Markku Meilo kirjoitti:nolo tapaus kirjoitti:Ollessasi rehellinen itsellesi olet joskus uskonut Jahve-Jumalaan.
Siinä on pienen lapsen mahdoton laittaa hanttiin kun kotoa tuputetaan satuolentoa kaaliin.
Varmasti niinkin.
Jos ja kun ihmiset toisiansa ahdistelevat, ne ovat kuitenkin ihmiset toisiaan.
Ei käsittääkseni liity lainkaan omiin jumaluusharhoihini, semminkin kun sotkeuduin vielä totaalikieltäytymään.
Itsekkin ajattelin joskus ihmisien uskovan jumaliinsa koska he pelkäävät kuolevansa.
Jehovan Todistajien maailmanlopun ennustuksetkin seuraavat sukupolvien elin-iän ennustettavuutta, eli että toive maailmanlopusta on aina sen sukupolven hellimä joka elää siinä ajassa.
Ontuminen johtuu ehkä siittä, ettei raamattua ollut olemassakaan Jeesuksen elinpäivinä ?
Ajallisesti katsottuna itse viittaamasi evankeliumi joutaa, viittauksestasi huolimatta, romukoppaan.
Riippuu paljon myös siittä mitenkä evankeliumin on ymmärtänyt. Henkilökohtaiset toiveet korkeimmista asemista ja parhaista paikoista uskon palkkana romukoppaan joutavat, sinne mihinkä uskonnollinen ylemmyyskin.
Olet elänyt keskellä "kylmää faktaa" siihen itse uskoen ?
Lapsenuskolla Vartiotorniseuraan ja sen selittelyihin, siinä ei fakta ole mitenkään pääosassa.
Ymmärrän. Monet ja taas monet ihmiset kuitenkin uskovat Jumalaan. Ovatko he kaikki väärässä ja sinä oikeassa.
Usko Jumallan on myös henkilökohtainen vakaumus/vakuuttuneisuus,
Ei mitään myös, muuta se ei olekaan niin kauan kuin näyttö on omien korvien välissä.
Kyllä:Myös. Jos ihmisen usko perustuu johonkin pyhänä pidettyyn kirjaan ja sen kirjoituksiin, on kyseessä tuon kirjan Jumalaan uskomisesta. kun uskova ei enään usko kirjaansa hän ei usko jumalaankaan.
Minä en ole raamattu-uskova, löysin hyvän evankeliumin myöhemmin.
...joten kuka sen todistaa toiselle jos ei kukin itse itselleen ?
Kokemukseni mukaan tämä nk. todistaminen on ainoastaan toisten suostuttelua mukaan itse hellittyihin mielikuviin.
Toisaalta erillailla Jumalasta ajattelevat kärttävät todisteita.
Mitään ns. pakkoa ei Rakkaudessa (JUMALASSA) oleolemassakaan.
No se tästä vielä puuttuisi.
Toisaalta rakkauskin on vain kulttuurin tuote ja siten kulttuuriinsa sidonnainen ?
Eihän sellaista hengellistä ilmiötä kuin rakkaus voisi olla olemassakaan läpeensä aineellisessa maailmassa jolla ei ole mitää tarkoitusta saati arvoa.
Kaikki oikea ja hyvä on vapaaehtoista, kuin etu-oikeus ja kunnia-asia.
Oikea ja hyvä on kulttuurisidonnaista, yhtä oikeaa ja hyvää ei ole olemassa.
Noin voidaan ajatella kulttuurisidonnaisesti. Jos jumalaa ei ole, ei ole hyvää eikä pahaakaan muuten kuin jokaisen aikakauden kulttuurin sisällä sen enmmistön määrittelemänä.
Onko usko Hyvään Jumalaan oikein ja hyvää, totta ja totuudellista ?
Jos minulta kysyt, niin vastaan sen olevan mielikuvitusta, harhaa ja itsepetosta.
"Nostan Hattua" sinun suoruudellesi.