Pro et contra kirjoitti:Pidätän edelleen itselleni oikeuden ratkaista miten ja missä tilanteessa sovellan "karttamisohjetta".
Tämän kun sanot seurakunnan vanhimmille, niin saattaa haitata merkittävästi kasteelle hakeutumista. Eli vaikka pidätät itselläsi mitä oikeuksia haluat, se ei ole jehovantodistajuuden mukaista.
Olen myös sitä mieltä että kun usko kuolee niin yhteinen pohja suhteen ylläpitämiseen ja kanssakäymiseen katoaa, jossainmäärin myös perheen sisällä.
Jotkut palaavat järjestöön ainoastaan siksi että saisivat menetetyt sosiaaliset suhteensa takaisin. Jos mielipiteesi pitäisi paikkaansa, tällaisia palaajia ei voisi olla olemassa.
Uskonto jossa perhesuhteetkin määritellään uskonnon perusteella, on ahdasmielinen ja epäterve. Terve uskonnollisuus ei koe tarpeelliseksi käyttäytyä narsistisesti ja mustasukkaisesti, ja ainoastaan oman uskonnollisuutensa kautta, mitätöimällä muiden valinnan- ja uskonnonvapautta.
Uskomaan ei voi pakottaa
Hylkäämis- ja karttamisoppi on nimenomaan pakottamista. Jehovan todistajat eivät anna mitään muuta mahdollisuutta ja pakottavat siihen kiristämällä ihmissuhteilla. Veikko Leinonen on vahvistanut tämän kertomalla että jos uskon menettää, mitään muita vaihtoehtoja ei ole kuin vahvistaa uskoa. Tällainen kuvio on pakottamista sanan kaikessa merkityksessä.
Koko ajatus siitä että rangaistaan karttamalla uskon puutteesta on täysin absurdi ajatus.
Niinpä karttamismenettelyn ainoaksi funktioksi jää opetuksellinen sisältö; tuolla menettelyllä osoitetaan väärinmenettely.
Mikäli tarkoituksena olisi vain osoittaa "väärinmenettely", erottaminen seurakunnasta riittäisi vallan mainiosti. Mutta koska kyse on paljon muustakin, järjestö näkee parhaaksi rankaista lähtijöitä niin lujaa kuin se on mahdollista ja viemällä heiltä kaiken. Ja miten sen kaiken menetetyn sitten saa takaisin? Ainoastaan palaamalla.
Jokainen palstalle kirjoitteleva kirjoittaa omasta kokemusmaailmastaan ja omista lähtökohdistaan joista käy ilmi myös hajonta, kaikkien kokemukset esim. karttamisesta eivät ole samanlaisia kuten eivät ne syytkään joiden johdosta on päätynyt "kartettavan asemaan".
Onko joku väittänyt että kaikkien kokemus karttamisesta olisi täsmälleen samanlainen? Kyse on järjestön karttamisvaatimuksesta, joka koskee kaikkia Jehovan todistajia samalla tavalla. Jehovan todistajat, mikäli eivät karta juuri kuten järjestö haluaa, potevat asiasta huonoa omaatuntoa. Tämäkin on yksi käytönnön aiheuttama epäterve ilmiö.
Päänkääntäminen toisaalle ei kuulu tapoihini, kohtasinpa sitten kartettavaksi osoitetun missätahansa, olen valmis käyttämään kristityn vapautta ja tulemaan vastaan ihmisenä vaikka sitten karttaisinkin hengellisellä tasolla joten en myöskään aio muuttaa näkemystäni karttamisesta joskin kokemusten valossa joudun tarkistamaan näkemystäni muiden kohdalla realisoituneesta "karttamismenettelystä". On myös tarpeen huomauttaa etten kirjoita tällä forumilla järjestön edustajan ja todistajan ominaisuudessa vaan todellakin henkilökohtaisine mielipiteineni yksityishenkilönä.
Sinä kommentoit jehovantodistajuutta käsittelevällä palstalla jehovantodistajuutta koskevia asioita. Mikäli täällä keskustellaan Jehovan todistajien karttamisesta tai muista ko. uskontoon liittyvistä ominaispiirteistä, asioita käsitellään jehovantodistajuuden näkökulmasta mikäli ei toisin mainita.
Jos heittelet jostain asiasta puhtaasti omia näkemyksiäsi, joilla ei ole tekemistä jehovantodistajuuden kanssa, sinun kannattaa tuoda asia riittävällä painotuksella esille. Kommentoidessasi esimerkiksi karttamista koskevia asioita, sinun oletetaan kommentoivan järjestön sääntöjen pohjalta, ei omien näkemystesi pohjalta.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
