Jos näin käy niin en ihmettele vaikka saisimme lukea Seuran kirjallisuudesta kuinka veljet istuivat pöytään ja tinkimättömyydellään osoittivat tosi tm Jehovan palvelijoiden vakaumuksen. Ja kuinka loistavan tilaisuuden veljet saavatkaan kun..
Itse olisin sitä mieltä että terveet vilpittömät Jehovan Todistajat mars siviilipalvelukseen tai sitten vankilaan niin kuin ihmisetkin.
Jos asia on kiinni sanakikkailusta ja omastatunnosta (Seurahan tätä käsittääkseni ainakin Suomen osalta pyrkii oljenkortenaan käyttämään ja eivätköhän vilpittömät Jehovan Todistajatkin tähän tartu) jossa ollaanko minkä instanssin alaisuudessa milloinkin, niin käytäntöjä ja lakeja ehkä tulisi muuttaa niin että esim. Seuran harrastamaan sanakikkailuun ei olisi mitään porsaanreikiä.
1996 itse tm Jehova ilmoitti että asia on lähinnä omantunnonkysymys, näin olen ymmärtänyt. Sisältäen tietysti sanakikkailut ja omantunnon asiat aina tarpeen vaatiessa.
Mitä muuta pikaiseti katsottuna ?
Herätkää 75 kirjoitti:Hallituksen edustajat huomauttivat: ”Kun joku kieltäytyy asepalveluksesta, hänet siirretään puolustuslaitoksen alaisuudesta siviililainsäädännön piiriin, ja siitä hetkestä lähtien hänellä ei ole mitään tekemistä puolustuslaitoksen kanssa. Miksi hän ei silti hyväksy sellaista siviilipalvelusta?”
Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelus olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski. – Joh. 15:19; 17:14–16.
Niinpä niin.Jehova ilmeisesti viimeistään 96 käänsi kelkaansa ja toimitti U&Y:n kautta hivenen uudempaa valoa.Vartiotorni 96 kirjoitti:Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti.
Tietysti Vartsikka ennen tuota päätelmää pohjustaa asiaa sopivalla tavalla ja jälkikysymyksetkin muuten ovat samaa laatua (ehkä vinkkinä miten vilpittömän Jehovan Todistajan tulisi omatuntoansa kuunnella ála Seura?).
Vartiotorni 96, yksi esimerkki kirjoitti:Varsinkin vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jehova Jumala, Kaikkivaltias, alkoi hallita kuninkaana Kristuksen messiaanisen valtakunnan välityksellä, kristittyjen on täytynyt huolehtia siitä, etteivät he anna keisarille sitä, mikä on Jumalan (Ilmestys 11:15, 17). Nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin Jumalan laki vaatii kristityiltä, että ”he eivät ole osa maailmasta” (Johannes 17:16). Jumalalle, Elämänantajalleen, vihkiytyneinä heidän täytyy selvästi osoittaa, että he eivät kuulu enää itselleen (Psalmit 100:2, 3). Kuten Paavali kirjoitti, ”me kuulumme Jehovalle” (Roomalaisille 14:8). Kasteessa kristitty lisäksi asetetaan Jumalan sananpalvelijan virkaan, niin että hän voi Paavalin tavoin sanoa: ”Jumala – – onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan – – palvelijoita.” (2. Korinttilaisille 3:5, 6.)
Tärkeintä kristityn elämässä ovat hänen suhteensa Jumalaan ja hänen palveluksensa, johon Jumala on hänet määrännyt. Hän ei voi luopua niistä keisarin käskystä. Niiden täytyy selvästikin katsoa olevan sitä, ”mikä kuuluu Jumalalle”.
