Irtautumisen kynnyksellä

[Minä]

Näin irtautumisen kynnyksellä huomaan pohtivani asoita jt uskonnossa, jotka herättävät minussa vastenmielisyyttä.

Ensimmäinen on ihmisten pelottelu ns maailmallisilla ihmisillä. Toinen on kriteerien sanelu, millä tavalla vain ja ainoastaan voi jäädä henkiin "maailman lopussa". Nämä nivoutuvat yhteen siinä, miten inhottavasti osa tuomitaan julmasti kuolemaan. Mielestäni oli aina (jt aikoinakin) inhottavaa miten ei jt ihmisiä demonisoitiin vaikka kyse oli minun ihanista ja upeista lähipiirini ihmisistä.

Ja sitten tietysti erottamis ja karttamismenettely. Monet ihanista jt ystävistäni kärsivät kovasti ja myös heidän läheisensä. Tyhmä kun olin silloin, niin ensimmäisen erotetun ystävän kohdalla noudatin jt menettelyä. Minun olisi pitänyt ymmärtää paremmin. Mutta joidenkin erotettujenkin omatunto oli liian hyvä. He eivät olisi hyväksyneet ei-karttelua. Ihan karmeaa. Että tuntee jatkuvasti syyllisyyttä jostakin.

Ja se syyllisyys! Muistan että tunsin jt aikoina jatkuvasti syyllisyyttä jostakin. Ja joka kokouksessa tuli enemmän aiheita ja muistutuksia. Ahdistavaa psyykelle.

[Tony]

Näin irtautumisen kynnyksellä huomaan pohtivani asoita jt uskonnossa, jotka herättävät minussa vastenmielisyyttä.

Irtautumisvaiheessa silmät avautuvat ja järjestö näyttäytyy sellaisena kuin se on. Ei ole enää psykologista pakkoa nähdä kaikki järjestön lasien läpi. Kun järjestöä katsoo silmät auki, näky ei ole järjestölle kovinkaan edullinen. Ja juuri se on suurin syy sille, miksi järjestön kaltaiset lahkot pitävät tiukasti kiinni karttamissäännöstä ja luopioiden demonisoinnista. Mikään ei ole järjestölle pelottavampaa kuin silmänsä auki saaneet herättelemässä nukkuvia jäseniä.

Ja se syyllisyys! Muistan että tunsin jt aikoina jatkuvasti syyllisyyttä jostakin. Ja joka kokouksessa tuli enemmän aiheita ja muistutuksia. Ahdistavaa psyykelle.

Syyllisyys on pohjaton kaivo ammennettavaksi ja uskonnolliset kultit ovat asiasta valitettavan tietoisia. Jehovantodistajuudessa kokee harvoin, jos silloinkaan, riittävänsä. Aina voisit tehdä enemmän, ja jos et tee, et ole kokosydäminen. Tällainen ympäristö edistää kroonista riittämättömyyden tunnetta, ja se taas aiheuttaa väistämättä eriasteista masennusta. Maailman onnellisimmaksi kansaksi Jehovan todistajien keskuudessa esiintyykin masennusta yllättävän paljon.

Jos Totuutta™ ajatellaan sen perusmerkityksessä, niin "hyvän uutisen" sijasta se on käytännössä kirous. Jos löydät 'totuuden', olet velvollinen levittämään sitä lopun ikäsi tai olet verivelassa ja paratiisilipulle voi sanoa hyvästit. Jos et löydä 'totuutta', fiilistelet elämän miten haluat ja elämän pelitilille lisätään ilmainen paratiisilippu tuhatvuotiskaudelle.

[Veli-Hopea]

Tyhmä kun olin silloin, niin ensimmäisen erotetun ystävän kohdalla noudatin jt menettelyä.

Menettelyäpä hyvinkin. Ei siitä voi paljoa itseä syyllistää tai haukkua, tuota menettelyä kun on hakattu päähän vuosikausia.

Läjäpäinhän siellä on nytkin porukkaa jotka toimivat näin ihan automaattisesti, sen kummemmin ajattelematta. Jotenkin koen ettei se edes ole mukana olevan henkilön oma valinta vaan seuraus mielen manipuloinnista.

Se ei mukana ollessa jostain syystä vaikuta väärältä valinnalta ollenkaan, kuplan ulkopuolella se on heti sen kummemmin ihmettelemättä väärin, lapsikin tajuaa sen.

[Markku Meilo]

Läjäpäinhän siellä on nytkin porukkaa jotka toimivat näin ihan automaattisesti, sen kummemmin ajattelematta.

Eli se omatunnosta sitten.

Jotenkin koen ettei se edes ole mukana olevan henkilön oma valinta vaan seuraus mielen manipuloinnista.

Nimenomaan näin, ja kun henkilö ei edes kykene Raamatulla kantaansa perustelemaan, niin siinä tilanteessa tuo "Raamatulla valmennettu omatunto" on mitä irvokkain valheellinen hokema. Uskovan ajattelun valheellisuus nousee vielä uusiin sfääreihin kun hän on valmis torjumaan mielestään vaikka edustamansa liikkeen järjestelmällisen pedofilian peittelyn. Olisi mielenkiintoista kuulla miten jehovantodistaja perustelee omatuntonsa Raamatullisuutta jos uskonnollista höpöhöpö-selittelyä ei sallittaisi.

[Vieras]

Jos kynnysellä on, askel kannattaa ottaa lahkosta ulospäin.

Voi myös sanoa, että niinhän tekevät muutkin.

Lahkon ilmoittamista kastetuista, jäsenmäärän kehityksestä, kuolleisuuskin huomioiden, ilmenee että entiset todistajat ovat suurempi lukumäärältään kuin aktiivitodistajajäsenet (entiset eivät ole ryhmä keskinäisen sitoutumisensa tai muun semmoisen "nykyyhteisyytensä" perusteella, vain taustansa, kuten vaikkapa sodan tai lama-ajan kokeneet.

Pitää vain uskoa, että kirput, sukupuolitaudit, sairaudet ja taloudelliset onnettomuudet eivät seuraa lahkon jättämistä, vaikka siellä seurakunnassa niin kerrotaan. Arvaapas muuten, miksi siellä niin kerrotaan ?

[Veli-Hopea]

Kysymys:

Kuka osaa antaa hyvät perustelut sille miksi tuohon yhteisöön pitäisi kuulua perusteluista poislaskettuna lähdöstä seuraavat sanktiot eli syrjintä ja karttaminen?

[Vieras]

On myös kiinnitettävä huomiota että jos todellinen syy pysymiseen on niinkin arkipäiväinen kuin "tottumus on toinen luonto" niin onhan sitä parempaa luvassa ihmiselle, ystävyyttä, inhimillisyyttä, spontaanisuutta, luovuutta.

[Minä]

Onko missään olemassa lukuja toimettomista jt yksilöistä eli julkaiseeko jt järjestö niitä? Valtakunnan tasolla. Yllättyisin kovasti, koska sehän olisi huonoa esimerkkiä aktiivisille jt yksilöille jos 0 tuntia raportoivien määrä sanottaisiin. Tai se käännettäisiin positiiviseksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Onko missään olemassa lukuja toimettomista jt yksilöistä eli julkaiseeko jt järjestö niitä?

En ole havainnut tällaisia lukuja julkaistavan. Miksi julkaistaisikaan. Jehovan todistajat julkaisevat maailmanlaajuiset tilastonsa vuosikirjassaan. Niitä voi etsiä täältä.

[Veli-Hopea]

Onko missään olemassa lukuja toimettomista jt yksilöistä eli julkaiseeko jt järjestö niitä?

En ole havainnut tällaisia lukuja julkaistavan. Miksi julkaistaisikaan. Jehovan todistajat julkaisevat maailmanlaajuiset tilastonsa vuosikirjassaan. Niitä voi etsiä täältä.

Joo toimettomien taikka eronneiden erikseen mainitseminen olisi negatiivista ja fiilisksen pitää pysyä positiivisena, siltä että juna puskee eteenpäin.

Jokainen voi laskea montako toimetonta seurakunnastaan varmalla pystyy laskea ja siitä voidaan heitellä ihan mutuarvoja.

Itse paikallisesta n 100 henkilön poppoosta olen laskenut kirjoilla olevia hiipujia 10% ja jos siihen heittää pari toimetonta roikkujaa siitä huolimatta pysymällä 10%ssa, voidaan oikeesti olla aika lähellä totuutta.

Jos vuosikirjoissa mainitaan 18000 todistajaa ja otetaan siitä 10% toimettomia pois + 5% muita, ehkäpä ollaan lähellä totuutta.

Oikeasti veikkaan että aktiivisia todistajia on about 12000-13000. Muut on mitä on.

Nämä toki ihan päästä heitettyjä arvioita,eipä näillä mutuilla mitään arvoa ole

[Jaakko Ahvenainen]

Viime vuosina olen kiinnittänyt huomioni lähinnä muistonvietossa läsnäolleisiin. Nyt tuo luku lähentelee kahtakymmentä miljoonaa (Palvelusvuosi 2015). Palvelusvuonna 2008 tuo luku oli noin 17,8 miljoonaa. Palvelusvuonna 1970 luku oli "vain" noin 3,2 miljoonaa.

Lisätäänpä lähteet: Jehovan todistajien vuosikirjat, Wanhat Vartiotorni-lehdet.

[Pro et contra]

Maakohtaisia vertailulukuja voi tarkistella painetusta vuosikirjasta.

[Tony]

Jos vuosikirjoissa mainitaan 18000 todistajaa ja otetaan siitä 10% toimettomia pois + 5% muita, ehkäpä ollaan lähellä totuutta.

Vuosikirjahan laskee vain julistajat, ja julistajaksi lasketaan vain raportoivat todistajat. Voisin kuvitella että lukuun sisältyy jonkin verran epäsäännöllisiä julistajia, mutta ei toimettomia.

Kynätodistajien osuus julistajamäärästä olisi mielenkiintoinen knoppi. Mututuntumana väittäisin että ilmatuntien osuus on tuskin ainakaan vähenemään päin.

[Veli-Hopea]

Vuosikirjahan laskee vain julistajat, ja julistajaksi lasketaan vain raportoivat todistajat.

Oh joo mitä minä oikein ajattelinkaan.

[Kaarmis]

Veikkaisin että kynätuntien osuus on yli 10%, ja raportoivista yli 5% ei käy kentällä kuin korkeintaan nimellisesti.