Naisten asemasta

[Vieras]

Yksi eniten itseäni Jehovan todistajien järjestössä päähän ottanut asia on naisten surkea asema. Olen siis sukupuoleltani nainen, ja on kertakaikkisen raivostuttavaa istua kokouksissa kuin tatti kerta toisensa jälkeen samalla, kun miehet saavat varastaa koko shown. Erityisesti vieraskielisissä kokouksissa kiehun raivosta, kun huomaan, että puheita saavat pitää sellaiset miehet, jotka ääntävät kyseistä kieltä todella surkeasti. Monet kerrat olen ruvennut päässäni miettimään, miten sanat olisi pitänyt OIKEASTI ääntää ja miten asian olisi voinut vieraalla kielellä SUJUVAMMIN ilmaista - sen sijaan, että olisin keskittynyt puheen sisältöön. Usein vieraskielisissä seurakunnissa on jäseninä sellaisia naisia, joilla oikeasti on kielipäätä ja joista ainakin jotkut ovat yliopistossa lukeneet kyseistä kieltä. (Jehovan todistajien on näköjään sallitumpaa lukea kieliä kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteellisiä aineita yliopistossa.) Minkä takia nämä lahjakkaat naiset hiljennetään ja osaamattomat miehet saavat pitää asemansa???? Minua raivostuttaa myös se, kun lehtitiskin takana häärää aina joku mies, eikä nainen koskaan pääse SILLE puolelle tiskiä. Raamatussa kyllä sanotaan, että nainen vaietkoon seurakunnssa, mutta sanotaanko raamatussa myös, että nainen ei saisi hoitaa seurakunnan hallinnollisia tehtäviä , kuten lehtitilauksia (miehen alamaisuudessa)?!?!?!?! Tähän kysymykseen en ole saanut minkäänlaista kunnon vastausta, vaikka olen esittänyt sen moneen kertaan, myös vanhimmille. Kysymyksen esitettyäni minua pälyillään kuin olisin ymmärtämätön lapsi, mutta vastausta ei vain tule! Minulla ei kai sitten ole "kehittynyttä arvostelukykyä".
Kun naiselle ei kerran jää minkäänlaista mielekästä osaamiseen perustuvaa roolia seurakunnassa, ei kai sitten ihme, että monet nuoret todistajanaiset panostavat niin hirveästi pynttäytymiseen ja näyttävät suoraan sanoen bimboilta bissiksiltä. Ehkäpä ulkonäkö on se ainoa keino, jolla seurakunnassa voi päteä? Itse en kuitenkaan ole tippaakaan sellainen nainen, joka haluaisi meikata, käyttää korkokenkiä ja kulkea käsilaukun kanssa. Olen paremminkin urheilullinen ja pohdiskeleva nainen, ja ehkä juuri siitä syystä tunnen itseni usein ulkopuoliseksi seurakunnassa.
Nyt kun olen esittänyt omia kokemuksiani ja ajatuksiani, olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä te muut olette naisen asemasta Jehovan todistajien seurakunnissa. Miltä teistä miehistä on tuntunut, kun olette saaneet enemmän etuoikeuksia kuin ympärillänne pyörineet (usein lahjakkaat ja pätevät) naiset? Miltä teistä naisista on tuntunut, kun olette jääneet vaille niitä etuoikeuksia, joita ikäisillenne miehille on kerääntynyt kuin itsestään?

[Vieras]

Ensinnä se Raamatun jae on väärin ymmärretty. Ei se ole tarkoittanut kieltää naista saavuttamasta samoja mahdollisuuksia kuin miehillä tuolloin, jolloin juutalaiset kouluttivat vain poikalapsensa lukemaan, ja kuten muillakin heimoilla tapana oli, koska se ehkä tuolloin oli ehkä jossain mielessä hyväkin tapa yhteiskunnassa.

Mutta jehovantodistajain naisasema laajenee "valtakunnalilta", kirkosta ja srk:sta kotiinkin. Laajenee yleiseksi alemmuusvelvollisuudeksi kaikenkarvaisillekin koiraksille.

Tuo kielitaitovertaus on juuri valaiseva siinä suhteessa. Ei Jeesus koskaan sanonut meille, että älköön toimiko se, joka osaa, vaan se, jonka lahkon pomo määrää.

Koska kuitenkaan lahko ei salli edes mielipiteenilmaisua, on hyvä mielensä tarpeiksi löytää tarvittava määrä muitakin syitä, jotta voi karistaa lahkon epäilyttävänhajuiset tomut jaloistaan.

[sirpa-leena]

EHDOTTOMASTI naisten asema oli yksi suurimmista tekijöistä, jotka minut seurakunnasta vierottivat. Monesti olen tätä jo toitottanut, että siirtykää te, jotka olette papatuksiani jo lukeneet, toiseen topiciin.

Minua risoi eniten se ylistämällä alistaminen. Reaalissa naiset olivat suurin porukka, jotka saarnaamistyön tekivät. "Suuri on sanansattatajarten joukko" tms. löytyihän se Isosta Kirjastakin, mikäs siinä. Naisella ei ollut muuta kunniallista syytä vetäytyä sanansaattamisesta kuin lapsilauma tai sitten ihme-kumma-sairaudet. Niinpä sitten konventtinen lepohuoneissa ja salien kirjastoissa läähätti mitä mitä oudoimmista sairauksista kärsiviä naisimmeisiä (minä heidän mukanaan), oli valo-pöly- ja kosketusallergiaa. Iho kukki kuin käärmeennahka. Henki pihisi, puhisi ja vinkui pahemmin kuin sillä lastenlaulun veturilla. Päätä särki, fibromyalgia vaivasi, huimasi, heikotti, pyörrytti ja oksetti. Osa meni psykoosiin. (Veljet kai sitten reagoivat sillä toisella Kuninkaalla, alkoholilla)

Ja kaikki johtui minun nähdäkseni siitä raamatulla valmennetusta omastatunnosta, joka oli kuin poltinmerkki. Kerta kaikkiaan tuli kaikenmaailman sairauksia, KUN piti kilttinä tyttönä tavoitella tai ainakin edes yrittää tavoitella ravariutta, valmistautua hyvin kokouksiin, rukoilla ja tutkia. Ja olla ulkoaohjattu "hyvä vaimo ja sisar". Ei liian lyhyttä hametta, tukka takaa hyvin ja huulipuna sopivan taidokasta. Ei sen siunaaman rauhaa.

Ja jos sattui olemaan veljen kanssa naimissa ja sai vaikka turpiinsa niin vika oli ilman muuta sisaressa. Yhdellekin vanhimmisto sanoi, kun sisar 3 kk avioliiton jälkeen sai köniinsä, että taisi olla LIIAN ruusuiset kuvitelmat avioliitosta. Sormeakaan ei nostettu, vaikka kuinka tiedettiin sisaren elävän väkivallan allan. Ei-uskovasta sentään sai erota, kun se oli sellainen maailmallinen lurjus.

Naisten ja nimenomaan naisten katsottiin itsestään selvästi kuin aivastamalla omaksuvan naimattomuuden lahjan, jos sopivaa veljeä ei ollut näköpiirissä. (Yhtä vapaata veljeä kohti oli varmaan 10 sisarta, että sellanen suhde).

Sitten olivat nämä kuuluisat erot kuninkaan silmissä (on Suomen laki) ja Jehovan silmissä. Pois sai lähteä juoppouden, väkivallan jne takia ja ottaa eron lain mukaan, mutta seurakunnan edessä oli eronnut VAIN jos puoliso oli uskoton. Ja siitäpä sitä syntyi farssi jos toinenkin. Nimittäin sisarten kohdalla. Jos se ex meni Suomen lain mukaisen eron jälkeen sovulla uusiin naimisiin, kihloihin tai edes asusteli naisen kanssa saman katon alla niin, sitten sisarenkin katsottiin olevan seurakunnan edessä eronnut.

Mutta muuten ei, sillä ainahan oli mahdollisuus, että tämä jo avioliiton aikana vieraissakin käynyt, ex (jonka syrjähypylle ei vanhinten mielestä ollut tarpeeksi näyttöä) eleli yksin ja täysin selibaatissa vuosikymmenet. Ja tätä direktiiviä käyttivät ex- puolisot niin mukana olevat kuin olemattomat erittäin taitavasti hyväkseen! Paras oli veli, jonka vaimo löysi hänestä digitaalisella päivämäärällä varustetun valokuvan (ei siis mikään vanha heila), jossa herra istui kalsarillisillaan kaulakkain sohvalla toisen naisen kanssa. Oli kuulemma vaan tullut KUUMA vieraisilla ja piti vaatettuta vähentää, oli selitys vanhimmille ja täydestä meni!

En IKINÄ unohda erään sisaren katsetta, joka oli kuin ansaan jääneen eläimen, kun hän kertoi, että ei- mukana ollut ex piti häntä 10 vuotta pihdeissään (vanhimmiston tuella selibaatistaan) ja löysi sitten uuden naisen, avioitui ja rakkauden huumassa MYÖNSI, että oli ollut uskoton aviossa ja sen "kuninkallisen eron" jälkeen.

Minä jouduin tuohon samaan liemeen ja oikeasti oli mielenterveys mennä. Auktoriteettiuskoinen hölmö kun olin, eräs vanhin sai taivuteltua minut jatkamaan silloisen mieheni kanssa. "Sovinnosta" huolimatta, eihän se homma miksikään muuttunut. Minä vain jäin tosi heikoille. Olin nimittäin typeryyksissäni antanut anteeksi ja liitto siis jatkui, joten minun oli saatava UUDET todisteet mikäli homma toistuisi ja olipa mieskin oppinut ja naisensa opettanut, että eipä jäänyt toista kertaa kiinni ja pirullinen pyöritys jatkui ja jatkui.

Lopulta lähdin Suomen lain turvin pois, mutta, kuten minulle teroitettiin, ero ei ollut Jehovan edessä pätevä. Tein paljon työtä viedäkseni säännöllisesti todisteita, jankutin ja jankutin ja nöyryytin itseni maan tasalle. Lopulta en saanut osakseni kuin pään pyörittelyä:
MIHIN minä sitä vapautta täydellistä vapautta tarvitsen? Ei niitä vapaita veljiä niin vain ole. Enkö voisi rauhoittua ja odottaa Jehovaa jne.

Siis MIKÄÄN muu niillä ei ollut mielessä kuin että minä raukka olen nyt hameet hampaissa. Kertaakaan tälle totuuspuolueen joukkiolle ei tullut mieleen, että olin joutunut farisealaisuuden uhriksi. Oli menty yli sen mitä oli kirjoitettu. Minun tyyppiselle naivin rehelliselle ihmiselle ei riittänyt nk. vapaus, kun totuus oli, että minulla oli se oli kaikkien raamatunsääntöjen mukaisesti täydellisesti. Minulle ero oli ero vasta kun se ero oli vaikka sitten marsilainen olisi sitä kysynyt. Sitä vanhimmisto ei ymmärtänyt. Meillä oli täysin erilainen käsitys siitä, mitä VAPAUS tarkoittaa! Eikä minun kipeästi tarvitsemallani täydellisellä vapauden tarpeellani, vapauden itsensä vuoksi, ollut minkään valtakunnan arvoa.

Tämä uskonto alkoi hävettää minua suuresti. Minusta tuntui kuin koko kaupunki ilkkuisi minulle, aisankannattajalle, jonka TOTUUS-uskonto ei minulle antanut vapautta, vaikka kiero ex (vanhimmiston tuella?) rillasi ihan mitä ja missä sattui. Kova koulu. Koskaan ei unohdu. Onneksi löysin toisen totuuden, joka vapautti. Vuosien päästä mies myönsi, että oli tahallaan minua hiillostanut, kun oli ainekset millä hiillostaa. Ja varmasti paljon hampaankolossa uskontoani vastaan, koska se tuli myöhemmin kuin avioliitto. Mitkä koston keinot vanhimmisto siis oli hänelle antanut ja täysin rinnoin hän niitä käytti.

Ja sitäpaitsi taivuttelu antamaan anteeksi ja jatkamaan avioliitossani ensimmäisen uskottomuuden todisteiden tultua täysin ilmi, EI mennyt kuten vanhimmiston direktiiveissä sanotaan. Veli Betelistä tuli yks kaks etukäteen YKSIN mitään etukäteen ilmoittamatta kesken siivouksen, oli pirun osaaottava ja puhui kuin ruuneperi sovinnon puolesta. Minä olin jo toisenlaisen päätöksen tehnyt, mutta uskokaa tai älkää NIIN sokea olin, että uskoin itse Jumalan puhuvan veljen äänellä sovinnon puolesta, kun hän keskellä arkipäivää luokseni purjehti. Eipä tullut silloin mieleen, että eihän niitä paimennuskäyntejä YKSIN saa tehdä.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. "Ihmislapsi, älä luota ruhtinaisiin", eikös siellä niin sanota; Isossa Kirjassa. Ja minä sain tämän asian todella kantapään kautta tuta!

[almi]

EHDOTTOMASTI naisten asema oli yksi suurimmista tekijöistä, jotka minut seurakunnasta vierottivat. -- Minua risoi eniten se ylistämällä alistaminen.

Sirpa-Leena kirjoittkin jo niistä seikoista, jotka minuakin närästivät tosi paljon. Ahdistuin etenkin siitä, en voinut naisena kokea käyttäväni sallitusti sitä kapasiteettia, joka minulla oli tuolloin. Lisäksi piiloinen naisvihamielisyys tai naisten halveksunta tunkivat toisinaan esiin tavalla, jota en voinut olla huomaamatta. Puhuttiin "heikommista astioista" jne. Ja naisena koin tulleeni pakotetuksi tiettyyn rooliin, joka ei minulle sopinut. Lähtöhän se eteen tuli...

[mana]

Minua ärsytti ja tavallaan nolotti se ihme miehet tekee tätä ja tätä ja naiset tuota ja tuota -show. Olin mä välillä kateellinenkin naisille kun heiltä ei odotettu mitään kokouksissa ja saivat olla ihan rauhassa sillä aikaa kun itse piti näpertää jotenki aluekorttien kanssa. Kun katto sitä touhua kun miehet päätti kaikesta ja piti kaikki puheet ja johti kaikkea ja naisten tehtävänä oli myötäillä ja hymyillä ja sanoa että kyllä kyllä ihanaa jeejee, niin mulle tuli joku myötähäpeä tai alko nolottaan tai jotain, en oikeen osaa selittää. Inhosinki kaikkia "miesten tehtäviä" mitä jouduin tekeen. Ärsytti. Lopetin puheiden pitämisenki teininä, enkä suostunut pitämään mitään kirjiksen loppurukouksia, vaikka kirjisjohtaja pyysikin koko ryhmän kuullen.

Toi jako sukupuolen perusteella eri asemaan on vaan ihan tyhmä ja nolo periaate. Naurettavaa. Apua ku alko taas ärsyttään ku muistelen niitä juttuja. Ja nolottaan.

[Vieras]

Miehethän eivät tee esim. kotitöitä - yleensä. Ne kuluvat naisille ja miehille nuo "tärkeämmät" srk-tehtävät.

Voi myös käydä niin, että vaimo luottaa enemmän vanhimpiin kuin omaan puolisoonsa ja siksi liitosta ei tule mitään, kun on "kolmas pyörä" mukana valvomassa, sillä vaimohan saattaa raportoida miehensä kaikki JT-vastaiset puheet, tekemiset ja tekemättä jättämiset vanhimmille. Tällainen raportointi on lähetulkoon "velvollisuus" - puolisoltakin.

[Bergerac]

Vilpittömien mahdollisten lesbo-todistajien asema saattaa myös olla erikoinen.

He tietävät että kaapissa oleminen ja hiljaa pysyminen säilyttää paikan tosi tm Jehovan Seurakunnassa. Se pelon ilmapiiri, seurakuntayhteys, ystävät jne. Ilmeisesti aikamoista henkistä kamppailua.

Mutta toisaalta lesbo-todistajan avoin kaapista ulos tuleminen saattaa tuoda mielestäni tässä asiassa sen yhden hyvän ja ainoan asian, että lesbo-todistaja mahdollisesti eroaa, erotetaan tai katsotaan eronneeksi seurakunnasta. Ellei sitten kadu ja palaa kaappiin.

[Ninth]

En nyt taas vaihteeksi tajunnut tuota Bergeracin viestin pointtia. Ehkä sinun pitäisi osallistua ensi vuonna Helsinki Prideen kun olet niin innokas noiden queer-aasinsiltojesi kanssa.

Mutta takaisin aiheeseen: naisten asema hatutti, ketäpä ei. Muutenkin ne pinttyneet, aataminaikuiset sukupuoliroolit ovat täysin hanurista. Eipä Jehovan todistajien keskuudesta taida löytyä paikkaa kenellekään, joka poikkeaa jotenkin perinteisestä miehen tai naisen roolista. Ah sitä ehdotonta binäärisyyttä, mustaa ja valkoista kuten kaikki Jehovan todistajien jutut. En mahtuisi enää millään niihin laatikoihin.

Heikompi astia, selvähän se; siis tuota sehän tarkoittaa vain sitä, että naista on kohdeltava hellästi ja kunnioittaen.
Yeah right.

[Jakke]

Naisen asema seurakunnassa oli mikä oli. Kieltämättä varsin vanhanaikainen ja naisia väheksyvä. Toisaalta voin lohduttaa, että srk:ssa ei ollut yhtään sellaista tehtävää joka olisi ollut mitenkään tavoittelemisen arvoinen. No, puheita oli kyllä ihan mukavakin pitää....

Perheissä tasa-arvo taas vaihteli. Monissa perheissä naisen paikka oli varmasti "nyrkin ja hellan välissä", mutta kylläpä monissa tapauksissa esim. kotityöt jaettiin ihan tasapuolisesti ja esim. ruokaa valmisti ja kotia siivosi niin mies kuin nainenkin. Näin ainakin nuoremman polven perheissä. Jopa minunkin kahden hengen perheessäni.(ilmankos ero tulikin!)

Yleistyksiä jos haetaan, niin kyllä kai se tasa-arvo useimmiten kuitenkin suunnilleen jotain 50-luvun jenkki-ihanteita vastasi. Varsin perinteiset roolit siis.

[almi]

Naisen asema seurakunnassa oli mikä oli. Kieltämättä varsin vanhanaikainen ja naisia väheksyvä.
--
Yleistyksiä jos haetaan, niin kyllä kai se tasa-arvo useimmiten kuitenkin suunnilleen jotain 50-luvun jenkki-ihanteita vastasi. Varsin perinteiset roolit siis.

Veit sanat suustani. Olen usein sanonut, että jt-maailma on kovin 50-lukulainen.

Naisten väheksyntä tuntui joskus niin etovalta, että mietin mahtoivatkohan tietyt "kypsät veljet" pitää naisia edes täysivaltaisina ihmisinä. Toisaalta ikävä kyllä myös naiset syyllistyivät joskus samaan. Kuulin useita kertoja kommentin "kyllä veljet tietävät".

[Bergerac]

Ettei unohtuisi niin vilpittömillä Jehovan Todistaja-naisillakin on seurakunnassa arvostusasteikkonsa, noin pääsääntöisesti. (+jotain muuta)

- TOP 1 Haaratoimiston johtohenkilöiden vaimot
- TOP 2 Piirivalvojien vaimot
- TOP 3 Kierrosvalvojien vaimot
- TOP 4 Vanhimpien vaimot
- TOP 5 Betelistä tulleet
- Avustavien palvelien vaimot
- Tienraivaaja-vaimot
- Rivijäsenten vaimot
- Epäsäännölliset ja toimittomat
- Kiinnostuneet
- maailmalliset jotka eivät ota tosi tm totuutta vastaan
- Erotetut ja eronneet, sekä erotetuksi katsoneet
...ja luopiot

Edit: tuon edellisen yllä olevan 17:26 viestin voisi ylläpito mielellään halutessaan poistaa jos huomaa sen tai tämän edit-ilmoituksen jossakin vaiheessa. Osittainen "duplikaatti".

[Vieras]

Vaimon asema siis määrittyy miehen seurakunnallisen aseman kautta? Onkohan sitten tässä epävirallisessa arvojärjestyksessä tapahtuvaa neuvontaa? Voiko esim. kiepparin vaimo neuvoa riviseurakuntlaisveljeä, vai tapahtuuko se kuiskuttelemalla kiepparin korvaan, mitä nyt tuolle ja tuollekin veljelle pitäisi sanoa?

Kerran erehdyin kiepparin läsnäollessa katamaan laseihin naisille ensin, kuten on tapana ja kieppari osoitti virheeni kohottamalla ensimmäiseksi oman lasinsa. Huomasin tehneeni virheen, mutta olin oppinut jostakin tämän naisille ensin -käytännön.

[Ninth]

Oman kokemukseni mukaan yksinäiset tienraivaajanaiset tulivat heti vanhinten ja tienraivaajien jäljessä arvoasteikolla, ainakin muiden naisten ja heidän lastensa silmissä.

[wolframium]

ALLAH MARHABA!

Te kaikki nainen lopeta itku ja laitta hame korvasa!

[gloo]

Huh, en ole nainen siis, mutta itseä ainakin kovasti etoi erityisesti konventtien naisen asema -toitotukset. "Kiltti vaimo imuroi kotona ja kun mies tulee töistä niin pukeutuu kauniisti ja meikkaa tietysti vain häntä varten." EE eee öäöä,,.,..-- T Ihan hirveetä, pelkäsin aina että mitähän esim. kiinnostuneet nuoret naiset ajattelee?! Itse olisin varmana lähtenyt kövelemään. Kai kaikissa meissä asuu pieni feministi.