am-ha·’a’rets kirjoitti:Tämähän juontaa nyt keskustelun Jumalan olemukseen josta me emme käytännössä pysty sanomaan yhtään mitään. Jos Jumala on yhtäkuin energia niin se tarkoittaa sitä, että luodessaan kaikkeuden Jumalasta tuli maailmankaikkeus (tai osasta Jumalaa). Toisaalta jos joku haluaa sanoa tuota energiaa, josta maailmankaikkeus joskus muinoin muodostui (jos muodostui) joksikin muuksi kuin Jumalaksi, hän on vapaa niin tekemään. Eli Jumala on osa tätä jatkumoa, jossa energia muuttuu muodosta toiseen.
Sanaan "kaikkeus" nimenomaan sisältyy mielestäni
kaikki, mukaanlukien Jumala (jos sellainen siis oletetaan olevan olemassa). Miten Jumala olisi voinut olla olemassa
ennen kaikkeuden syntyä, jos hän on
osa kaikkeutta? Minusta tuo ajatus, että Jumalasta tuli maailmankaikkeus, on ihan mukava. "Energia muuttuu muodosta toiseen." Mutta edelleenhän tämä on vain hassunhauskaa arvuuttelua.
am-ha·’a’rets kirjoitti:Aika on ollut aina... sitä vaan ei kukaan aluksi ollut mittaamassa. Jos ikuisuus on ollut ennen alkuräjähdystä täydellisessä lepotilassa, se on tarvinnut jonkinlaisen ärsykkeen kaikkeuden muodostamiseen. Täydellisessä lepotilassa taas ei voi muodostua minkään näköistä ärsykettä. Näin ollen kaikkeudella ei periaatteessa ole alkua. Olemme vain pätkä ikuisuuden virrassa.
Jos nyt omaa kirjoitustani tarkasti luen, niin todellakin kirjoitin "aika alkoi
kulua" eli siis ilmaantui
jotakin, johon suhteuttamalla aikaa pystyttiin teoriassa mittaamaan, vaikkei aluksi ketään ollutkaan mittaamassa. Mutta miten aika voi olla olemassa ilman mittaamista? Minusta aika on ihmisten luoma käsite, joka kuvaa jonkin asian kulumista, että jotkut ihmiset ja asiat ja muut jutut ovat kuluneet loppuun ja kuluvat parhaillaan. Saatanpa olla väärässäkin. Olisiko aika voinut olla "lepotilassa" ennen alkuräjähdystä ja "kulumisen" (mittaamisen mahdollisuuden) alkamista? Edelleen, olen taipuvainen myös tulkitsemaan asiat niin, ettei kaikkeudella ole ollut alkua (vaikka universumilla tai muulla fyysisellä "kaikkeudella" ehkä olisikin ollut -
kaikkeus on laajempi, laajin mahdollinen käsite), ollaan vaan "pätkä ikuisuuden virrassa".
Tyhjyys on muuten minusta eri asia kuin olemattomuus tai "täydellinen lepotila"; tyhjyydessä on ikäänkuin potentiaalisia asioita, siellä voi olla energiaa, ärsykkeitä.