Veljesseura.org

wolframium kirjoitti:

AENGHORIN KUNINGAS kirjoitti:Voisitteko ymmärtää sen, että kaikki mitä teette on turhaa.

Olen ymmärtänyt tämän ehkä liiankin hyvin. Se on joskus vienyt puhtia tarttua jokapäiväisiin asioihin, tai sitten toisaalta antanut puhtia sellaiseen, jota suurin osa ihmiskunnasta (varsinkin kaikenlaiset kravattimiehet) pitää "turhuutena, tuulen tavoitteluna".

Toisaalta, olen tullut siihen tulokseen, että asioilla on juuri niin suuri merkitys, mitä me itse niille annamme. Kannattaa siis antaa "suuri merkitys" vaikka jollekin mukavalle harrastukselle, niin elämä on taas (hitu)sen verran hauskempaa...

Jos ystäväiseni ymmärrät sen, että jehovan todistajat jatkavat niin kauan kuin heillä ei ole enää mitään sanottavaa, niin jonkin ajan päästä huomaat että heistä on päästy voitolle. Eli se tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin vastustus heidän mielipiteitään kohtaan jatkuu, he eivät voi lopettaa. Tämä on mielestäni erittäin jyrkkä aate. Ja maailma tuomitsee tällaisen mahdollisuuksien mukaan. Täällähän ollaan etsimässä tietä tulevaisuuteen, eikä hajottamassa kaikkea käsiin. Sellaista tulevaisuutta ei voi olla jossa kaikki ovat jonkun herran palveluksessa robotin lailla ikuisesti. Ihminen ei ole luonteeltaan sellainen.

Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä että pitää olla harrastuksia ja hyviä sellaisia. Kaikki jossa itsetunto kohoaa on ihmiselle hyväksi. Esim. monet liikunnalliset harrastukset jotka sopivat juuri sinulle itselle ovat varsin loistava keino hankkia vaikka oman kehonsa tuntemusta ja pysyä hyvässä kunnossa. Myöskin kulttuurilliset harrastukset, elokuvat, teatteri, musiikki, kaikki mikä johdattaa normaalien ihmisten kanssakäymiseen on varmasti hyväksi terveyttä ajatellen. Itse olen myös ehdottomasti sillä kannalla, että joskus pitää matkustaa pois johonkin kauemmaksi lomalle ja näkemään erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Sillä on erittäin suuri vaikutus hyvinvointiimme. Näin varmasti alkavat myös päämme kummitukset hiljalleen kaikota.

hijt kirjoitti:Mitä kamppailulajeihin tulee, niin minusta esimerkiksi nyrkkeily on ällöttävä ja brutaali urheilun irvikuva, mutta taas itämaiset kamppailulajit näyttää niin siisteiltä....ehkä tässä on jonkunlainen dilemma?

Nyrkkeily on ns. täyskontakti laji, kun taas nuo tunnetummat itämaiset lajit eivät yleensä ole. Niistä itämaisista lajeista löytyy kyllä sitten nyrkkeilyä huomattavasti väkivaltaisempiakin muotoja, mutta ne eivät taida olla niin tunnettuja. Nyrkkeilyottelut taisivat muuten olla jonkin aikaa kiellettyjä tuolla Ruotsin puolella. En sitten tiedä miten olivat lakia perustelleet, sillä monissa ihan tavallisissakin urheilulajeissa on suurempi loukkaantumisriski. En ainakaan itse kannattaisi minkään lajien kieltämistä pelkästään sillä perusteella miltä ne minusta näyttävät.

AENGHORIN KUNINGAS kirjoitti:Jos ystäväiseni ymmärrät sen, että jehovan todistajat jatkavat niin kauan kuin heillä ei ole enää mitään sanottavaa, niin jonkin ajan päästä huomaat että heistä on päästy voitolle. Eli se tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin vastustus heidän mielipiteitään kohtaan jatkuu, he eivät voi lopettaa. Tämä on mielestäni erittäin jyrkkä aate.

Ajatuksesi on ihan mielenkiintoinen, tulee mieleen tarina (/urbaanilegenda?) Jt-miehestä, joka selviytyi keskitysleiristä, mutta hylkäsi uskonsa nopeasti vapauteen päästyään.

Nykyäänhän monet ihmiset pyrkivät olemaan huomioimatta Jt:ia, jonka seurauksena enää kaikkein fanaattisimmat Jt-mummot jaksavat jatkaa "maailmanlaajuista saarnaamistyötä". Muut ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä.

Ja sitäpaitsi, jos nyt suosituksesi mukaan "lopettaisin" kaikkien Jt:ien vastustamisen, niin mitä minulle enää jäisi jäljelle?!? (Khööh, ehkä Elämä... mutta sen lisäksi??)

wolframium kirjoitti:Ajatuksesi on ihan mielenkiintoinen, tulee mieleen tarina (/urbaanilegenda?) Jt-miehestä, joka selviytyi keskitysleiristä, mutta hylkäsi uskonsa nopeasti vapauteen päästyään.

Jep, saatuaan tarpeekseen koettelemuksista jotka hän itse oli luonut.

wolframium kirjoitti:Nykyäänhän monet ihmiset pyrkivät olemaan huomioimatta Jt:ia, jonka seurauksena enää kaikkein fanaattisimmat Jt-mummot jaksavat jatkaa "maailmanlaajuista saarnaamistyötä". Muut ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä.

Juuri näin, siinähän se tuli. Kuka piittaa heidän mielipiteistään enää kun kaikki mitä he sanovat osoittautuukin suureksi huijaukseksi?

wolframium kirjoitti:Ja sitäpaitsi, jos nyt suosituksesi mukaan "lopettaisin" kaikkien Jt:ien vastustamisen, niin mitä minulle enää jäisi jäljelle?!? (Khööh, ehkä Elämä... mutta sen lisäksi??)

No sillä tavallahan te ehkä jotenkin jatkatte elämäänne. Koska niin kauan kuin on jehovan todistajia on myös heitä vastaan puhujia.

wolframium kirjoitti:

hijt kirjoitti:Verensiirtoihin suhtauduin toisaalta nuivasti vielä jonkin aikaa erottamisen jälkeen. Minulla on itse asiassa vieläkin verikammo, mutta toki nyt verensiirtoon suostuisin jos tarve tulisi. Verta en tosin verikammosta johtuen pysty luovuttamaan, pyörryn jo melkein tavallistakin verikoetta otettaessa.

Ei tunnu missään. Ensin ne työntää ison piikin siihen samaan kohtaan mihin kaikki narkomaanitkin sen työntää ja sitten vaan imuttamaan. "Imua" kestää niin kauan kun jaksat pumppailla käärettä kädessäsi tai joku hoitotäti tulee lopettamaan koko lystin. Sen jälkeen saa kahvia ja pullaa.

Ongelma ei ole se neula vaan se tunne ja ajatus, että minusta otetaan verta. Kuten sanottua, saan ihan tavallisestakin verikokeesta tuntikausia kestävän heikotuksen, vaikka kuinka pitäisin huolen etten edes vilkaise koko veriputkiloa kun se täyttyy. Huom. Pyörryin silloin koulussa aikoinaan sillä biologian tunnilla, jolla käsiteltiin ihmisen verenkiertoelimistöä. Eikä siellä näytetty kuin piirrettyjä kuvia verisuonista kalvolta! Joten olen aivan 100% varma että minut pitäisi kantaa sieltä luovuttamolta ulos, siinä ei mitkään pullat ja kahvit auttaisi. En viitsi väkisin kokeilla kun tiedän oman reaktioni. Sinänsä sääli, kun minun 0-veriryhmäni on tieten sellainen jota paljon tarvitaan.

hijt kirjoitti:Ongelma ei ole se neula vaan se tunne ja ajatus, että minusta otetaan verta. Kuten sanottua, saan ihan tavallisestakin verikokeesta tuntikausia kestävän heikotuksen, vaikka kuinka pitäisin huolen etten edes vilkaise koko veriputkiloa kun se täyttyy.

Ei veressä ole mitään ihmeellistä. Monet näkee sitä joka päivä pelatessaan ja katsoessaan elokuvia. Sen näkemisestä tulee vähän niin kuin rutiinia kun koko ajan vain tapetaan ja veri roiskuu. Veri ei ole millään lailla suojeltua. Kuka tahansa voi puhkaista suonen toiselta.

Täytyy ihmetellä, että naiset, jotka luovuttavat muutenkin kuukausittain verta, suhtautuvat pelolla asiantuntijan valvomaan luovutukseen.

Ei siellä mitään tapahdu, vaikkapa asevelvollisten saapumisryhmälle saatetaan järjestää vapaaehtoinen luovutus, jolloin ei ensikertalaistenkaan piirissä tapahdu mitään.

Guest kirjoitti:Täytyy ihmetellä, että naiset, jotka luovuttavat muutenkin kuukausittain verta, suhtautuvat pelolla asiantuntijan valvomaan luovutukseen.
Ei siellä mitään tapahdu, vaikkapa asevelvollisten saapumisryhmälle saatetaan järjestää vapaaehtoinen luovutus, jolloin ei ensikertalaistenkaan piirissä tapahdu mitään.

Suvaitsen olla eri mieltä. On ihmisiä, jotka erinäisistä syistä voivat huonosti tai pyörtyvät esim. laboratoriokokeita (ns. verikokeet) otettaessa, rokotuksissa ja verenluovutuksessakin. Tämä ei ole mitenkään luovuttajan sukupuolesta kiinni. Myös itse olen kerran pyörtynyt verenluovutuksen jälkeen. Se tosin johtui liian vikkelästä nousemisestani ylös.

Mitä taas varusmiesten verenluovutustilaisuuksiin tulee, ainakin omana palvelusaikanani pidin hieman irvokkaana, että luovutuspäivän päivällisellä poikeuksetta tarjottiin veriohukaisia. Miten lienee nykyisin.

Ei siinä kuitenkaan, Hijt, ole kummempaa pelättävää kuin möröissä (mörköissä ?) joita ennen pelättiin, kunnes ymmärrettiin että demoneitahan sitä pitääkin pelätä, eikä mörköjä. Ja kun demonien pelosta on irti päässyt, niin miksei laboratorio-olosuhteidenkin ?

Eikö niin ?

Joskus menet sitten vaikka verenluovutukseenkin, jos vain sinulle sopii, mutta muuten et.

Vieras kirjoitti:Täytyy ihmetellä, että naiset, jotka luovuttavat muutenkin kuukausittain verta, suhtautuvat pelolla asiantuntijan valvomaan luovutukseen.

Kuulostaa kyllä melko typerältä tälläinen. Kuukautisissa verta ei kuitenkaan oteta piikillä, eikä kerralla niin paljoa.

StereoX kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Täytyy ihmetellä, että naiset, jotka luovuttavat muutenkin kuukausittain verta, suhtautuvat pelolla asiantuntijan valvomaan luovutukseen.

Kuulostaa kyllä melko typerältä tälläinen. Kuukautisissa verta ei kuitenkaan oteta piikillä, eikä kerralla niin paljoa.

No todellakin. Ja muutenkaan en ymmärrä miten verikammo liittyy jehovantodistajuuteen. Verikammo ei ole mitenkään harvinainen valtaväestönkään keskuudessa. Eri asia on, jos piilevän lahkoajattelun takia ei suostu luovuttamaan verta, silloin voisi olla aika muokata ajattelua (tai ainakin yrittää sitä). Mutta verikammolleen ei oikein hirveästi kai mitään voi, oli ex-jt tai ei.

Guest kirjoitti:Täytyy ihmetellä, että naiset, jotka luovuttavat muutenkin kuukausittain verta, suhtautuvat pelolla asiantuntijan valvomaan luovutukseen.

Olipas äärimmäisen viksu kommentti. Sä olisitkin varmasti asiantuntija puhumaan kuukautisten yhteydestä verenluovutukseen?

Guest kirjoitti:Ei siinä kuitenkaan, Hijt, ole kummempaa pelättävää kuin möröissä (mörköissä ?) joita ennen pelättiin, kunnes ymmärrettiin että demoneitahan sitä pitääkin pelätä, eikä mörköjä. Ja kun demonien pelosta on irti päässyt, niin miksei laboratorio-olosuhteidenkin ?

Verenluovutus ja möröthän ovatkin tosiaan verrattavissa keskenään juujuu...?

Monellekohan fobialle löytyy järjellinen selitys? Kuitenkin ne haittaavat lukemattomien ihmisten elämää joka ainoa päivä. Teiltä saisi varmaan tällaisia neronleimauksia auttamaan vaikka jokaiseen ongelmaan, kammoon tai mihin hyvänsä... Ei hyvää päivää.

Jos palataan tähän verenluovutus asiaan, niin sehän on justiinsa niin, että koska tämä maailma ei kauan kestä näissä olosuhteissa, niin on parhaaksi katsottava luovuttaa verta vain niille jota tarvitsevat sitä todellisessa hädässä vaikka se tuntuukin tyhmältä ex-jt:n näkökulmasta. Mutta se on tosiasia, että verta ei kerta kaikkiaan riitä kaikille.

Jospa palataan näihin olosuhteisiin, niin itse ihmettelen sitä miksi tuollaisia maanjäristyksiä ja hirvittäviä katastrofeja yleensäkin pitää tapahtua? Voiko todella olla niin, että joku paha jumala aiheuttaa tämän kaiken, tai joku hänen vastapelurinsa? Tämä kiinan maanjäristys on suurimpia teurastuksia jotka vaivaavat niin kovasti olisiko jumalan aiheuttama yms. Verta tarvitaan myös paljon tuollaisissa kriiseissä. Jos puhutaan sitten siitä, miten ihminen pärjää tällaisessa maailmassa, niin ei voi tulla kuin ainoastaan siihen ratkaisuun, että täällähän ei pärjätä, vaan täällä otetaan hetki kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Tämä on entisen etiikkaa pahimmillaan.

Ja jos puhutaan kammoista, niin silloin puhutaan siitä mitä ihminen oman paansä sisään rakentaa sellaisista asioista joita hän ei ole kokenut. Sellainen asia voi olla esim. korkeanpaikankammo. Ihminen joka ei ole koskaan ollut korkealla, mutta on nähnyt siitä julkituotuja irvikuvia, esim. se miten julkituodaan sitä kuinka vaarallista on olla jossain kielekkeellä ilman köysiä ja pudotusta on kovasti, ja henkilö sitten putoaakin kuolemaansa. Tällaista tapaa paljon elokuvissa. Mutta se ei tietenkään tarkoita itsessään sitä, että se johtaisi tähän kammoon. Sanonpa kammosta eli fobiasta yhden asian, nimittäin sen että kaikki mitä et lapsuudessa kokenut luonnossa, tulee kummittelemaan aika pahasti. Tämä voi johtaa tarpeeseen kohdata nämä asiat, tai sitten väistämättömään asian välttelemiseen. Tutkimustietoa asiasta tietenkin on, ja se miten selitetään verikammo onkin vähän mutkikkaampi juttu.

Itse olisin jonkin verran sillä kannalla, että koska ihminen ei oikeastaan voi koskaan täysin tuntea ruumistaan, niin hän luonnollisesti suojelee ruumistaan ja erityisesti vertaan, koska hän tietää että se on elämänehto jota tuo mutkikas lihas pumppaa hänen rinnassaan. Se on periaate, joka on ohjannut meitä siitä lähtien kun olemme saaneet tietää mikä on sydän ja mitä se tekee.

Olisin arvioinut että kuukausittaisten ja verenluovutuksen vertaaminen olisi enemmän vaivannut sillä perusteella jos kirjoittajaa pidettäisiin miessukupuolisena, mutta yhteyksiä keksii ainakin että naisveri ei niin useasti kelpaa koska luonnolliset luovutukset pitävät sen Hgb:n liian alhaisena, mutta ymmärrettävyyttä lisäävänä tekijänä voi olla niiden mahdollinen kivulloisuus.

Pelkojen vaikeatajuisuuden vuoksi ei niihin tarvitse kuitenkaan välttämättä alistua, käsittelyllä niistä saatetaan selvitä. Tulee mieleen tarina lentopelkoisesta, joka keskustelujen jälkeen järjesti asiansa siltä varalta, että kone putoaisi, niin pelko katosi ja hän nousi iloisena ja huolettomana lentokoneisiin tarpeen mukaan.

Hijtin pelkohan on yksinkertaisesti hoidettavissa, karttaa verenluovutustilaisuuksia kuin fanaattisin todistaja luopiota. Eikö silloin kuljeta luovutuspaikan ohitse kuin siinä ei mitään luovutuspaikkaa olisikaan ?