vaikkei sitä yhtä traktaattia olisi pudottanutkaan.

Tuota on kyllä varmasti kaikki harrastaneet, että otetaan kenttätunneista kaikki irti, mitä vain pystytään. Koska suorittaminen ja tekojen tekeminen on sitä arvostetuinta, niin tottakai kaikki tehdään mahdollisimman isojen numeroiden valossa.

Kertoohan sekin jotain suorittamisesta, jos et ole levittänyt juuri mitään julkaisuja, mutta tunteja on kertynyt paljon. Sitä pidetään hienona asiana, koska on aikaa käyttänyt tuohon touhuun. Toisinpäin asia ei taas niin hyvä ole, vaikka eikö juuri julkaisujen levitys pitäis olla pääasia? Saadaan asiaa ihmisten tietoisuuteen.

Nukahtanut kirjoitti:Kertoohan sekin jotain suorittamisesta, jos et ole levittänyt juuri mitään julkaisuja, mutta tunteja on kertynyt paljon. Sitä pidetään hienona asiana, koska on aikaa käyttänyt tuohon touhuun. Toisinpäin asia ei taas niin hyvä ole, vaikka eikö juuri julkaisujen levitys pitäis olla pääasia? Saadaan asiaa ihmisten tietoisuuteen.

Kenttäpalveluksen kaksiteräinen tarkoitus lienee sitouttaa todistajia itseään lahkoon, toisaalta tehdä Vartiotornin brändiä tunnetuksi, mikä mm. hivelee johtajien itsetuntoa. Jos käännynnäisten hankkiminen on tarkoitus, uskomattoman tehoton työmuoto on keksitty.

Minä kirjoitti:Meilä oli ns sallittua raportoida vain toinen matkasuunta ja ei tietenkään ruokataukoa...

Kuka näitä rajoja muuten veti? Joku yksittäinen vanhin "Raamatulla valmennetun omantuntonsa" mukaan, vai oliko vain muodostunut jonkinlainen sanaton sopimus?

Minä kirjoitti:Ja kyseenalaista oli jos sillä ovella ei ollut ketään kotona kun kenttä aloitettiin kaupungissa.

Parempihan se vaan on, jos ketään ei ole kotona

Se nyt vaan on näin että nämä kenttätunnit on suurimmalta osalta tehotonta huuhaata ja tunteja kerätään sen mukaan mikä määrä missäkin seurakunnassa on hyväksyttävä määrä esimerkilliseksi todistajaksi.

Meilläkin päin sellaiset 7-10 tuntia oli sellainen satsi että Siitä jo ihan kivat "natsat" sai ja sehän tuli täyteen jo kahdella maaseutu-huuhaareissulla kuukaudessa.

Sitten oli näitä kotirouvia jotka niin olivat eliittiä rakastavinaan jehovaa mutta työttömyydestään huolimatta eivät kuukaudessa saaneet edes 10 kenttätuntia täyteen. Ilmeisesti ei ole aikaa.

No, eliitin mukana pärjäsi kuitenkin kun avioheput oli korkeassa asemassa.

Ravareille ja osa-aikaisille pointsit siitä että että käyttivät hommaan kymmeniä tunteja, toki siinäkin suurin osa kuluu ajo-aikaan ja köpöttelyyn. Viitseliäisyyttähän siinä hivenen oli kuitenkin, hyötyä loppupeleissä kuitenkin aika vähän ellei liikuntaa ja kaunista ulkoilmaa lasketa.

Nythän alkaa olemaan taas aika että voisi tienata köpöttelemällä ja köröttelemällä osa-aikaisen natsat puoleen hintaan. Sehän kaunistaa tilastoja hienosti ja sitten sitä voidaankin hehkuttaa huikeena jworgissa ja lehdissä kuinka sananpalveluksessa oltiin tsiljoona tuntia

Muistan aina ei-tykänneeni kenttäpalvelusta. Miksihän ihmeessä ryhdyin ja kuinkahan jaksoin yhden vuoden olla tr ....Olin aika tiukkis jt ja kuulemma "mitä enempi kenttää sitä hengellisemmäksi tulee". Lopputulos oli lähes burn out ja inho kenttäilyä kohtaan. Lisäksi en saanut keskeyttää tienraivausta vaan "yritä nyt vaan", sinnittelin vuoden loppuun.