Veljesseura.org

Näin jälkikäteen kun muistelen runsaan vuoden takaista poisjäämistäni Jehovan todistajista, ihmettelen itsekin miten ikäänkuin yhdessä yössä näkemykseni monista asioista "muuttui". En tarkoita niinkään näkemystä oppirakennelmasta, vaan sellaisista arkista elämää koskevista asioista kuin juhlapyhistä, sukupuolimoraalista, sairaanhoidosta ja elämän etiikasta yleensä. Vaikka Jehovan todistajana puolustin henkeen ja vereen Vartiotorniseuran näkemystä, niin kaiketi jossain taustalla, sielun syvimmissä onkaloissa, muodostin omankin näkemyksen, joka sitten sopivan tilaisuuden tullen ponnahti valmiina esiin. Usein perustelinkin mielipiteitäni tähän suuntaan: "Ei mulla itselläni ole henkilökohtaisesti mitään homoja [tms.] vastaan, mutta Jumala on siitä ja siitä syystä kieltänyt moiset hommelit ja se on tietenkin meidän parhaaksemme, koska blaa blaa blaa...". Luulin uskovani noihin selityksiin syntymäpäivien ja verensiirtojen (ynnä luopiopalstojen ) vaarallisuudesta, mutta kovin en noita selityksiä kai sisäistänytkään, koska monissa asioissa luopionäkemykseni on täysin päinvastainen.

Sukulaiseni koettelivat ensin vähän varoen uutta minääni. "Mitä mieltä sä nyt olet verensiirroista? Voisitko ottaa, jos olis tarvetta?", kysyi äitini ensimmäisenä. No tietenkin, jos kerran "tarpeen", niin eihän kieltäytymiselle ole jehovantodistajuuden lisäksi mitään syytä! Toinen kysyi:"Onkos sulla jotain mun avoliittoani vastaan?". Voi herran pieksut, miten voisi olla?

Joitain asioita, joista olin HETI eroamiseni jälkeen eri mieltä kuin ennen:
- homous
- avioliiton välttämättömyys parisuhteelle
- avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet
- ehkäisy hedelmöityksen jälkeen (kierukka)
- abortti
- verensiirrot
- syntymäpäivien ja kansallisten juhlapäivien vietto
- filosofia
- evoluutio
- asepalvelus
- politiikka
- kamppailulajit

Nämä listaamani asiat ovat juuri niitä, joihin olen lähipiirissäni (ja itselleni) joutunut selittämään jehovakantani syvällisemmin, ja joiden kohdalla "uusi" mielipiteeni olikin jo ihan miettimättä valmiina. Oletteko te muut joutuneet miettimään ja kehittämään uuden etiikan eroamisen jälkeen vai oletteko tavallani kokeneet kaiken olleen jo valmiina pinnan alla odottelemassa?

Isoptera kirjoitti: Joitain asioita, joista olin HETI eroamiseni jälkeen eri mieltä kuin ennen:
- homous
- avioliiton välttämättömyys parisuhteelle
- avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet
- ehkäisy hedelmöityksen jälkeen (kierukka)
- abortti
- verensiirrot
- syntymäpäivien ja kansallisten juhlapäivien vietto
- filosofia
- evoluutio
- asepalvelus
- politiikka
- kamppailulajit

Nämä listaamani asiat ovat juuri niitä, joihin olen lähipiirissäni (ja itselleni) joutunut selittämään jehovakantani syvällisemmin, ja joiden kohdalla "uusi" mielipiteeni olikin jo ihan miettimättä valmiina. Oletteko te muut joutuneet miettimään ja kehittämään uuden etiikan eroamisen jälkeen vai oletteko tavallani kokeneet kaiken olleen jo valmiina pinnan alla odottelemassa?

Osittain kyllä ja osittain ei ja en osaa sanoa myös löytyy..

-homous: jo JT-aikojeni loppuvaiheessa mulla oli monia ystävyyssuhteita joten suhtautuminen oli jo pinnan alla odottamassa (vaikka hetero olenkin, mutta kai ystävyys on hyväksymistä)
-verensiirto: ei ole ollut aiheellinen mutta JT-ajan jälkeen sairaalayhteyskomiteasta on oltu yhteydessä jostakin syystä vaikka tarvetta ei ole ollut (oletus oli toinen)
-syntymäpäivillä joilla olen käynyt ei ole tuotu lautasella kenenkään päätä - joulua olen viettänyt pubissa - kotona ei ole viihtynyt yksin
-politiikka: kai sitä uurnilla pitää käydä
-kamppailulajit: en ole kokeillut

Verensiirronhan on lahkokin keksinyt kieltää vastaa joskus, mutta keksinyt huonosti, kieltoa on pitänyt parsia hyvältäkuulostavin selityksin, jotka eivät kuitenkaan kestä tarkkaa silmää, ilmeisimmin lausumattomana osatekijänä se vahingonkorvausvastuun pelko.

Juhlathan ovat jokseenkin kaikki kiellettyjä, oikeastaan lahko-oppeja tutkiessa tulisi selitys löytää tähän, miksi juhlat ovat kiellettyjä, sen sijaan että silmäillään kullekin juhlalle erikseen keksittyjä selityksiä.

Filosofia ? Sehän oli alkujaan laaja alue kreikkalaisilla, se on kaventunut kun siitä on omiksi aloikseen erotettu tähtitiede, psykologia ja mitä niitä mahdollisesti olikaan.

Nykyäänhän filosofia tutkii kai lähinnä kysymyksiä varman tiedon edellytyksistä, mitä tieto on, kuinka tietoa voidaan saada jne.

Evoluutiohan tutkii suoraan Jehovan aikaansaannoksia, myös päättelee tuloksistaan. Lahkoa ei ole kielletty osoittamasta vääriksi tuloksia eikä muutoinkaan osallistumasta keskusteluun. Evoluutio alana korjaa sitä mukaa itseään kuin virheitä todetaan ja osoitetaan.

Politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen, siihen lahko neuvoo osallistumaan hakemalla mahdolliset edut jopa poliittisesti perustettuja (lailla) tuomioistuimia käyttämällä.

Terveisiä vaan Isopteran entiselle sosiaaliselle piirille ja Caitzun sivuilta omaa oppihistoriaa

Itse en oikeastaan ollut JT-oravanpyörässäkään ollessani mainitsemistasi asioista oikeastaan mitään mieltä, sillä niin harva niistä kosketti minua henkilökohtaisesti. Mielipiteelle ei siis ollut oikeastaan tarvetta, kunhan tietyissä tilanteissa toimi miten Vartiotorni opetti. Muiden tekemisethän eivät minulle mitenkään kuuluneet. No, evoluutioon en tietystikkään uskonut, sillä tietoni evoluutiosta oli lähinnä Kehityksen vai luomisen tulos? kirjasta. Muutaman kerran asiasta juttelin maailmallisen kirkkoon kulumattoman kaverini kanssa. Eipä evoluutiota toisaalta opi ymmärtämään peruskoulussa, dokkareista tai tietämäni mukaan lukiossakaan. Maallistuessani en juurikaan ollut aiheesta mitään mieltä ennen siihen paneutumista. Verensiirron olisin hyväksynyt luultavimmin jo varhaisessa vaiheessa, vaikka en asiaa juurikaan tullut ajatelleeksi. Lääkärithän paremmin siitä hoidosta kuitenkin tietävät, joten Vartiotornin pelottelutkaan eivät minuun täydellisesti olleet uponneet. Veriruokien syöminen ei toisaalta tullut kysymykseenkään pitkiin aikoihin, sillä en ollut tottunut kyseiseen ajatukseen ja koko nuoruuden/lapsuuden ajan oli niistä kouluruokailussa kieltäytynyt. Ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon. Vartiotornilaisesta suvaitsemattomuudesta (kuten homouteen, sukupuolisuuteen, politiikkaan, asepalvelukseen, kamppailulajeihin, juhliin yms.) oli kuitenkin melko helppo päästä eroon, koska niin harva asia tosiaankaan kosketti niin paljon henkilökohtaisesti, että niistä olisi voinut voimakkaita mielipiteitä muotoutua.

Tässäpä onkin hyvä lista valmiiksi pohjaksi kommenteille. Eli näin minun suhtautumiseni näihin asioihin on muuttunut:

- homous
Lievästi paheksuvasta täysin hyväksyväksi.

- avioliiton välttämättömyys parisuhteelle
Olen aina ollut sitä mieltä, että avioliitto instituutiona on katoamassa tulevina vuosikymmeninä.

- avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet
Vieraissa käyminen on tuhmaa, mutta jos tarkoitetaan esiaviollisia hommia, niin mikäs siinä. JT:nä ei tietenään voinut kovin paljoa harrastella

- ehkäisy hedelmöityksen jälkeen (kierukka)
Enpä ole pahana pitänyt koskaan.

- abortti
En hyväksy ehkäisykeinona, ts. korostaisin nuorison ehkäisyvalistusta ja ehkäisyvälineiden saatavuuden parantamista. Ilmaisia kortsuja kouluihin? Joissakin tapauksissa abortti on perusteltavaa, mutta hyvin tarkkaan tapauskohtaisesti harkittava juttu.

- verensiirrot
JT-aikoina oli kammo verta kohtaan, mutta ajattelin jo silloin, että tuskin sentään kieltäytyisin jos olis elämästä ja kuolemasta kyse.

- syntymäpäivien ja kansallisten juhlapäivien vietto
En ole koskaan ymmärtänyt miksi ei useimpia juhlia voisi viettää vaikka kuuluisi mihin lahkoon. Silti en ole kovinkaan innostunut mistään pakkopippaloista, mitä nyt lapsille tietysti vähä joulua aina järjestelly.

- filosofia
Vähäisessä määrin kiinnostavaa ollut aina, enkä ole pitäny pahana koskaan jos vähä Kantia lukeekin.

- evoluutio
Tätä olen aina pitänyt uskottavimpana selityksenä elämän monimuotoisuudelle.

- asepalvelus
Aiemmin olin jyrkästi vastaan, JT-aikojen jälkeen pidin ainoana ongelmana vakavaa tasa-arvon vastaisuutta, nykyisin taas pidän tarpeettomana yleistä asevelvollisuutta. Mutta siis itse asepalvelus ihan perusteltavissa oleva homma.

- politiikka
Kiinnostanut jonkin verran aina. Olen aina seurannut enempi tai vähempi aktiivisesti ja JT-aikojen jälkeen olen äänestänyt kaikissa isommissa vaaleissa.

- kamppailulajit
Jos joku haluaa harrastaa, niin kai ne hyvää kuntoilua on. Urheilua siinä missä muutkin lajit, jos ei tarkoituksena ole olla nakkikioskijonon kingi. Lieneekö ennakkoluuloisuutta, mutta tuntuis vähän sille, että kyseisiin lajeihin saattaa hakeutua enemmän ääliöitä kuin muihin?

Jakke kirjoitti: - kamppailulajit
Jos joku haluaa harrastaa, niin kai ne hyvää kuntoilua on. Urheilua siinä missä muutkin lajit, jos ei tarkoituksena ole olla nakkikioskijonon kingi. Lieneekö ennakkoluuloisuutta, mutta tuntuis vähän sille, että kyseisiin lajeihin saattaa hakeutua enemmän ääliöitä kuin muihin?

No toivottavasti ei sentään... oma poikani (10v) nääs on aivan hulluna kyseisiin lajeihin. Aikoinaan oli jehovauskovana kova paikka päästää oma lapsi karatekouluun eikä sitä kehdannut kenellekään seurakunnassa sanoa. Nyt olen kelannut nuo väkivalta-vs-kamppailu-urheilulaji-jutut niin perusteellisesti läpi, että tajuan jo sen, ettei noilla kahdella ole oikeastaan kovinkaan paljon yhteistä. Täkäläisten pentujen suuresti ihannoima wrestling (SmackDown) menee kyllä kieltämättä jo askeleen liian pitkälle.

Isoptera kirjoitti: Joitain asioita, joista olin HETI eroamiseni jälkeen eri mieltä kuin ennen:
- homous
- avioliiton välttämättömyys parisuhteelle
- avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet
- ehkäisy hedelmöityksen jälkeen (kierukka)
- abortti
- verensiirrot
- syntymäpäivien ja kansallisten juhlapäivien vietto
- filosofia
- evoluutio
- asepalvelus
- politiikka
- kamppailulajit

Nämä listaamani asiat ovat juuri niitä, joihin olen lähipiirissäni (ja itselleni) joutunut selittämään jehovakantani syvällisemmin, ja joiden kohdalla "uusi" mielipiteeni olikin jo ihan miettimättä valmiina. Oletteko te muut joutuneet miettimään ja kehittämään uuden etiikan eroamisen jälkeen vai oletteko tavallani kokeneet kaiken olleen jo valmiina pinnan alla odottelemassa?

Kyllä etiikka oli siinä alla Jehovan todistajana kunnes kasvoi niin voimakkaaksi, että oli hankalaa käydä kentällä.

Tuohon listaan lisään vielä demoninen, satanistinen yms. musiikki. Täytyihän sitä kuunnella. Huomasin, ettei mitään demoneita ole, ei Raamatussakaan puhuta, että demonit hyppäisivät esimeistä ihmisiä riivaamaan.

Kantani aborttiin muuttui. Ilman abortteja olisi miljoonia lapsia joita kukaan ei halua, samaan aikaan kuin kehitysmaissa (ja teollisuusmaissa) tuhansia HALUTTUJA lapsia kuolee.

Homoihin, lesboihin ja transihmisiin tutustuin vapaamielisessä Kaliforniassa. Vapaamielisen Kalifornian demoniset homosuhteet kestivät pitempään kuin oma jehovansiunaama avioliittoni. Kai minä näen, kun ihmiset ovat aidosti toisiinsa rakastuneita. Paha siihen on väliin mennä niitä erottelemaan johonkin mielikuvitustarinoita sisältävään lakikirjaan vedoten.

Poliittisesti olen anarkisti eli Jehovan todistajien kannalta kuulun kansoissa myrskyävään mereen.

Mainitsen vielä punkin. Punk on täydellinen, polaarinen vastakohta Jehovan todistajuudelle. Siinä on tee-itse asenne sen sijaan että ylhäältä käskettäisiin. Asu on rähjäinen (henkien tätä itse-tekemisen asennetta), mutta sisäpuoli on yleensä kunnossa.

Pakolliseen miehille tarkoitettuun asepalvelukseen suhtaudun nuivasti. Keneltäkään ei olla kysytty, haluaako hän tähän maahan kuulua saati sitten sitä, haluaako hän tätä maata puolustaa. Tämä maa on luotu aseellisesti ja sitä puolustamaan pakotetaan ne, joiden epäonni on syntyä miespuolisiksi. Se on orjuutta ja mielivaltaa. Sen sijaan kaikille pitäisi varata oikeus aseistautumiseen.

Se johtaakin siihen, että etiikkani heijastelee (yhä) sen alueen ilmapiiriä jossa asuin Kaliforniassa.

Anarkistina vastustan kansallisia juhlapäiviä. Kansallinen on feodaalista orjuutta, kansalliset juhlapäivät ovat aristokraattien juhlapäiviä. Kansainväliset juhlapäivät, kuten naistenpäivä, vappu, homofobian vastainen päivä ovat sitten eri asia.

Evoluutioon suhtaudun yhä varovaisesti, koska darvinismi on usein ymmärretty väärin. Eläimet toimivat lähinnä anarkistisesti - ja nyt on sellainen vaara, että anarkistina saattaa näkemykseni olla vääristynyt.

Jakke kirjoitti: - abortti
En hyväksy ehkäisykeinona, ts. korostaisin nuorison ehkäisyvalistusta ja ehkäisyvälineiden saatavuuden parantamista. Ilmaisia kortsuja kouluihin? Joissakin tapauksissa abortti on perusteltavaa, mutta hyvin tarkkaan tapauskohtaisesti harkittava juttu.

Niitä, jotka aborttia oikeasti ehkäisykeinona käyttäisivät on ehkä jonkun promillen verran ja sellaiset ovatkin sitten ihan täysiä idiootteja joiden ajattelukyky ei riitä käsittämään minkäänlaisia ehkäisyvalistuksia. Olisiko oikeasti parempi että näin vastuuntunnottomien ja aivottomien ihmisten vastuulla olisi se avuton lapsi jos toinenkin? Ehkä se abortti kuitenkin on näiden kohdalla se parempi ratkaisu.

Muistan kun kokouksessa oli kerran keskustelua aiheesta miksi abortti on (aina) kielletty. Elämä on aina pyhää bla bla bla olkoon sitten vaikka raiskauksesta alkunsa saanut. Mietin että voi h****tti, jos vaikka tuonkin oma 14-v tytär olis raiskauksen seurauksesta raskaana niin yhtäköhän tomerana siellä periaatteitansa toitottais vai miettisikö ehkä sittenkin niitä uudestaan.

Tosin eikös katolinen kirkko oo abortin suhteen vielä tiukempi kuin VT-seura, nehän ei hyväksy aborttia edes silloin kun äidiltä henki menisi. Tässä tilanteessahan VT-seura jopa joustaisi...

hijt kirjoitti:

Jakke kirjoitti: - abortti
En hyväksy ehkäisykeinona, ts. korostaisin nuorison ehkäisyvalistusta ja ehkäisyvälineiden saatavuuden parantamista. Ilmaisia kortsuja kouluihin? Joissakin tapauksissa abortti on perusteltavaa, mutta hyvin tarkkaan tapauskohtaisesti harkittava juttu.

Niitä, jotka aborttia oikeasti ehkäisykeinona käyttäisivät on ehkä jonkun promillen verran ja sellaiset ovatkin sitten ihan täysiä idiootteja joiden ajattelukyky ei riitä käsittämään minkäänlaisia ehkäisyvalistuksia. Olisiko oikeasti parempi että näin vastuuntunnottomien ja aivottomien ihmisten vastuulla olisi se avuton lapsi jos toinenkin? Ehkä se abortti kuitenkin on näiden kohdalla se parempi ratkaisu.

Niinpä, mutta siksi sanoinkin että tapauskohtaisesti harkittava... Tää on oikeasti niin älyttömän vaikea juttu että toivottavasti en joudu asiaa ikinä miettimään. Mutta tästähän voi, ken haluaa, vaikka oman ketjunsa avata ku menee vähä off topiciks.

- homous;
Minulla on joitakin epämielyttäviä kokemuksia elää heterona homopitoisessa yhteisössä nuoruudessani ajalta ennen JT vuosia ja siitä tuli joitakin rupia. JT aikana sitten olin sitä mieltä kun käskettiin ja tässä kohtaa ikävien kokemusten vuoksi oli kaiketi helppoa. Loppu-JT aikina alkoi nyppiä homouden kohdalla, kuten muutaman muunkin asian, tietty "kohtalonomaisuus" jos oli homo ennen JT aikojaan ja siitä luopui niin OK, mutta jos oli syntynyt ja kasavanut JT-perheessä ja olikin homo niin se oli silkkaa syntiä, sellaista ei vaan voinut olla. Järjetöntä! Nykyään ajattelen, että on mikä on, toivottavasti kunnioittaa kaikkien oikeuksia.

- avioliiton välttämättömyys parisuhteelle; ihan sama. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse mennä yhteisön tai toisen osapuolen painostuksesta naimisiin tai elää avoliitossa jos oikeasti tahtoisi naimisiin ja toinen ei tahdo.

- avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet; jos on naimisissa niin ei missään nimessä tule pettää, siitä tulee vaan sekasotkua. Dr Phill lupailee oliko nyt 2% onnistumista sellaiselle suhteelle, joka rakennetaan entisen pettämiselle/jättämiselle. Eräs sukulaiseni vaihtoi vaimoa ja perhettä yhtä tiheän kuin paitaa, mutta ei tullut koko elämänsä aikana parisuhdeonnelliseksi kuin alkuhuuman ajaksi. Jos on vapaa kai niin kai sitten voi olla vapaa myös sukupuolisuhteiden suhteen, mutta ikuisena romantikkona edelleen kallistun ainakin vähän true love waites -aatteen kannalle?

- ehkäisy hedelmöityksen jälkeen (kierukka). Liekö sitä ikinä täysin todennettu, että kierukka estää vaan hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen, kun niissä on kuparia/hormooneja itse hedelmöittymistä estämään. Jo aikojen alussa JT-uskontoa tutkiessani mietin, että kaikki niille mieleen tulee. Mutta nythän on tilalle tullu ne katumuspillerit ja niihin suhtaudun aika nihkeesti...

- abortti; en ole ikinä ollut kannttaja, enkä edelleenkään, paitsi kohdunulkoisessa raskaudessa.

- verensiirrot; tämä oli minun ikuinen Akilleen kantapääni. Koskaan, koskaan en tähän sopeutunut. Ei kyllä sattunut tilannetta, että olisi joutunut ottamaan. Joskus alkuaikoina oli joku Hassen matkatoimisto tms. joka katalogissaan ilmoitti joidenkin matkustuskohteiden osalta, että älkää ottako verensiirtoja k.o maassa. Silloin tuli mieleen, että josko JT:t kieltäytymisellään ovat auttaneet verettömien vaihtoehtojen löytymisessä, mitä jos veri todellakin maailmanlaajuisesti saastuu ja tulee käyttökelvottomaksi. Mutta kuitenkin jossain aivojen takalohkossa aina tikutti ajatus, että millä ihmeen lihaksilla joku kieltää ihan korkeimman nimissä hengen pelastamista, varsinkin, kun ei siinä kukaan muu sen pelastamisen takia kuole.

- syntymäpäivien ja kansallisten juhlapäivien vietto; ihan sama, viettäköön kuka viettää, niin ajattelen nykyään. Olen vähän ilkeästikin ajatellut, että jos iso kirja oli tässä kohtaa esimerkki, joka puhui kielteisesti synttäreistä NIIN sehän oli aikuisten synttäreistä. Lapsista ei mittän sanota Ihan mieluusti kieltäsin aikamiesten bileet varsinkin, jos on muka silmäätekevä. Eräs ystäväni oli eräässä kuntoutuskeskuksessa tapaturman jälkeen ja kertoi, että tuntui haljulta, kun kaikki kuntoutuslaitoksen asiakkaat söivät kuin huutolaismummot jumppasalissa, sillä varsinaisessa ravintolassa oli paikallisen kunnallisen pönöttäjän viisi- vai liekö ollut kuusikymppiset.
Minusta eräs vanhin sanoi kerran hyvin, että totta kai saa omasta maastaan tykätä, mutta siinä menee raja, ettei nosta sitä muita maita korkeammalle, sillä itsekullekin on se oma maa se paras. Kansallismielisyydessä pilee sodan ja etnisten puhdistusten uhka ja minä kyllä edelleen haluan olla ihan puolueeton. Jos viettäsin, niin sitten kaikkien ja se kai kävis raskaaksi? Eipä silti, tuli niitä Linnan pukuja katsottua JT-aikanakin ja on tullut sittemminkin, mutta se on ainakin mulle pelkkää muotiosastoa.

- filosofia; nyt vanhoilla päivilläni aloin opiskella ja yllättäen jouduin ekaa kertaa, sitten lukion, filosofian kanssa tekemisiiin. Jos minä olisin maailman valtias kipin kapin määräisin ihan kaikki ihmiset lukemaan tietyn määrän filosofiaa. Se olisi ilman muuta meille kaikille hyväksi. Olin myös iloinen, että en ollut enää JT, koska tämä filosofia tuli opintojeni ohessa siivellä, mutta pakollisena ja olisi aiheuttanut ensin omantunnon puruja ja sitten vilpitöntä hämmästystä, että tämäkö muka väärin?

- evoluutio; minä en ole ennen JT aikoja uskonut evoluutioon, enkä saa mieltäni taipumaan edelleenkään evoluution kannattajaksi. Jos joku hedelmistään tutaan, niin evoluutiohan se on antanut vaikkapa Hitlerille avaimia joukkotuhoihin ja vastaaviin. Minusta on aina ollut metkaa, että Darwinin mukaan lajit sinällään ovat ihan samassa rytmissä kehittyneet toinen toisitaan kuin Raamattu kertoo ne luodun.

- asepalvelus; joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu...helppoa kun ei ole ketään Hitleriä oven takana kolistelemassa. Mutta entäpä sitten, kun on?

- politiikka; minulle yhteisten asioiden hoitamista. JT:stä lähdön jälkeen minusta tuli työni kautta henkilö, joka työskentelee laajasti kolmannella sektorilla paremman yhteiskunnan puolesta. Puoluepolitiikka ei minua kuitenkaan kiinnosta, mutta ei ole mitään uutta minulle, enhän löytänyt poliittista kotia ennen JT:hen liiitymistäkään.

- kamppailulajit; oliks nekin kiellettyjä? Sohvaperunana ei tullu huomattua. Kai se on urheiluharrastus siinä missä muutkin? Tai oikeestaan eikös suunnilleen kaikki urheilu ainakin ammattilaismielessä ollu kiellettyjen asioiden listalla?

Nämä ovat erittäin laajoja etiikkaa, filosofiaa, uskontoja ja maailmankatsomuksia sivuavia kysymyksiä ja synnyttäneet varmaan valtavasti kirjallisuutta. Jehovantodistajuuden kontekstissa kysymyksiin on tosiaan annettu valmiit vastaukset ja ajattelumallit. Olennaista mielestäni on, että jokainen osaa, saa ja voi muodostaa kysymyksiin omat vastauksensa omien tunteidensa ja oman järkensä pohjalta. Kokouksissahan aina ajattelu latistettiin halventamalla sitä "omana järkeilyä". Että pitäisi vaan luottaa siihen, mitä sanotaan.

Se "oma järkeily" on aika tärkeää: sitä kautta kehkeytyy ehjä ihminen, joka voi itse perustella näkemyksensä, miksi ajattelee tietyllä tavalla.

Homous on homoille ehkä vielä vaikeampi kysymys kuin heteroille, mutta laajalti ajatellen, miksi homoutta esiintyy myös eläimillä, jos se ei ole Luojan luomaa? Homous tuskin on kovin perinnöllistä. Miksi on vasenkätisiä? Neuvostoliitossahan "ei ollut" vasenkätisiä.

Filosofian käsitän antiikin ajatteluun takautuvana tieteen muotona. Filosofiaa on harjoitettu jo tuhansia vuosia. Pelkkä asioiden pohtiminen ei sinänsä vielä ole kuin ehkä "arkifilosofiaa", mutta ajattelun kannalta on hedelmällistä perehtyä Platoniin, Aristotelekseen, Kantiin, Nietscheen, Hegeliin, Heideggeriin, Baumgarteniin, Lockeen, Derridaan, Kristevaan tai jonkun muun kiinnostavan filosofin ajatteluun. Filosofian ja uskonnon kysymykset usein sivuavat toisiaan. Sartren eksistentiaalifilosofia on aika pessimististä ja oli maailmansotien ajan jälkeen kovasti muodissa. Saarnaajan kirjaa on melko mielenkiintoista tulkita filosofisen ajattelun kautta. Filosofia on tavallaan "tieteiden tiede" ja abstraktien käsitteidensä vuoksi kovin haastavaa. Mutta mielenkiintoisia ajatuskulkuja voi sitä kautta tarjoutua.

Kamppailulajit tuomitsen väkivallan käyttönä, jos niitä hyödynnetään jossakin katujengirikoksissa tms., mutta urheilulajina ne ovat tie henkiseen ja fyysieen itsetuntemukseen, omien rajojen koetteluun. Parhaat eivät niitä käytä kuin pakollisessa itsepuolustuksessa. Toisaalta harjoittelu vie aikaa, joten jos tuntee tärkeämmäksi kuunnella toistuvia puheita Valtakunnasalilla, niin siitä vaan...

Olen aina ajatellut näin, mutta kun päälleni alettiin pukea "uutta persoonallisuutta", uskottelin itselleni ajattelevani näistä asioista niin kuin Seura määrää. Epäilykseni yritin tukahduttaa kieltämisellä ja selityksin, etten olisi ollut ajatusrikollinen. Olen sisimmältäni aina pitänyt näitä kysymyksiä liian suurina ratkaistaviksi Vartitornin sivuilla pakettiratkaisuin.

Ihmisen elämä ei ole ongelmatonta ja hänen on otettava kantaa asiohin. Eräässä iskelmässä sanottiin se näin: "Usein matkallasi aikuisten niin kovaan maailmaan, moni aate, ihonväri, vaatii kantaa ottamaan, mutta tärkeintä on rakkaudelle antaa tilaisuus..." Rakkauskaan ei saisi olla ehdollista, vaan sen lähtökohdat on rehellisyyden nimissä oltava epäitsekkäät.

Tämä topic varmaan tuottaa pitkiä ja syvämietteisiä vastauksia vaikeisiin ja moniselitteisiin kysymyksiin ja tuo hienosti esille jehovantodistaja-ajattelun kaavamaisuuden, sisäistämättömyyden ja tyhjyyden pelkkänä sääntöjärjestelmänä.

Ei ole mitään entisen etiikkaa. Voisitteko ymmärtää sen, että kaikki mitä teette on turhaa. Vaikka kuka tahansa jehovan todistajista lopettaisi toimintansa, hän ei voi koskaan tulla myöntämään sitä asiaa että häntä on kerta kaikkiaan höynäytetty. Ei, vaan hän elää valheessa niin kauan kuin jaksaa, ja kunnes tie nousee pystyyn, niin ei olekaan muuta keinoa kuin paeta metsään.

Niin kauan kuin ihminen yrittää todistaa jotain, niin kauan hän on hirveän ikeen alla, joka johdattaa elämää suuntaan sun toiseen. Eikä tästä ole ulospääsyä muuta kuin kaiken perusteellinen lopettaminen.

AENGHORIN KUNINGAS kirjoitti:Vaikka kuka tahansa jehovan todistajista lopettaisi toimintansa, hän ei voi koskaan tulla myöntämään sitä asiaa että häntä on kerta kaikkiaan höynäytetty.

Mä en nyt oikein ymmärrä. Täälläkin on moni kertonut ihan avoimesti siitä miten huijatuksi on olonsa tuntenut saatuaan tietää totuuden Totuudesta™.

hijt kirjoitti:Niitä, jotka aborttia oikeasti ehkäisykeinona käyttäisivät on ehkä jonkun promillen verran ja sellaiset ovatkin sitten ihan täysiä idiootteja joiden ajattelukyky ei riitä käsittämään minkäänlaisia ehkäisyvalistuksia. Olisiko oikeasti parempi että näin vastuuntunnottomien ja aivottomien ihmisten vastuulla olisi se avuton lapsi jos toinenkin? Ehkä se abortti kuitenkin on näiden kohdalla se parempi ratkaisu.

Muistan kun kokouksessa oli kerran keskustelua aiheesta miksi abortti on (aina) kielletty. Elämä on aina pyhää bla bla bla olkoon sitten vaikka raiskauksesta alkunsa saanut. Mietin että voi h****tti, jos vaikka tuonkin oma 14-v tytär olis raiskauksen seurauksesta raskaana niin yhtäköhän tomerana siellä periaatteitansa toitottais vai miettisikö ehkä sittenkin niitä uudestaan.

Tosin eikös katolinen kirkko oo abortin suhteen vielä tiukempi kuin VT-seura, nehän ei hyväksy aborttia edes silloin kun äidiltä henki menisi. Tässä tilanteessahan VT-seura jopa joustaisi...

Vaikka minulla ei asiasta minkäänlaista empiiristä kokemusta olekkaan, niin väitän suurimman osan aborteista olevan sellaisten idioottien tekemiä, jotka eivät syystä tai toisesta muista raskauden yleensä olevan seurausta miehen ejakuloimisesta naisen synnytyskanavaan - tuollaisen väittäminen vahingoksi on kyllä aika paksua! Raiskauksen uhreille tai lääketieteellisestä tehdyt abortit taas ovat rajatapauksia, jota ei voi millään soveltaa suurimpaan osaan tapauksista. Ehkäisyllä hedelmöityksen todennäköisyys on niin pieni, että ei toivottujen raskauksien määrän tulisi olla häviävän pieni. En todellakaan vastusta aborttia, mutta ihmiset todellakin ovat niin vastuuntunnottomia imbesillejä, että pistää suututtamaan.

sirpa-leena kirjoitti:- evoluutio; minä en ole ennen JT aikoja uskonut evoluutioon, enkä saa mieltäni taipumaan edelleenkään evoluution kannattajaksi. Jos joku hedelmistään tutaan, niin evoluutiohan se on antanut vaikkapa Hitlerille avaimia joukkotuhoihin ja vastaaviin. Minusta on aina ollut metkaa, että Darwinin mukaan lajit sinällään ovat ihan samassa rytmissä kehittyneet toinen toisitaan kuin Raamattu kertoo ne luodun.

Seurauksiin vetoaminenhan ei kerro mitään teorian todenmukaisuudesta, vaikka hitleriin vetoaminen pitäisikin paikkaansa. Sosiaalidarwinismi ja eugeniikkahan eivät ole millään tavalla biologisesta evoluutiosta riippuvaisia ja evoluutiosta oikeutuksen etsiminen kansanmurhalle olisi naturalistinen virhepäätelmä. Biologinen kronologia on muuten pahasti ristiriidassa luomiskertomuksen kanssa. Kukkivat kasvit ennen hyönteisiä, linnut ennen matelijoita, karjaeläimet ennen ihmistä ja niin pois päin.