Olen TAAS kiinnostunut!?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Neil hardwick sanoi kirjassaan Hullun lailla suurin piirtein näin:Masennuksessa ihminen on menettänyt uskonsa ja parantuakseen hänen on saatava se takaisin. Sama se, mihin uskoo.
Oletan uskonnottomankin voivan sairastua masennukseen.
...haluaisin tutustua nimenomaan siihen Jumalan olemassaoloa koskevaan kirjaan mielenkiinnosta (mitä mieltä olette siitä ts. onko siinä ollenkaan asia asiaa?). Tämä voi olla minulle myös tarpeellinen jämäkkyysharjoitus.
Lienee kyseessä "Onko Luojaa joka välittää sinusta?" -kirja. Se on tavanomaista tekstiä, jossa monisanaisesti kiinnitetään huomiota tunteisiin ja epäoleelliseen, etenkin sellaiseen, jonka torppaaminen edellyttää syvällisempää tietoa kyseisestä erityisaiheesta.

Ainakaan minulle se, että en jotain ymmärrä, ei ole osoitus jumalan olemassaolosta, vaan omasta tietämättömyydestäni. Ja miksi muuten ymmärtämättömyys (tai tiedon toistainen puute) on pääsääntöisesti osoitus kulloinkin kyseessä olevan julkaisun julkaisijan (tai asian muulla tavalla esittävän) edustaman jumalkäsityksen oikeutuksesta?

Samoin minua häiritsee se kun uskonnollinen henkilö tarrautuu siihen, ettei luonnontiede kykene (ainakaan toistaiseksi) selvittämään maailmankaikkeuden syntyä ja uskonnollinen henkilö viittaa Raamatun kertomukseen. Raamatun kertomus kun on sovittamattomassa ristiriidassa osoitettavissa olevan reaalitodellisuuden kanssa. Samoin kannattaa pitää mielessä, ettei luonnontiede edes tutki jumalan olemassaoloa, koska mitään luonnontieteellisesti tutkittavaa ei ole olemassa.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Vieras kirjoitti:
Mahdollisesti todistajat tulevat ovelleni huomenna. Jos avaan, otan neuvonne huomioon. Jos päästän todistajat kotiini, haluaisin tutustua nimenomaan siihen Jumalan olemassaoloa koskevaan kirjaan mielenkiinnosta (mitä mieltä olette siitä ts. onko siinä ollenkaan asia asiaa?). Tämä voi olla minulle myös tarpeellinen jämäkkyysharjoitus.
Maura
Minä olen usein miettinyt ja haaveillut siitä, että kuinka hienoa ja upeaa olisi ollut jos olisin voinut olla "ikuinen kiinnostunut" silloin aikoinaan ennen kastetta.

Silloin olisi voinut aina esittää kritiikkiäkin, tietysti se olisi lopettanut kotitutkistelun kohdaltani, mutta aina jokin toinen innokas osa-ajan tienraivaaja olisi tullut tilalle pitämään tutkistelua, ja kritiikin esittämistä olisi ollut mukava jatkaa, silleen pehmeesti.

Iissäkin oli eräs "ikuinen kiinnostunut", joka mielellään tutki asioita Jt:n kanssa, mutta hänen kohdallaan tutkistelunpitäjät väsyivät ja vaihtuivat vuosien saatossa, mutta koska hän tarjosi hyvän kenttäily paikan tuntien tekemiseksi,
niin sinne sitä mentiin aina toistuvasti , että saatiin tunteja.

Minulla oli kumma , minä aina häpesin, olin kai liian rehellinen.

Pahinta on kun asiaa häpeää itse , mutta pitää Harmagedonin pelossa jatkaa, sitten joku vanha mummo Jt tokaisee että hyvä poika, Jehovan pelko on viisauden alku.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Markku Meilo kirjoitti:
Vieras kirjoitti:Neil hardwick sanoi kirjassaan Hullun lailla suurin piirtein näin:Masennuksessa ihminen on menettänyt uskonsa ja parantuakseen hänen on saatava se takaisin. Sama se, mihin uskoo.
Oletan uskonnottomankin voivan sairastua masennukseen.
Oletan Hardwickin tarkoittaneen uskoa nimenomaan laajassa mielessä (uskoa mihin tahansa). Käsittääkseni hän on itse uskonnoton (ts. kirkkokuntiin kuulumaton) ja parantunut kai myös.

Voisiko usko olla (tässä mielessä) myös toivon synonyymi.
M
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"Ihmisen toivottomuus voi olla yhtä paha terveysriski kuin tupakointi, sanoo dosentti Jussi Kauhanen. Toivottomuus saa myös kehon antamaan periksi. Niin murtuu ihmisruumiin puolustusjärjestelmä": http://www.pellervo.fi/pellervo/1_y00/masennu.htm

Toivottomuus lapselle masentavaa perittävää : http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/M ... 03023.html

Linkitin (onhan sallittua?) jäsennelläkseni omia ajatuksia. Toivottomuushan on masennuksen yksi pääoireista. (Toivon ja uskon vastakohtana, ei uskonnollisessa merkityksessä!) Vakava toivottumuus (jossa ihminen ei lopulta edes nouse vuoteesta, peseydy tai syö) on käsittääkseni aina sairauden oire. Kasvoin olosuhteissa, joissa toivottomuus oli vallitseva. Vaikeudet kasaantuivat ja johtivat seuraavaan, lopulta ko. rakkaani menehtymiseen. Kuoleman kohtaaminen toki toi rinnalle myös uskonnollisen toivon tarpeen, mutta muussa tapauksessa minulle ja perheelleni olisi saattanut riittää usko mihin tahansa.

Maura
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Oletan Hardwickin tarkoittaneen uskoa nimenomaan laajassa mielessä (uskoa mihin tahansa). Käsittääkseni hän on itse uskonnoton (ts. kirkkokuntiin kuulumaton) ja parantunut kai myös.
Toi mulla kävi ensin mielessä, mutta vähemmän ymmärrän asiaa jos kyseessä viitataan vakavasti otettuun uskoon vaikka lentävään spagettihirviöön. Tarkoitan tässä vakavuudella sitä, että henkilö muuttaa ajatuksiaan ja elämäänsä sekä ponnistelee ja tekee uhrauksia kyseisen uskon vuoksi.
Voisiko usko olla (tässä mielessä) myös toivon synonyymi.

Pidän tässä aiheessa lähinnä luuloa uskon synonyyminä, molempia sanoja yhdistää se, ettei asioita pystytä käytännössä toteennäyttämään. Toki toive tulee lähelle, mutta toiveen täyttymistä ei ainakaan arkielämässä edes yritetä toteennäyttää uskon tavoin, toive lienee lähimpänä haavetta.

Kieli on sopimus- ja määrittelykysymys.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Toivottomuushan on masennuksen yksi pääoireista.
Silloin on kyse epätoivosta, joka ainakin mulle on aivan eri asia kuin jostain asiasta haaveilu tai asian toivominen.
Vaikeudet kasaantuivat ja johtivat seuraavaan...
Silloin onkin kyse aivan käytännön ongelmista ja jos ne sitten aiheutuvat uskonnollisesta uskosta tai liittyvät siihen, niin itse en pidä sellaisen uskon menettämistä minkäänlaisena tappiona.
Kuoleman kohtaaminen toki toi rinnalle myös uskonnollisen toivon tarpeen, mutta muussa tapauksessa minulle ja perheelleni olisi saattanut riittää usko mihin tahansa.
Etenkin nuoremmalla iällä koettu valtava menetys on eräs mekanismi, joka herkistää ihmisen uskonnollisiin toiveisiin. Menetyksen ei tarvitse olla yksilökohtainen, esimerkiksi välittömästi toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi maailmanlaajuisesti muutaman vuoden noin 20 % vuosivauhtia.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" Oletan Hardwickin tarkoittaneen uskoa nimenomaan laajassa mielessä (uskoa mihin tahansa). Käsittääkseni hän on itse uskonnoton (ts. kirkkokuntiin kuulumaton) ja parantunut kai myös.

Voisiko usko olla (tässä mielessä) myös toivon synonyymi. "

-Tuosta tuli mieleen naskali-ikäisenä kun oli itsemurha puheena, joku esitti että tuossa ajatuksessa kannattaisi tehdä keikka, voisi saada miljoonan ja epäonnistuessa olisi se eka idea ihan yhtä tuoreena vaihtoehtona. No kysymys on juuri tuosta toivosta, joka suunnittelee (rikastumiskin)tulevaisuutta, omaa toivoa eikä hän käytä enää itsemurhaa, joka taas tehdään toivon puuttuessa.

Noin vakavammalta kannalta toivottomuus on tietysti ohimenevää, lääkärit tietävät että se ilmenee verenkuvassakin, jonka he voivat tilapäisesti korjata lääkkeillä, kunnes taas elimistö palauttaa sen ennalleen.
walter
Viestit: 26
Liittynyt: 29.07.2009 17:15

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja walter »

Maura,oletko lukenut Ray Franzin kirjan Crisis of Conscience?

Suosittelen lämpimästi.

Komppaan mitä on jo tässäkin ketjussa sanottu siitä,että jos/kun kävisit kasteella,niin jt:den perspektiivi sinua kohtaan muuttuu täysin.Nyt kun olet "kiinnostunut",niin kysymyksesi ja jopa lievä kritiikki sallitaan.Olet luonasi käyville todistajille mielenkiintoinen tapaus,koska normaalisti he kohtaavat vain välinpitämättömyyttä tai korkeintaan lievää ärsyyntyneisyyttä.Ja ennenkaikkea olet potentiaalinen käännytettävä.

Jos vielä kasteen jälkeen esittäisit kysymyksiä,niin olisit "epäilijä" ja siten uhka,koska srk:ssa kyllä tiedetään,että tämän päivän "epäilijä" on huomisen "luopio".Muutos nykyiseen statukseesi rakkauspommituksen kohteena olisi nopea ja dramaattinen.Kritiikki olisi totaalisen kielletty ja johtaisi pikaisesti "oikeudellisiin" toimenpiteisiin.

Kaipaat johonkin kuulumisen tunnetta.Mieti minkä hinnan olet siitä valmis maksamaan.

Jt:llä ei ole ilmaisunvapautta,eikä edes ajatuksenvapautta.Omatunto on ulkoistettu Brooklyniin huru-ukoille,joita et ole koskaan tavannut.
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

On se huvittavaa nähdä kuinka täällä epätoivoisesti yritetään aivopestä kiinnostunutta karttamaan todistajia kaikin mahdollisin valhein ja kauhukuvin. Itse olen ollut mukana toistakymmentä vuotta (olen yli kolmekymppinen) ja tulin mukaan ns. maailmasta. Minua ei "rakkauspommitettu", vaikka kiinnostuneena kävin useammissakin seurakunnissa. Oltiin ystävällisiä ja lämpimiä, aivan kuten ovat vielä tänäkin päivänä. Sitä elämän tyhjiötä ei tosiaan saa täytettyä vaikka kuinka juopottelisi tai kävisi vieraissa, ja tosiaan ihan turha mennä joltain kirkolta kysymään neuvoa.

Joten kaiken näiden muiden pelottelujen jälkeen, oma nauvoni on: kokeile. Lähde mukaan. Se tyhjiö kyllä tulee täytetyksi ja saat lukemattomia ystäviä ja uusia kavereita, ja rohkaistut entisestään kun huomaat että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia tyhjäpäitä mitä nykymaailma on pullollaan. Luultavasti Raamatun tutkimisen kautta alat myös uskoa, mutta vaikka et alkaisi, todistajuuden myötä tulevat ystävät ja elämäntapamuutokset ovat pelkästään positiivisia. Et siis voi hävitä kävin miten kävi.

Antaa näiden täällä loksuttaa leukojaan ja purkaa vihaansa, se varmaan tekee heille hyvää. Itse tulet kokeilemaan sopiiko tämä uskonto sinulle. Minulle se on edelleen sopinut ja olen vilpittömästi tyytyväinen että ratkaisu tuli aikoinaan tehtyä. En tuhlaa aikaani erinäköisten "sukupolvioppien" ja päivämäärien ja tällä sivustolla mainittujen ristiriitaisuuksien todentamiseen tai kumoamiseen, aivan sama. Kun kerran täällä on hyvä olla, se riittää. Kiitos.
Aaac
Viestit: 1644
Liittynyt: 28.04.2007 15:11

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Aaac »

Vieras kirjoitti:kaikin mahdollisin valhein ja kauhukuvin.
Voisitko hieman yksilöidä tätä väitettä, jottei se jäisi vain hätääntyneen kulttilaisen ympäripyöreäksi heitoksi?
Religionsfri.
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" Sitä elämän tyhjiötä ei tosiaan saa täytettyä vaikka kuinka juopottelisi tai kävisi vieraissa, ja tosiaan ihan turha mennä joltain kirkolta kysymään neuvoa. "

Lahkoa on joku lahkopomo myös puolustanut, ääritapaus, että luopioiden kanssa keskustellessa tarttuu sukupuolitauteja. Noin suunnilleen se meni, ja siinä on ollut puhujalla tietysti pyhää vartiotorni-innostusta mukana.

Mutta tämä kyseinen kirjoittaja ei tarvitse oikeasti olla ihan sitä mitä hän kirjoittaa, vaan kirjoitus on laadittu yksinomaan lahkoon liittymiseen vaikuttamiseksi, ja silloin saavat tosiasiat kyytiä. Jehovantodistajain oman kielenkäytön mukaan tuolloin puhutaan teokraattisesta sodankäynnistä.

Esim. mahdollinen masennus ja sen hoito ovat erillisiä asioita kuin uskonnollinen vakaumus. Sitten vielä on moraalinen kysymys lahkon keinoista ja tarkoituksesta.
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Vieras kirjoitti:Joten kaiken näiden muiden pelottelujen jälkeen, oma nauvoni on: kokeile. Lähde mukaan. Se tyhjiö kyllä tulee täytetyksi ja saat lukemattomia ystäviä ja uusia kavereita, ja rohkaistut entisestään kun huomaat että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia tyhjäpäitä mitä nykymaailma on pullollaan.
Hieno esimerkki lahkossa vallitsevasta naiivista ajattelumaailmasta. Osoittaa myös sitä uskonnollista narsismia, joka on lahkoille ominaista. Me hyvikset ja järkevät, nuo pahikset ja tyhjäpäät -ajattelua.
Luultavasti Raamatun tutkimisen kautta alat myös uskoa, mutta vaikka et alkaisi, todistajuuden myötä tulevat ystävät ja elämäntapamuutokset ovat pelkästään positiivisia. Et siis voi hävitä kävin miten kävi.
Tässä esityksessä haiskahtaa vahvasti nk. Pascalin veto. Siinä esitetään että kannattaa uskoa koska niin ei voi hävitä mitään. Jos Jumalaa ei ole, et häviä mitään, mutta jos Jumala on, voit voittaa paljon. Ikuisen elämän tai mitä milläkin jumaluudella nyt milloinkin on palkintona. Kyseinen ajattelu tuottaa kuitenkin monitasoisia ongelmia. Vähäisin niistä tuskin on että usko ei ole asia jonka saa päälle nappia painamalla. Sitä ei voi päättää odotusarvon tai politikoinnin perusteella.

Odotusarvoon perustuva usko on ainoastaan uskon teeskentelyä, josta pääsemme toiseen tämän ajattelun ongelmista. Jos Jumalan oletetaan olevan kaikkitietävä, niin tämä eittämättä tietää kenen usko on teeskenneltyä ja kenen aitoa. Jos teeskennelty epäaito usko menee läpi, niin mitä se kertoo Jumalasta joka antaa enemmän arvoa teeskennellylle uskolle kuin rehelliselle uskonnottomuudelle?

Jos tässä taas yritetään esittää että jehovantodistajuus on ilman jumal-uskoakin paras mahdollinen harrastus, niin mielestäni kyse on vähintäänkin vastuuttomasta esityksestä tai väitteestä. Siinä toivotaan että henkilö jossain vaiheessa alkaa uskomaan ja heittäytyy toimintaan kunnolla mukaan. Jehovantodistajuutta ei ole ilman uskoa, ja ne jotka ovat jehovantodistajia ilman uskoa Jumalaan tai lahkoon, eivät pääsääntöisesti voi kovin hyvin lahkossa. Hehän joutuvat teeskentelemään jehovantodistajaa liki 24/7. Onko teeskentely todellakin hyvä vaihtoehto? Ovatko ystävät jotka ovat ystäviä ainoastaan siksi että henkilö jaksaa teeskennellä ystäviä ensinkään? Ja mikä tärkeintä, onko tämä nk. elämän tyhjiö todella täytetty kun pääsee salille teeskentelemään?
Antaa näiden täällä loksuttaa leukojaan ja purkaa vihaansa, se varmaan tekee heille hyvää. Itse tulet kokeilemaan sopiiko tämä uskonto sinulle. Minulle se on edelleen sopinut ja olen vilpittömästi tyytyväinen että ratkaisu tuli aikoinaan tehtyä.
Ei jehovantodistajuudesta varoiteltaisi, jos siihen ei olisi syytä. Se mikä lahkon jäsenelle näyttäytyy vihana tai katkeruutena, on useimmiten välittämistä ja tärkeän informaation jakamista. Se että jehovantodistajuus sopii sinulle, on kannaltasi hyvä asia, mutta se on uskonto joka tuottaa toiminnoillaan myös paljon pahaa aikaan, eikä sitä tule vähätellä, kuten lahkolla ja lahkon jäsenillä ymmärrettävästi - vaikkakin valitettavasti - tapana on.
En tuhlaa aikaani erinäköisten "sukupolvioppien" ja päivämäärien ja tällä sivustolla mainittujen ristiriitaisuuksien todentamiseen tai kumoamiseen, aivan sama. Kun kerran täällä on hyvä olla, se riittää. Kiitos.
Näinhän se menee. Totta kai lahkossa on hyvä ja turvallista olla, kun elämä on kietoutunut sen ympärille. Se on vähän niinkuin peitto huomisaamuna kun arki, eli todellisuus, taas alkaa. Olisihan se mukava jäädä sen sisälle ja nauttia peiton lämmöstä, mutta se ei vastaa pidemmän päälle todellisuutta. Samalla tavalla lahkon jäsenille on tänä päivänä yhä yhdentekevämpää mitä lahkon teologia pitää sisällään, sen ristiriitaisuuksista ja epäinhimillisistäkin piirteistä huolimatta. Lahkossa nyt on vain niin kiva olla, siellä on kavereita ja yhteisöllisyyttä. Kannattaa kuitenkin muistaa että sieltä ei pääse pois kokematta totaalista mullistusta elämässään. Ja ennenkuin kenellekään lähtee suosittelemaan jehovantodistajuutta edes kokeiluna, kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti kuinka oma elämä muuttuisi jos päättäisi jättää oman 'kokeilunsa'. Voiko kenellekään todella suositella selaista 'kokeilua'?
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Ihan mielenkiintoista kuulla erilaisia mielipiteitä, toki todistajien mielipide liennee melko ennalta-arvattavissa. Eroneilla varmasti enemmän lihaa sanallisten luittensa päälle. Siinä mielessä ed. vieraan (todistajan) kanssa samaa mieltä, että ei-uskonnollinen, ääri(luonnon)tieteellinen maailmankuva saattaa olla (joillekin ihmisille) liian kapea. En silti lähtisi ihmisiä sen perusteella arvottamaan (liikunhan itsekin siinä rajamailla).

Tällä hetkellä en mitenkään usko, että alkaisin todistajien kanssa yhteistyöhön (eivät muuten käyneet viime viikolla). Olen valmis kuulemaan tuosta yhdestä kirjasta (unohdin jo nimen, Älykäs suunnittelu tjms?), mutta en missään nimessä sen enempää. Kriisistäi huolimatta uskon olevan edelleen kova luu.

Olen ollut käynyt ev.lut. seur. tilaisuuksissa. Kyllähän niistäkin saa jotakin irti, vaikka yhteys onkin löyhähkö. Huonoina päivinä kaipaisi enemmän, hyvinä on ihan tyytyväinen.

Maura
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" kokeile. Lähde mukaan "

" En tuhlaa aikaani erinäköisten "sukupolvioppien" ja päivämäärien ja tällä sivustolla mainittujen ristiriitaisuuksien todentamiseen tai kumoamiseen, aivan sama "

Tuo ei ole totta, lahkon vaatimukset vaativat muuta. Lahkon kaste ei ole kokeilu, vaan ratkaiseva ja lopulliseksi tarkoitettu askel, sen jälkeen yritetään saada katkaisemaan ihmissuhteet vanhoihin ystäviin, ja toisaalta kaikki lahkolaiset, joita koskee velvollisuus sanoa saman tien uutta jäsentä esim. ystäväksi ja rakkaaksi, esitetään katkaisevan tuon väittämänsä rakkaussuhteensa heti, jos lahkon määräyksiä ei totella.

Kulloinkin voimassa oleva sukupolvioppi on vannottava myös oikeaksi potkujen uhalla, kuten kulloinkin voimassa olevat muutkin lahko-opit, joista kirjoittaja otti esiin päivämäärät. Kun taas näitä tarkastellaan, niin päädytään siihen että lahko tuottaa järjetöntä oppia.

Kirjoittaja sanoo arvostavansa uusia lahkolaiskavereita. Niin. Jos uusi jäsen ei esim. pysty siihen lahkon ovityöhön, hän on kuitenkin ei toivottavaa seuraa muille jehovantodistajille. Lahkon jättäneet tapaavat sanoa olleensa jotenkin lahkon vankeja, mielenhallinnan uhreja. Irrottautuminen on avannut heille mahdollisuuden keskustella lahkosta. Lahkolainen taas vaikenee ja poistuu. Hänen mielensä on suljettu, hän puhuu sen eteen että saa ihmisen liittymään, muuten hän ei saa aikaansa käyttää keskusteluun.
Vieras

Re: Olen TAAS kiinnostunut!?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Täällä, siis näillä entisten todistajien nettifoorumeilla, on saattaa tulla kirjoituksia, että.....en ole jehovantodistaja, mutta miten tuntuukaan oikeudenmukaiselta ja puhtaalta sekä virheettömältä ja hyvää kunnioittavalta tuo vartiotornin kirjoitus....

Mutta joskus on myös tapahtunut, että nimimerkki kertoo olevansa kuin etsimässä uskonnollista kotia, ja häntä tietysti varoitetaan jehovantodistajain lahkosta, kuten tiedetään, ja sitten joku nimimerkki kirjoittaa lahkon puolesta ja taas kirjoitellaan ja sitten lopulta "etsijä" paljastuu oikeastaan lahkon propagandistiksi, kun hän kirjoittaa sittenkin liittyneensä lahkoon, kun siellä on niin auvoisen ihanaa, suloisen rakkaudellista, kaikki vartiotornit ikäänkuin henkivät ja kuiskivat olevansa paljasta oikeata totta.

Lahko pystyy moneen, mutta onhan sillä paljon päätoimisia propagandistejakin, ja ohjeet tulevat uusista konsteista myös lahkon syntysijoilta, amerikkalaisesta lahko- ja markkinointikulttuurista.
Vastaa Viestiin