Veljesseura.org

En pitäisi mahdottomana sitäkään että vilpittömät Jehovan Todistajat Suomessa suorittaisivat siviilipalveluksen ns Betel-rundina tai Seurakunta-rundina. (tuosta kirjoitin aiemmin tuossa ylempänä).
Jos näin käy niin en ihmettele vaikka saisimme lukea Seuran kirjallisuudesta kuinka veljet istuivat pöytään ja tinkimättömyydellään osoittivat tosi tm Jehovan palvelijoiden vakaumuksen. Ja kuinka loistavan tilaisuuden veljet saavatkaan kun..

Itse olisin sitä mieltä että terveet vilpittömät Jehovan Todistajat mars siviilipalvelukseen tai sitten vankilaan niin kuin ihmisetkin.
Jos asia on kiinni sanakikkailusta ja omastatunnosta (Seurahan tätä käsittääkseni ainakin Suomen osalta pyrkii oljenkortenaan käyttämään ja eivätköhän vilpittömät Jehovan Todistajatkin tähän tartu) jossa ollaanko minkä instanssin alaisuudessa milloinkin, niin käytäntöjä ja lakeja ehkä tulisi muuttaa niin että esim. Seuran harrastamaan sanakikkailuun ei olisi mitään porsaanreikiä.

1996 itse tm Jehova ilmoitti että asia on lähinnä omantunnonkysymys, näin olen ymmärtänyt. Sisältäen tietysti sanakikkailut ja omantunnon asiat aina tarpeen vaatiessa.

Mitä muuta pikaiseti katsottuna ?

Herätkää 75 kirjoitti:Hallituksen edustajat huomauttivat: ”Kun joku kieltäytyy asepalveluksesta, hänet siirretään puolustuslaitoksen alaisuudesta siviililainsäädännön piiriin, ja siitä hetkestä lähtien hänellä ei ole mitään tekemistä puolustuslaitoksen kanssa. Miksi hän ei silti hyväksy sellaista siviilipalvelusta?”
Kristitty kieltäytyy ottamasta halukkaasti vastaan sellaista työtä sen tähden, mitä Jumalan laki sanoo asiasta: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23) Asepalveluksen korvikkeeksi suoritettu siviilipalvelus olisi aivan yhtä vastenmielistä kristitylle. Jos hän suorittaisi sen, hän tulisi itse asiassa osaksi maailmasta eikä pysyisi siitä erossa, kuten Jeesus käski. – Joh. 15:19; 17:14–16.

Niinpä niin.

Vartiotorni 96 kirjoitti:Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti.

Jehova ilmeisesti viimeistään 96 käänsi kelkaansa ja toimitti U&Y:n kautta hivenen uudempaa valoa.
Tietysti Vartsikka ennen tuota päätelmää pohjustaa asiaa sopivalla tavalla ja jälkikysymyksetkin muuten ovat samaa laatua (ehkä vinkkinä miten vilpittömän Jehovan Todistajan tulisi omatuntoansa kuunnella ála Seura?).

Vartiotorni 96, yksi esimerkki kirjoitti:Varsinkin vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jehova Jumala, Kaikkivaltias, alkoi hallita kuninkaana Kristuksen messiaanisen valtakunnan välityksellä, kristittyjen on täytynyt huolehtia siitä, etteivät he anna keisarille sitä, mikä on Jumalan (Ilmestys 11:15, 17). Nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin Jumalan laki vaatii kristityiltä, että ”he eivät ole osa maailmasta” (Johannes 17:16). Jumalalle, Elämänantajalleen, vihkiytyneinä heidän täytyy selvästi osoittaa, että he eivät kuulu enää itselleen (Psalmit 100:2, 3). Kuten Paavali kirjoitti, ”me kuulumme Jehovalle” (Roomalaisille 14:8). Kasteessa kristitty lisäksi asetetaan Jumalan sananpalvelijan virkaan, niin että hän voi Paavalin tavoin sanoa: ”Jumala – – onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan – – palvelijoita.” (2. Korinttilaisille 3:5, 6.)

Tärkeintä kristityn elämässä ovat hänen suhteensa Jumalaan ja hänen palveluksensa, johon Jumala on hänet määrännyt. Hän ei voi luopua niistä keisarin käskystä. Niiden täytyy selvästikin katsoa olevan sitä, ”mikä kuuluu Jumalalle”.

Suomen Jehovan todistajien linja siviilipalveluksesta kieltäytymisessä näyttää olevan johdonmukainen verrattuna muihin maihin.

Uutisen mukaan pääesikunta kysyi asiaa mm. Norjasta. Vuoden 2005 tilanteen mukaan norjalaiset Jehovan todistajat eivät hakeudu siviilipalvelukseen vaan heidät tuomitaan oikeudessa pakkotyöhön, jota he sitten suostuvat suorittamaan. Kysymys ei siis ole siviilipalveluksen suorittamisesta vaan oikeuden määräämästä pakkotyöstä.

Suomen lait eivät tuollaista käytäntöä tunne eikä Suomessa tuomioistuin määrää ketään suorittamaan muutakuin vankeusrangaistuksia.

VT on aikanaan käyttänyt palstatilaa sen perustelemiseen, että tuomarin määräämään "pakkotyöhön" tulee suostua tällaisissa tapauksissa. Eli ei suoraan sivariin tai vastaavaan, vaan vasta "pakkotyöhön".

Armeijaan vain. Ei mitään erikoiskohtelua. Jos ei maistu onhan valtiolla kosteja...

Olen sitä mieltä, ettei siviilipalvelusta voi suorittaa missään lahkossa. Sen on oltava yleishyödyllistä työtä jossain "oikeassa työpaikassa", jonka mielellään tulisi vastata henkilön ammatillista koulutusta jos sellainen on. Jollekin uskonlahkolle suorittaminen ei ole minusta ollenkaan hyväksyttävää, ja kuka sitäkin lahkossa valvoo että hommia oikeasti tehdään.

Jos ei vaihtoehdot JT:lle kelpaa, niin sitten saavat mennä vankilaan kuten kaikki muutkin kieltäytyjät. Se on sama miten he valitsevat, kunhan ei anneta erikoiskohtelua. Joko JT:lta evätään vapautus tai sitten se annetaan kaikille muillekin joilla on jonkinlainen vakaumus. Eihän tämä asia voi olla oikeasti niin hankala ratkaistava.

Samaa mieltä, palvelukseen vaan koko porukka. Ehkäpä sitä kautta oppisivat kunnioittamaan tämän maailman sääntöjä ja meitä muita ihmisiä. Nythän tavallaan Suomen valtiokin tukee heidän käsitystään siitä, että ovat jotain vip-tallaajia. Puhumattakaan ansiomahdollisuudesta palvelusaikana, jota muilla ei ole. Niin se ego vaan kasvaa kasvamistaan ja välinpitämättömyys kanssaeläjiä kohtaan muuttuu tahalliseksi kiusanteoksi. Nythän se menee näin: "Me tehdään ihan mitä me halutaan".

Jos tuo epäoikeudenmukainen vapautus jollakin tavalla kumotaan, niin näen jo silmissäni ja kuulen korvissani kuinka jehovantodistajat hokevat päätöksestä: Vainoa! Vainoa!

Eikä sillä tietenkään ole tuon hokeman oikeutuksen kannalta mitään merkitystä, että jehovantodistajat asetettaisiin vapautuksen kumoamisen myötä ainoastaan samalle viivalle muiden kanssa. Ei, koska sellainenhan on vainoa, tottakai! Näin todellisuuteen havahtuneena sitä tuntee myötähäpeää jehovantodistajien puolesta, jotka näkevät joka puolella niin kovin mielellään vainoa ja sen eri piirteitä, vaikka näitä todellisuudessa paapotaan yli tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden rajojen. Tuollaisesta tulee mieleen se naapuruston vekara, joka kävi itkemässä aikuisille joka välissä kuinka tätä on kohdeltu hiekkalaatikolla niin väärin niin väärin, vaikka mitään syytä ei olisikaan. Päivän opetus: Ketä tuo vekara saa syyttää epäsuosiostaan muiden lasten keskuudessa?

Tony Syrjänen kirjoitti:Jos tuo epäoikeudenmukainen vapautus jollakin tavalla kumotaan, niin näen jo silmissäni ja kuulen korvissani kuinka jehovantodistajat hokevat päätöksestä: Vainoa! Vainoa!

Kaksi vaihtoehtoa:
a) Jos on vapautus, valtiokin on antanut myönnytyksiä koska Jehovan todistajilla on totuus ja ainutlaatuinen vakaumus.
b) Jos ei vapautusta, Saatana yrittää viimeiseen asti tehdä Jehovan todistajien elämästä vaikeaa.

Alueveli kirjoitti:

Tony Syrjänen kirjoitti:Jos tuo epäoikeudenmukainen vapautus jollakin tavalla kumotaan, niin näen jo silmissäni ja kuulen korvissani kuinka jehovantodistajat hokevat päätöksestä: Vainoa! Vainoa!

Kaksi vaihtoehtoa:
a) Jos on vapautus, valtiokin on antanut myönnytyksiä koska Jehovan todistajilla on totuus ja ainutlaatuinen vakaumus.
b) Jos ei vapautusta, Saatana yrittää viimeiseen asti tehdä Jehovan todistajien elämästä vaikeaa.

...ja kolmas mahdollinen vaihtoehto:

c) Jos ei vapautusta, mutta siviili/kansalais/tms -palvelus Beteli/Seurakunta -rundilla. Veljet rukoilivat Jehovaa ja olivat päättäväisinä näissä neuvotteluissa. Kuinka hienon tilaisuuden saammekaan palvella tosi tm Jehovaa ja levittää tosi tm Jehova-sanomaa....

Alueveli kirjoitti:

Tony Syrjänen kirjoitti:Jos tuo epäoikeudenmukainen vapautus jollakin tavalla kumotaan, niin näen jo silmissäni ja kuulen korvissani kuinka jehovantodistajat hokevat päätöksestä: Vainoa! Vainoa!

Kaksi vaihtoehtoa:
a) Jos on vapautus, valtiokin on antanut myönnytyksiä koska Jehovan todistajilla on totuus ja ainutlaatuinen vakaumus.
b) Jos ei vapautusta, Saatana yrittää viimeiseen asti tehdä Jehovan todistajien elämästä vaikeaa.

Linnaan vaan, jos ei maanpalveleminen maistu.

Sodan aikana olisi ammuttu saunan edessä.

Jälleen asepalvelus pinnalla:

http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikk ... 45?ref=msn

Näköjään jo YK:n ihmisoikeusjärjestöllä sanansa sanottavana. Ei ollu helakanpunaisen pedon ratsastajalla tarpeeksi hyvät palvelukset kun se porttoaan (lue: Jehovan todistajia) näin kiusaa

Edit: Laittakaahan modet tämä postaus semmoiseen paikkaan mihin se parhaiten sopii.

Poisto

sisäpiiriläinen kirjoitti: Ilmoittaudun JT:nä, joka on saanut kahteen kertaan lykkäystä palveluksesta. Vihoinkin on uskallus siinä kunnossa, että uskallan kertoa olevani pyrkimässä laskuvarjojääkäreihin ja taistelusukeltajiin seuraavassa erässä.

Torniorjasta torniorjaksi. No, kukin tavallaan..

No,

Kansalaisvelvollisuushan täytyy suoritaa, tavalla tai toisella. Mahdatko soitaa suuta JT-vapautuksella?

-Sisäpiiriläinen

Mitä varusmiespalvelukseen tulee, on nähdäkseni jokaisen yksilön henkilökohtainen asia, valitseeko aseellisen vai aseettoman palveluksen. Viimemainittua vaihtoehtoa 60-luvun loppupuolella käyttivät mm. useat helluntaiseurakuntaan kuuluvat. Myös on mahdollista valita siviilipalvelus, joka toteutetaan Sisäministeriön alaisuudessa. Elleivät nämä kelpaa, edessä on viimesijainen vankeusrangaistus, kuitenkin vielä on yksi mahdollisuus: kutsuntalautakunta voi vapauttaa henkilön kaikesta palveluksesta rauhan aikana perustelluista syistä, ja vieläpä varusmiespalveluksen alussa voi oma joukkoyksikkö tämän tehdä.

Sotatilan aikana jokainen Suomen mies on asevelvollinen vakaumuksestaan riippumatta 18-60 vuotiaaksi. Tämä asevelvollisuus ei välttämättä edellytä aseenkäyttöä tai sen vastaanottamista. Tehtäviä kyllä riittää ilman "torrakoitakin" eri aselajeissa. Toisekseen: Jehovan todistajien virallinen näkemys on jo ajat sitten ohittanut pähkäilyn siviilipalveluksesta. Ainoastaan Suomen haaratoimisto koettaa pitää tästä kiinni, vaikka doktriini on vanhentunut jo ajat sitten.

Lainaus Vartiotorni 1.5.1996, ss. 19-20, kappale 21:
21 Entä jos kristityn rehelliset vastaukset noihin kysymyksiin johtaisivat hänet siihen tulokseen, että kansallinen siviilipalvelus on ”hyvää työtä”, jota hän voi tehdä totellakseen vallanpitäjiä? Se on hänen ratkaisunsa Jehovan edessä. Nimitettyjen vanhinten ja muiden tulee kunnioittaa täysin tuon veljen omaatuntoa ja kohdella häntä edelleen hyvämaineisena kristittynä. Jos jostakusta kristitystä kuitenkin tuntuu, ettei hän voi suorittaa tätä siviilipalvelusta, myös hänen kantaansa tulee kunnioittaa. Hänkin on edelleen hyvämaineinen, ja häntä tulee tukea rakkaudellisesti. (1. Korinttilaisille 10:29; 2. Korinttilaisille 1:24; 1. Pietarin kirje 3:16.), tai lainaus:

"Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa", vuodelta 2008 ss. 212-215
Siviilipalvelus.
Joissakin maissa valtio vaatii sotapalveluksesta kieltäytyviä suorittamaan jonkin aikaa siviilipalvelusta. Kun meidän on tehtävä tätä asiaa koskeva ratkaisu, meidän tulisi rukoilla asian johdosta, ehkä keskustella siitä jonkun kypsän kristityn kanssa ja sitten tehdä hankkimiemme tietojen perusteella omantuntomme mukainen ratkaisu (Sananlaskut 2:1–5; Filippiläisille 4:5).


Nyt elämme Häkämiehen aikaa ja asiaa selvitetään: Periaatteessa kysymys varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen kesken, koskien Jehovan todistajia, on ratkaistu Jehovan todistajien toimesta vuonna 1996. Mikäli tähän muuta lisätään, se ei ole totta ainakaan virallisten lähteiden perusteella. Kysymys sinänsä on perustuslaillinen -ovatko kaikki Suomen kansalaiset samanarvoisia lain edessä.