Vertaistukea!

[Tykikus]

Kerron oman tarinani.

Kaikki alkoi 1986, kun Ruotsissa asuva (kiihko)Jt-tätini vieraili luonani, ja sai minut jotenkin kiinnostumaan Jt-opetuksesta. Myöhemmin ajatellen, hän käytti härskisti hyväksi vaikeaa elämäntilannettani, jolloin olin jotenkin henkisesti tuuliajoilla. En siis henkisesti sairas, mutta erään vaikean elämäntilanteen vuoksi tuuliajoilla.

Tein pian vastavierailun Ruotsiin, ja tätini vei minut kierroskonventtiin. Jotenkin huumaantuneena rakkauspommituksesta ilmaisin haluni aloittaa tutkistelu kotiin palattuani. Olinkin yhteydessä kotipaikkakuntani vanhimpiin, ja alta aikayksikön minulle aloitettiin tutkistelu.Ihmettelin kyllä outoa "Raamatun tutkimis"-menetelmää: Seuran kirjaahan siinä luettiin, ja höysteeksi joku raamatunpaikka sieltä täältä. Mutta"opetus" upposi minuun kuin häkä.

Pian kävin jo silloin tällöin kokouksissa ja valtavaa oli rakkauspommitus... Mutta huomasin heti, että ihmisten ystävällisyys oli pinnallista ja hyvin teennäistä. Kokouksessa kaikki muukin oli kuin huonoa teatteria. Ajattelin kuitenkin, että oppi ja opetus oli oikeaa.Minusta tuli kastamaton julistaja, kun sain tehtyä tupakkalakon. Yhden kerran kävin kentällä, ja se oli elämäni nöyryyttävimpiä kokemuksia. Kilkutella outojen ihmisten ovikelloja, ja yrittää työntyä sisään...Päätin, että se oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Vuodet vierivät. Tutkin eripituisia periodeja, välillä keskeytin kuukausiksi, kävin kokouksissa epäsäännöllisen säännöllisesti. Jokin oli vinossa: olin sisäistänyt Jt-opetuksen jollain tasolla, mutta jokin minussa pani vastaan. Sydän ei ollut mukana. Yritin rukoilla niin vilpittömästi kuin vain voin, mm. tupakanpolton lopettamiseksi ja lukuisia muita asioita. Turhaan. Rukouksiini ei vastattu. En kokenut minkäänlaista johdatusta. Jätin sekä tutkimisen, että vähätkin kokouskäynnit.

Lopulta kävin vain kierroskonventeissa. Joka kerta päätin, että tämä on sitten viimeinen kerta. Mikään Jt-ihmisissä ei mielestäni ollut AITOA, kaikki oli niin teennäistä. Opetuskin oli sitä saman neuroottista toistoa. Vielä kultivoidulla lahkotyylillä. Päätin sitten eräässä kierroskonventissa, loputtoman pitkän päivän siellä istuttuani, etten enää koskaan mene Jt-tilaisuuksiin. Sen jälkeen ovelleni kilkuttelevat Jt:t tekivät sen turhaan, sillä kun aukaisin oven ja näin, että siellä on taas yksi tai kaksi Jt-ihmistä, vedin yksinkertaisesti oven nenän edestä kiinni. Löin luurin korvaan jos minua yritettiin Jt-taholta lähestyä. Käynnit ja soitot loppuivat, mutta postiluukusta työntyy Vartiotorneja ja Herätkää!-lehtiä. Ne panen lukematta roskiin. Olen nykyään saanut olla rauhassa.

Vuodet vierivät. En ole tiennyt, uskoako Jumalaan vai ei. Ja nyt ongelmaani. TIEDÄN, että Jt-oppi on täyttä valhetta ja ennustukset bluffia. Mutta tunnetasolla olen alkanut PELKÄÄMÄÄN esim. Harmaa. JÄRKI SANOO, että JOS Jt:t olisivatkin oikeassa, eihän siinä muuta tapahtuisi, kuin että kuolisin.Mutta kuolenhan joka tapauksessa joskus! Tajuan täysin myös sen, että Vt-seura on vain amerikkalaisen uususkonnon nimissä toimiva rahankeruusysteemi, ja ovelasti rakennettu sellainen. Mutta tunnetasolla tulee mieleen usein: jos kuitenkin...Tässä haluaisin kommentteja muilta, joilla mahdollisesti on sama ongelma. Miten olette siihen tarttuneet ja päässeet siitä yli. Siis kun järki sanoo:ehdottomasti ei totta. Tunnetaso sanoo: jos sittenkin...
Olen päätynyt viimein uskomaan Jumalaan. Tämä on minun henkilökohtainen ratkaisuni. Olen löytänyt tien Ortodoksisen kirkon yhteyteen. Kunnioitan kuitenkin kaikkia muita elämänkatsomuksia, myös ateisteja, enkä tyrkytä uskoani muille. Minulla on elävä Jumala-suhde. Saan rukousvastauksia ja koen johdatusta (vaikka uskoisin ilman niitäkin) ja minulla on enimmäkseen loistava olo. Ainoastaan on tämä ko. ongelma... Nykyisen uskoni näkökulmasta taitavat ne (pelot) ovat vain Saatanan aikaansaamia.

Olen hävittänyt kaiken Jt-kirjallisuuteni, paitsi UM-käännöksen, koska siinä on niin hyvä sanahakemisto ja sen avulla löytää pian haluamansa raamatunkohdat.

Kommentteja!

PS. Olisiko ammattiapu hyödyksi?

[rippeli]

No niin.

Voin sanoa että olet oikeassa paikassa jos kaipaat vertaistukea. Täällä on jos jonkinlaista jt-taustaa ja lopulta useimpien tunteet ja kokemukset ovat aika samanlaisia.

Sinua vaivaa tuo että jos kuitenkin jt-oppi olisi oikeassa. Minuakin vaivasi asia aikanaan, mutta ei enää. Minua auttoi tutkiminen. Luin esim Pasi Turusen kirjan ja tietenkin olen lukenut paljon nettikeskusteluja. Meilolla on loputon arsenaali seuran omaa materiaalia joka todistaa, ettei jt:t itsekään oikein tiedä mihin milloinkin pitää uskoa. Myös ennustusten mönkäänmeno on selvä osoitus uskonnon saatanallisuudesta. Eli tutki ja ota selvää. Se auttoi ainakin minua ja toivoisin sen auttavan sinuakin.

Hyvää kesää ja hienoa että kirjoitit.

[Kirsieveliina]

Ennen kuin internet oli keksitty, uskoin varmasti olevani ainoa, jolle oli käynyt niin ikävästi, että jt-hörhöilystä sai tarpeekseen... ja ainoa joka ei kiireen vilkkaa tajunnut kieriä takaisin "turvaan".

Mie sitten aattelin että no kuolla kupsahdetaan sitten. Melko karseata näin jälkeenpäin, mutta mä todella ajattelin silloin, että ei kai tässä enää montaa vuotta taaperreta. Siitä on nyt sitten kulunut 14 vuotta

En itse asiassa osaa tarkalleen sanoa, mistä lähtien olin satavarma että olin tullut höynäytetyksi... Asia vain hitaasti unohtui.

[Markku Meilo]

Tässä haluaisin kommentteja muilta, joilla mahdollisesti on sama ongelma. Miten olette siihen tarttuneet ja päässeet siitä yli. Siis kun järki sanoo:ehdottomasti ei totta. Tunnetaso sanoo: jos sittenkin...

En osaa neuvoa, mutta voin kertoa lyhyesti, että minut kasvatettiin lapsesta jehovantodistajaksi, menin kasteelle ja sain sitten monoa pian 40 vuotta sitten. Vaikka olin monotettu, niin siitä huolimatta tuo kuuluisa "mitä jos sittenkin" eli ajatuksissani 25 vuotta. Ja koko tuon ajan ajattelin, että palaan kunhan lapset on saatu aikuiseksi jne. Sitten lasten äiti kuoli ja hetken ajattelin paluuta hieman vakavammin, samaan aikaan minuun otettiin yhteyttä puhelimella ja tarjottiin katumusharjoitusta. Minut pelasti Internet, koska olin saanut nettiliittymän juuri samoihin aikoihin ja olin sen verran havainnut, että kaikki minulle lapsuudessa kerrottu ei ollutkaan. En luvannut mitään muuta kuin, että saa soittaa parin viikon kuluttua. Valvoin kirjaimellisia öitä ja tutkin Vartiotorniseuran oppihistoriaa. Kun minulle sitten soitettiin uudelleen, niin olin vakuuttunut, että en missään tapauksessa halua tulla uudelleen linssiinviilatuksi.

En tiedä vosiko sinulle olla apua siitä, että hankit tuota kuuluisaa nk. "täsmällistä tuntemusta" Vartiotorniseurasta ja sen opetuksista. Kun huomaa kuinka Vt-seura vääristelee asioita - Raamatusta lähtien - ja suoraan valehtelee menneistä opetuksistaan, niin luulisi sen vakuuttavan, että valheelle perustettu opetus on sekin valetta.

PS. Olisiko ammattiapu hyödyksi?

Oliskohan niin, että vain sinä ja lääkärisi voitte parhaiten päätellä avun tarpeen.

[PoterO]

Itse pääsin Vartiotornin opetuksista tunnetasolla eroon, kun ajattelin minkälaista Jumalaa minun olisi pitänyt palvoa.

Koska Jumala kaikkivoivuudestaan ja kaikennäkemisestä huolimatta ei puutu kärsimyksiin, niin Jumala on väliinpitämätön.
Koska linja Jumalan luokse on ainoastaan yksi suuntainen, niin suhteeni Jumalaan ei merkitse hänelle mitään.
Miksi ihmeessä kaikkivoiva Jumala ylipäätään tarvitsisi ihmisten palvontaa?
Haluaisinko todella palvoa Jumalaa joka tulisi murhaamaan kuusimiljardia ihmistä?

[Witless]

Itse pääsin Vartiotornin opetuksista tunnetasolla eroon, kun ajattelin minkälaista Jumalaa minun olisi pitänyt palvoa.

Vähän sama juttu. Jehovan todistajien jumala eli Jehova aikoo pian tappaa väkivaltaisesti 99,9 % ihmiskunnasta; miehet, naiset ja lapset. Haluatko kannattaa tuollaista Jumalaa?

[Tykikus]

Huh! Kiitos kommenteistanne! Helpotti jo sekin, kun sain stilisoitua tunteeni tänne. Ja kommentit ovat rohkaisevia.

Olen perehtynyt VT-seuran historiaan hyvin, olen seurannut H2O:ta, ja nyt tätä Veljesseura-palstaa.

Niin, on totta, ettei mikään niistä monista maailmanlopun ennustuksista, joita Seura on historiansa aikana tehtaillut, ole toteutunut.Toiseksi, Raamatun Jumala on ihmisiä rakastava, ei verenhimoinen teloittaja, kuten Jt:t opettavat. Ei todellakaan ole mitään järkeä edes haihatella kysymyksellä, että Vt-seura olisi oikeassa. Sen opetuksessa on havaittavissa piirre, että mikä tänään on totta, se huomenna voikin olla erehdystä. Esim. jäännöksen kokoamisen päättyminen, Harmagedonin ajankohta & sukupolven määritelmä . Esim. Franz julisti jo 30-luvulla (?), että jännökseen EI enää oteta uusia jäseniä. Nyt kuitenkin vertauskuviin osallistujien määrä on kasvanut...Ensin se säilyi pitkään suunnilleen samana, nyt kasvaa. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi kutistua kuin pyy maailmanlopun edellä...Tämähän merkitsee sitä, että vertauskuviin osallistujia on jatkuvasti tullut lisää tuon jälkeen. Ja kun kokoamisen piti päättyä v.1935...Eikö nyt ole vaihteeksi vallalla opetus, jonka mukaan ei tiedetä, milloin jäännöksen kokoaminen päättyy ?(Jos olen väärässä, oikaiskaa.)

Lisää rohkaisevia kommentteja! Ehkä tätä kautta ongelmani ratkeaa, ja pääsen täyteen tasapainoon tässä asiassa.

[Vieras]

Tuommoinen Meilon esittämä älyllinen menetelmä, vaikka asettelet itsellesi kysymyksiä että miksi siihen harmaaseen uskot ja sitten katsot niitä oppihistorian valheita, puutteita virheitä ja ristiriitoja, se auttaa osaltaan.

Mahdollisesti vilkaisu johonkin uskontoteokseen, josta näkee, että muutkin lahkot ovat oivaltaneet mahdollisuuden pelotella ja että siinäkään mielessä juuri omassa kokemuksessa ei ole erityistä.

Kun on jo tajuamassa asiaa, niin varmana pitäisin, että jos saisi jonkin voimakkaan intohimon, niin se työntäisi taka-alalle ja pois niitä pelkoja. Intohimo voisi olla mitä ihmisillä yleensä on, perhe-elämään, talouteen taikka urheilusaavutukseen taikka muuhun liittyvä tavoite.

[Markku Meilo]

Esim. Franz julisti jo 30-luvulla (?), että jännökseen EI enää oteta uusia jäseniä.

Paitsi, että silloin kyseessä oli Rutherford ja vuosi tosiaan 1935. F. Franz oli sitten 1950-luvun alussa sitä mieltä, että kyseessä oli vuosi 1931. Russelille pieni joukko täyttyi jo vuonna 1881 ja oli arvion mukaan kooltaan yksi miljoona.

Kaiken järjen mukaan sen pitäisi kutistua kuin pyy maailmanlopun edellä...Tämähän merkitsee sitä, että vertauskuviin osallistujia on jatkuvasti tullut lisää tuon jälkeen.

1950-luvulla poistuminen oli suurinta, noin 6 % vuosittain, vuodesta 1970 eteenpäin poistuma oli enää 1,5 %, siis osallistujia on tullut lisää jo noin puolen vuosisadan ajan.

Ja kun kokoamisen piti päättyä v.1935...Eikö nyt ole vaihteeksi vallalla opetus, jonka mukaan ei tiedetä, milloin jäännöksen kokoaminen päättyy ?(Jos olen väärässä, oikaiskaa.)

Jäännöksen kokoaminen oli pakko päästää opillisestikin kellumaan, koska tilanne oli jo absurdi. Alkuperäisen opetuksen mukaan jäännöksen pääjoukon nuorimmat olisivat tällä hetkellä noin 100-vuotiaita, jolloin vuosittaisen poistuman tulisi huidella reilusti yli 20 % lukemissa.

Itse asiassa koko opetus on kestämätön, kristittyjä kuoli vainoissa jo ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä moninkertainen määrä ja luonnolliset kuolemat mukaanlukien on järjenvastaista väittää, että vuoteen 1938 tullessa maailmassa olisi ollut ainoastaan 107268 tosi kristittyä, siis noin 1900 vuoden pituisena ajanjaksona.

[madgyver]

Luin esim Pasi Turusen kirjan

Joo, Turusen kirja on kyllä hyvä. Mua vaan vituttaa se että herra itse kuuluu helluntalaisiin jotka ovat niin vitun pihalla Raamatun opetuksista että huh huh. Vielä paaaaljon enemmän kuin jehovantodistajat. Eli pata kattilaa soimaa. Mutta joka tapauksessa kirjassa oli paljon asiaa ja faktaa, tosin se lopun jeesushehkutus on jostain sieltä minne aurinko ei paista. Kannattaa tutustua, jos mahdollista (ainakin meillä löytyi lähikirjastosta) Herrick Åbergin "Nykyajan Baabelin orjat"-opukseen. Iästään huolimatta erinomainen perehdytys jehovantodistajuuden pimeään puoleen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että siinä vaiheessa kun on itselleen todistanut netin, luopiokirjallisuuden ja Markku Meilon tyylisten henkilöiden erinomaisen tarkkanäköisten kirjoitusten avulla (sekä luonnollisesti oman ajattelukyvyn avustuksella), että jehovantodistajuus on yksi puutaheinää-uskonto muiden seassa, niin elämästä tulee paljon helpompaa. Niin tuskallista kuin se onkin, niin se työ kannattaa. Silloin unohtuu Harmagedonin pelot sun muut.

Ja tervetuloa minunkin puolestani palstalle

[Markku Meilo]

...jehovantodistajuus on yksi puutaheinää-uskonto muiden seassa, niin elämästä tulee paljon helpompaa. Niin tuskallista kuin se onkin, niin se työ kannattaa. Silloin unohtuu Harmagedonin pelot sun muut.

Veli väkevästi todistaa. Siihen asti kunnes sain riittävästi todellista tietoa Vt-seurasta, näin melkoisen usein painajaisia Saatanasta, demoneista ja maailman tuhoutumisesta. Lopullinen päätös syntyi muutamassa viikossa ja painajaiset loppuivat samassa ajassa. Nyt tuosta on yli 10 vuotta, eikä kyseisen alan painajaisia ole ollut kertaakaan ja sen myötä painajaisten esiintymistiheys laski miltei nollaan.

[tikaram]

Siihen asti kunnes sain riittävästi todellista tietoa Vt-seurasta, näin melkoisen usein painajaisia Saatanasta, demoneista ja maailman tuhoutumisesta. Lopullinen päätös syntyi muutamassa viikossa ja painajaiset loppuivat samassa ajassa. Nyt tuosta on yli 10 vuotta, eikä kyseisen alan painajaisia ole ollut kertaakaan ja sen myötä painajaisten esiintymistiheys laski miltei nollaan.

Saatana lakkasi sinua vainoamasta, kun sai sinut puolelleen . Näin minulle on vakuuteltu ja vieläpä uskoin sen jonkin aikaa.

Mulla kans painajaiset lakkasivat vähitellen, kun aloin olla varma päätöksestäni lähteä todistajista ja aloin olla varma, että todistajat eivät ole minun uskontoni eikä todistajien jumala minun Jumalani. Tähän johtopäätökseen olen tullut, kun olen tarkkaillut, millaista hedelmää eli millaisia ihmisiä todistajat tuottavat (ja mä oon ollut tosi pettynyt monen ihmisen epätäydellisyyteen ). Mikäli selviäisin hargmagedonista, niin silti se tuhoaisi 100% mun todellisista ystävistäni sekä tärkeimmän, eli elämänkumppanin. (Meidän lapsi toivottavasti jäis sitten mulle). En myöskään voi millään muotoa hyväksyä lahkoa, joka totaalisesti kieltää abortin, verensiirrot tai erotettujen kanssa tekemisissä olemisen. Kun näitä syitä on kertynyt mainitsemieni lisäksi kymmeniä, niin en oikeastaan ole voinut päätyä mihinkään muuhun vaihtoehtoon kuin siihen, että mä en olekaan syntynyt tosi uskontoon ja että olen tullut pahan kerran huijatuksi.

Itse en halua ketään kannustaa eroon jehovantodistajista, koska prosessi on pitkä ja raskas. Pahimmillaan sitä palaa vielä oksennukselleen, jos ei olekaan henkisesti riittävän kestävä selvittämään kaikkia niitä vaikeita asioita, jota eroon vuosien aikana liittyy. Mutta tuossa yllä omia syitäni. Niitä henkilökohtaisia syitä en jaksa edes alkaa puimaan, jotten menisi ja polttaisi... no eipä nyt kirjoiteta enempää, ettei joku vetelisi tuosta turhia johtopäätöksiä.

[Markku Meilo]

Saatana lakkasi sinua vainoamasta, kun sai sinut puolelleen . Näin minulle on vakuuteltu ja vieläpä uskoin sen jonkin aikaa.

Saatana on monikäyttöinen veikko, tarvittaessa se vainoaa omiaan, kuten entisessä Itäblokissa, jossa todistajien lisäksi vainotaan muitakin uusia tulokasuskontoja. Tarvittaessa Saatana sitten suo omilleen levon. Tarvittaessa Saatana laittaa päähän ajatuksia, vaikka toisaalta Saatana ei taas sitten kykene lukemaan ajatuksia. Millaistahan olisi jos Saatana laittaisi päähäni samoja ajatuksia joita siellä on jo?

[Vieras]

Kannustan eroamaan ja tekemään työtä muidenkin eroamisen hyväksi lahkosta.

Lahko tuo esim. kuolemaa ja toimii itseään levittävänä kuin paraskin syöpäkasvain.

Kun saisi järjestettyä kunnollisen kertatempauksen jolla lakkaisi koko pulju, eihän niitä olekaan kuin vajaat 20.000.

Nehän eivät kestä esim. jatkuvaa vanhasta kirjallisuudestaan, opeista, muistuttamista.

Vaikkapa Caitzun sivuilta tulosteita antamaan ja tukemaan kaikin puolin eroamista ja helpottamaan ratkaisua. Niinhän sieltä saa sitten vanhat ystävätkin takaisin uudelta pohjalta jatkamaan ystävyyttä.

[Ilkkala]

Tein pian vastavierailun Ruotsiin, ja tätini vei minut kierroskonventtiin. Jotenkin huumaantuneena rakkauspommituksesta ilmaisin haluni aloittaa tutkistelu kotiin palattuani. Olinkin yhteydessä kotipaikkakuntani vanhimpiin, ja alta aikayksikön minulle aloitettiin tutkistelu.Ihmettelin kyllä outoa "Raamatun tutkimis"-menetelmää: Seuran kirjaahan siinä luettiin, ja höysteeksi joku raamatunpaikka sieltä täältä. Mutta"opetus" upposi minuun kuin häkä.

Kutakuinkin näin se menee.

Pian kävin jo silloin tällöin kokouksissa ja valtavaa oli rakkauspommitus... Mutta huomasin heti, että ihmisten ystävällisyys oli pinnallista ja hyvin teennäistä. Kokouksessa kaikki muukin oli kuin huonoa teatteria. Ajattelin kuitenkin, että oppi ja opetus oli oikeaa.

Teennäistä siitä tekee lähinnä se, että he keskittyvät heihin, jotka ovat jo saavuttaneet jotain. Vaikka olisit kuinka vilpitön uskossasi, ainoa tie heidän huomion saavuttamisekseen on se mitä seuran kirjallisuudessa vaaditaan (Jehova vaatii). Vaikka kyllähän he ovat yleisesti ajatellen ystävällisiä ja tarjoavat jopa ruokaa kun kyläillään. Samoja kokemuksia.

Vuodet vierivät. Tutkin eripituisia periodeja, välillä keskeytin kuukausiksi, kävin kokouksissa epäsäännöllisen säännöllisesti. Jokin oli vinossa: olin sisäistänyt Jt-opetuksen jollain tasolla, mutta jokin minussa pani vastaan. Sydän ei ollut mukana. Yritin rukoilla niin vilpittömästi kuin vain voin, mm. tupakanpolton lopettamiseksi ja lukuisia muita asioita. Turhaan. Rukouksiini ei vastattu. En kokenut minkäänlaista johdatusta. Jätin sekä tutkimisen, että vähätkin kokouskäynnit.

Hyvin tutun oloista tekstiä.

Tässä haluaisin kommentteja muilta, joilla mahdollisesti on sama ongelma. Miten olette siihen tarttuneet ja päässeet siitä yli. Siis kun järki sanoo:ehdottomasti ei totta. Tunnetaso sanoo: jos sittenkin...

Itse en oikeastaan tarttunut vaan unohdin. En etsi enää lainkaan luojaa. Eikä se oikeastaan kiinnosta. Keskityn vain siihen, miten voin tehdä edes jotain hyvää.