Kaarmis kirjoitti:Vielä kun joistakin Jeesuksen ihmetöistä annetaan erilaista infoa eri evankeliumeissa, eikö se jo syö aikalailla uskottavuutta asialta?
Tähänkin jehovantodistajalta löytyy vastaus kuin tykinpiipusta:
"On ilmeistä, että eri evankeliumin kirjoittajat esittävät Jeesuksen ihmetyöt hieman toisiaan täydentävin ilmaisuin, jotka saattavat näyttää näennäisesti ristiriitaisilta, mutta tosi asiassa siis täydentävät toisiaan, eikö olekin hienoa että saamme tällaistä suurenmoista valoa Jehovalta uskollisen ja ymmärtävaisen orjan välityksellä."
No, tämä oli omaa arveluani, miten jt voisi vastata, mutta en usko että olisin kovinkaan paljoa väärässä, jotenkin noin se selitys menisi.
Eli tuolla tavoin voidaan oikeastaan räikeätkin ristiriidat selittää ja tuloksena on osatotuuksista muodostuva koko totuus.
Kaikki voidaan selittää, jos ei muuten niin ihmeillä. Ja ihmeitä ei sitten tarvitsekaan selittää, koska ne ovat ihmeitä.
Tästähän on esimerkkinä se , kun raamatussa auringon esitettiin olevan valo taivaanvahvuudessa, joka liikkui idästä länteen, niin eiköhän siihenkin keksitty ihan järkevältä tuntuva selitys.
"Raamattu kuvailee aurinkoa ikäänkuin maapallolla olevan tarkkailijan näkökulmasta, jolloin näyttäisi siltä että aurinko liikkuu taivaan yli idästä länteen."
Ja se että Jehova pysäytti ihmeen avulla auringon, jotta israelilaiset saisivat teurastaa vihollisensa ennenkuin yö ja pimeä tulee - niin tätä ei tarvitse ajatella sen enempää, koska se onkin sitten Jehovan ihme.
Mutta tuollaiset selitykset saavat lapsekkaat jehovantodistajat (jollainen minäkin olin) - vakuuttuneiksi uskossaan.
Tosin eräitä tulevia ex-jt:tä tuollaiset selitykset vaivaavat ja niitä ihmetellään ja pohditaan kotona illalla nukkumaan mennessä - jos unikaan ei heti tule - että mitenkähän se tuokin asia...? mitenkähän ...? mitenkähän se tuokin asia... ???
Ja asiat vaivaavat ja on epäilyjä. Ja uskonhaaksirikko väijyy vääjäämättä nurkan takana, kunnes tulee se suuri päivä jona kaikki romahtaa, koko maailmankuva romahtaa, ja hajoaa - tuhansiksi pieniksi kiiltäviksi, kirkkaiksi sirusiksi joita ei mitenkään enää saa kursittua kasaan, vaikka miten kovasti hädissään yrittäisi... kontillaan siellä sirujen päällä hyörien ja pyyhkien haparoiden käsillään siruja löytääkseen oikeita paloja... mielen palasia, joka sopisivat toisiinsa.
Tuleva ex-jt yrittää paeta tätä ja onnistuukin jonkin aikaa, mutta se tulee... se tulee ja ottaa... se vaanii jossain nurkan takana ja suorastaan valuu niskaan ja peittää sinut kokonaan... niin kokonaan että olet sen sisässä ja et koskaan enää pääse sieltä pois, se on toinen maailma, raadollinen maailma, raadollinen todellisuus, joka vaatii kovalla kädellä hyväksyntääsi.
Tätä ei voi estää... ei mitenkään välttää... jos olet julkeasti epäillyt "totuutta"...
Sitten tulee pimeys... synkkyys... masennus... voimattomuus... turhuus, maailmankuva on pirstaleina, eikö se olekaan totta? Enkö eläkään ikuisesti? Olenko tuhlannut elämääni näin paljon? Tämähan on hirveää ! Miten olenkaan voinut olla näin naiivi ja tyhmä?
Niin näin käy epäilijöille varmasti, mutta sitten kun kuolemankin hyväksyy aikanaan, niin voi nauttia jälleen elämästä - vapaasti ja omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti.
