Heti iski silmään pari 'tuttua' nimeä... Lyhyesti: Olen 25-vuotias vaimo ja pienen lapsen äiti. Syntyjään JT perheestä,Kasteelle menin 14-vuotiaana, koska paras kaverikin meni.. Todella kypsä syy 'tuhota' loppuelämänsä. 16-v muutin kotoota ja siitä alkoi sitten sellainen 6-7 vuotta kestävä sekoilukausi. Kapinoin kaikin keinoin, ramppasin komiteasta toiseen ja tuli rajotteita ja julkisia. Koskaan en tapojani parantanut, kaduin kovasti vaan etteivät olisi erottaneet ja olisin menettänyt kaverini (joita vuosi vuodelta oli JT-piireissä vähemmän, kun olin huonoa seuraa). Lopetin feikkaamisen joskus reilu kolme vuotta sitten. Aattelin että erottakoon jos siltä tuntuu, aivan sama. No ei mua tänäkään päivänä ois erotettu, ellen olisi itse lähtenyt kävelemään lahkosta, joka tapahtui siis 3 kk sitten. Ja se jos mikä kannatti! Avasi silmät näkemään tuon sairaan lahkon todellisen luonteen! Jos isää ja äitiä ei lasketa, ei YKSIKÄÄN sukulainen ole tekemisissä. Ihan vastasyntynyttä lastanikaan ei ole kukaan muu nähnyt kuin vanhemmat.
Molempien vanhempien KOKO suku on JT:tä. Mä olen kolmannessa sukupolvessa ensimmäinen joka eroaa järjestöstä. Voitte varmaan kuvitella miten tähän reagoitiin.. Huvittavaa millaisen 'myrskyn' sain suvussa aikaiseksi
Harvoin meidänkin riitojen repimä suku yhdistyy niinkuin yhdistyivät eroamisestani kuullessaan: Yhtenä rintamana Suvia (minua) vastaan, olen luopio, h*uora, mielenvikainen jne jne ja parasta oli miten varoittelivat toisiaan olemasta missään tekemisissä kanssani. Eipä sillä että noita sairaista ihmisiä kaipaisin, olen vaan tyytyväinen että pääsin eroon.Mut siis, kaiken kaikkiaan vaikka aika ajoin rankkaa on, olen erittäin onnellinen että pääsin eroon tuosta paskasta. Ei IKINÄ, IKINÄ IKINÄ enää.
Sekaan vaan kaikensorttisten lampaiden joukkoon 
