Aika multaa muistot, joten kovinkaan tarkasti en muista kaikkia asioita, mutta koitan tässä kuitenkin hieman muistella mitä on jäänyt mieleen. Jutut ei ole missään järjestyksessä, joten suokaa anteeksi pieni sekavuus.
Nuorempana tuli ihmeteltyä miksi JT-kaverini eivät läheskään aina voineet tavata minua, koska oli mystisiä "menoja". Tietysti takaraivossani tiesin tämän johtuvan todennäköisesti uskonnollisista syistä, vanhempien ohjauksesta, kenttätyöstä, kokouksista sun muista, mutta eipä sitä niin fiksu viikarina ollut että olisi moisen ymmärtänyt. Sitä vain mietti miksi kaverit eivät aina halua nähdä. Tästä ei kuitenkaan mitään ole jäänyt hampaankoloon....
Aivan nuorena ihmettelin miksi kavereilla oli niin paljon selvästikin uskonnollista kirjallisuutta, vaikka en suoranaisesti uskonut heidän olevan "kiihkouskonnollisia". Kaverit eivät koskaan koittaneet tuputtaa minulle "omaa", tai pitäisikö sanoa perintönä saatua uskontoaan minulle.
JT-kaverien mummo antoi joskus sinisen "nuoret kysyvät"-kirjan, josta kaverini vaivaantui selvästi. Jonkun verran tuli luettua kirjaa, mutta koskaan en pystynyt täysin myönteisesti kirjaan suhtautumaan, osa neuvoista tuntui niin reikäpäiseltä.
Kaverien kanssa tuli puuhailtua jos jonkinlaisten harrastuksien parissa, musiikkimakuni kuitenkin tarttui ja laajeni heidän parissa.
Hieman vanhempana sitten tuli uskonasioista juteltua enemmän heidän kanssaan, ja kävi selväksi etteivät he enää uskoneet JT-juttuihin. Oli hienoa olla tukena kun tiesi, että hyvinkin todennäköisesti heidän sukulaisensa eivät pitäisi heihin yhteyttä. Kerrankin pystyi todellakin auttamaan toisia ihmisiä heidän elämässään.
Pyörin myös jonkin verran mukana heidän mukanaan JT-urheiluporukassa, jossa pelattiin kesäisin jalkapalloa ja talvisin kiekkoa. Nämä reissut olivat yleensä tosi mukavia. "Loppuaikoina" kun vielä pyörin porukoissa mukana alkoi näkyä selkeää johtajan muodostumista, ja viimeisillä kerroilla palloa pelatessa tajusin mitenkä mukavasta pelailusta haluttiin tehdä jotain aivan muuta kun haluttiin jokaisen osallistuvan rahallisesti pelipaitojen ja yhteisen pallon yms. ostamista varten. Minä enkä kaverini, eikä kaikki muutkaan porukasta halunneet osallistua tähän, koska silloin olisi tunnustettu eräälle henkilölle kaikki päätäntävalta. Viimeistään siinä pisteessä tajusin, kuinka helvetin mätää koko JT-touhu on. Ja tuostapa tuli mieleeni, urheiluporukassa ei katsottu hyvällä silloin kun vanhasta tottumuksesta lipsautin kirosanoja ilmoille
Samaisessa urheiluporukassa oli hauska nähdä, mitenkä aikuisilla, perheellisillä miehilläkin oli jonkin sortin itsetunto-ongelmia. Jos he eivät pärjänneet kunnolla, he käyttivät häikäilemättä edukseen meihin nuoriin nähden suurempaa kokoa ja voimaa. Varsinkin jalkapallossa tämä näkyi, ja joskus kuumenen itsekin aika helpolla - Joten tulipa erästä paljon isompaa henkilöä rapattua liukkarilla aika tuimasti jalkoihin. Mutta ihan puhdas pallonriisto se oli
Mukava olisi pelailla nyt näitä ukkoja vastaan kun pituutta on kymmenisen senttiä ja painoa parikymmentä kiloa enemmän.Osasta tätä urheiluporukkaa "johtaneista" henkilöistä tuli puhuttua kaikenlaista, melkoa härskiäkin tekstiä selän takana... Paha tapa, mutta katsottakoon tällä kertaa sormien läpi
Tällä hetkellä ei tule enempää juttuja mieleen, kirjoittelen tähän lisää jos mieleen tulee jatkossa.
Näin lopuksi pitää sanoa, että tuo auttamisen tunne mikä tuli kun juttelin kavereiden kanssa eron aikaan tuntui todella hienolta, ja mielelläni juttelen entisten ja tulevien Ex-todistajien kanssa, joten jos siltä tuntuu niin YV:tä vain!
Onneksi et ruvennu sen syvällisemmin uppoutummaa tuohon JT .....roskaan jos näin voisin sanoa.