Vaikeita asioita, mutta menköön

[Arskavain]

Maailmankaikkeus on aina kiinnostanut minua. Millainen se on? Tarkoitan kaiken teoriaa kaikkeudesta… Kuten tiedämme, siitä on monta teoriaa ja meidän ihmisten tuntemus rajoittuu siihen, minkä me voimme nähdä tieteen tutkimusten keinoin.

Maailmankaikkeus on moniulotteinen (jotkut puhuvat jopa yhdestätoista ulottuvuudesta). Voisiko yksi ulottuvuus olla henkimaailma?

On olemassa ns. rinnakkaisteoria, jonka mukaan kaikki mahdollinen tapahtuu jossakin. Sen mukaan jos heität noppaa, niin kaikki mahdolliset lukemat toteutuvat jossakin maailmassa…

Jos ajattelemme miniatyyrimaailmaa, niin kaikki materia tuntuu menevän pienempiin osiin ja taas suurempi maailmankaikkeus on ryhmittynyt superjoukoiksi, jossa galaksiryhmittymät ovat saippuakuplamaisissa muodostelmissa. Olisiko mahdollista, että ne muodostaisivat vielä suurempia kokonaisuuksia ja sitten lysähtäisivät kasaan ja kehitys tai niiden luonne olisi päinvastainen vähän kuten MIB elokuvassa kokonainen yhteisö asui tallelokerossa?

No ajatuksilla voi aina leikkiä ja päätä alkaa huimaamaan jos “ajattelee liian paljon”.

Uskon joka tapauksessa, että meissä jokaisessa on pala jumalaa ja raamattukin puhuu Paavalin välityksellä siitä, että olemme jumalalle sukua. Uskon nimittäin kaikkeuden älyyn, jota siis kutsuttakoon jumalaksi - eikä se ole läheskään sellainen, miksi sitä vähänkin luulemme. Minun jumala on monisärmäinen, joka pystyy perustelemaan jok’ikisen kannan ja jopa luomaan sen perustalle elämän… Se kattaa pienimmästä eliöstä ihmiseen ja muihin mahdollisesti elollisiin, joita voisimme kutsua hengiksi, koska ne vaikuttavat materiattomilta ainakin Tabs:ssa ja Riivatuissa taloissa sekä RAAMATUSSA ja muissa “pyhissä kirjoissa”.

No antakaa palaa ja kertokaa jos jaksatte maailman kaikkeuden teorioistanne ja siitä mihin uskotte - vai huimaako päätä ja toteat vain jotain linja-autoaikatauluista? Sillä tosiasiahan on, että meitä ohjaa 4 perusominaisuutta, joilla on yhtä suuri valta. N e ovat ; Järki - Tunteet ja mitä ne kaksi muuta vastakkaista olikaan? Joka tapauksessa selviydyin kokeesta lähes ihanteellisella tavalla, joka tehtiin edellisellä työpaikallani Ruotsissa. Koe meni niin, että oli liuta kysymyksiä ja nuo 4 pääominaisuuttamme muodosti koordinaatiotaulukon ja ihanne siinä oli 0,0: 0,0 eli keskellä - eli olen miltei nolla.

Jäljestäpäin olen ajatellut, että ei pieni särmä pahaa tekis ja siksi kirjoittelen vaikka tälle palstalle.

[Nellique]

Latasitpa tulemaan pientä pohdintaa, vaatii kyllä yliopisto-opiskeluja filosofiassa, että tuohon osaa sanoa yhtään mitään.
Vetoan vanhaan ja täälläkin käyttämääni vertaukseen: ihminen on tässä maailmankaikkeudessa kuin muurahainen kirjoituskoneessa. Mitä se mistään tajuaa?

Mitä meille edes voi selittää ja miten, että sen ymmärtäisimme?

[Ariadna]

Maailmankaikkeus on moniulotteinen (jotkut puhuvat jopa yhdestätoista ulottuvuudesta). Voisiko yksi ulottuvuus olla henkimaailma?

Henkimaailmaan uskominen kuuluu uskontoihin, ei tieteen pariin joka tutkii maailmankaikkeutta.

Jos ajattelemme miniatyyrimaailmaa, niin kaikki materia tuntuu menevän pienempiin osiin ja taas suurempi maailmankaikkeus on ryhmittynyt superjoukoiksi, jossa galaksiryhmittymät ovat saippuakuplamaisissa muodostelmissa. Olisiko mahdollista, että ne muodostaisivat vielä suurempia kokonaisuuksia ja sitten lysähtäisivät kasaan ja kehitys tai niiden luonne olisi päinvastainen.

Mieheni luennoi minulle vasta tästä aiheesta. Minulle tämä alue on yhtä hebreaa ja kun en osaa kuulemaani selittää, niin lainaan Tähdet ja avaruus lehdestä artikkelia, Inflaation standardimalli horjuu.

Tuon artikkelin loppuyhteenvedossa Kari Enqvist kertoo näin: Maailmankaikkeuden laajentuessa pimeää energiaa tulee koko ajan lisää, joten sen osuus kaikesta energiasta kasvaa kasvamistaan. Tämä saa aikaan maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen, jonka 1990-luvun tehdyt supernovahavainnot osoittivat.
Nykylaajeneminen on siis vasta alkusoittoa tulevaan? "Aivan. Jo muutaman kymmenen miljardin vuoden kuluttua laajeneminen on jälleen kiihtynyt valoa nopeammaksi" Enqvist virnistää"

Eli muutaman kymmenen miljardin vuoden päästä tämä maailmankaikkeus loppuu.

[wolframium]

Maailmankaikkeus on aina kiinnostanut minua. Millainen se on? Tarkoitan kaiken teoriaa kaikkeudesta… Kuten tiedämme, siitä on monta teoriaa ja meidän ihmisten tuntemus rajoittuu siihen, minkä me voimme nähdä tieteen tutkimusten keinoin.

Mielenkiintoinen avaus! Olen usein ajatellut samoja asioita (pääsemättä puusta pitkään..)

Maailmankaikkeus on moniulotteinen (jotkut puhuvat jopa yhdestätoista ulottuvuudesta). Voisiko yksi ulottuvuus olla henkimaailma?

Ajatuksillahan voi aina leikitellä, mutta varsinkin tässä hommassa kannattaa erottaa teoria ja käytäntö toisistaan.

Matemaattisesti voidaan käsitellä vaikka kuinka montaa ulottuvuutta. Fysiikassa taas tunnettuja eli mitattavissa olevia ulottuvuuksia on (tällä hetkellä) tasan neljä eikä yhtään enempää.

No antakaa palaa ja kertokaa jos jaksatte maailman kaikkeuden teorioistanne ja siitä mihin uskotte - vai huimaako päätä

Kieltämättä toisinaan huimaa.. Itse uskon siihen käsitykseen, että rajatun olotilan eliöt eivät koskaan kykene ymmärtämään "laatikkonsa" ulkopuolella olevia tapahtumia. Ihminen kuuluu juuri tuohon kategoriaan.

[Arskavain]

vaatii kyllä yliopisto-opiskeluja filosofiassa, että tuohon osaa sanoa yhtään mitään.

Joskus tuntuu kyllä siltä, että tieto ja todellinen ymmärrys on käänteistä. Öh..ehkä vaikea selittää, mutta ymmärtämättömyyden tunnustaminen on jo paljon - minusta ainakin. Monesti se pitää ajatukset fokusoituna todellisuuteen, kun taas ne filosofit kulkevat "liian pienissä puvuissa lyhyine lahkeineen ja ovat risupartaisia likinäön omaavia kummajaisia". Jonkun mielestä heillä ei ole käytännön tajua, vaikka heillä sitä silti saattaa olla...Onhan jotenkin ylevämmän tuntuista pohtia suuria kysymyksiä, kuin miettiä pyykkikoneeseen laitettavia vaatteita...Ehkä huono vertaus, mutta kun joskus yritän pohtia jotakin "korkeampaa", niin vaimoni pamauttaa jotakin, jossa huomaan jotakin erittäin viisasta. Todelliset viisaudet ovat siis yksinkertaisia, yritän sanoa...

Henkimaailmaan uskominen kuuluu uskontoihin, ei tieteen pariin joka tutkii maailmankaikkeutta.

Olet osittain oikeassa. Minusta kuitenkin tuntuu, että yleisesti hyväksytty tiede on joskus liian lähtökohtaista, sille on oma sanakin, mutta en muista nyt sitä. Todellinen tiede minulle on vain sitä, jonka itse kykenen ymmärtämään, sillä en osaa empatian tunteista huolimatta katsoa maailmaa kenenkään muiden aistein saatikka käsitellä aistein havainnoimaa tietoa.

Jos on pieneikin todennäköisyys olemassa, niin uskosin asian olevan mahdollinen. Äärettömyys ajassa ja tilassa ovat mielestäni aivan liian aliarvostettuja. Kun äärettömyyden jälkeen alkaa äärettömyys, niin mistä sitä tietää, mitä voi tapahtua? Matematiikassa pidetään tietyllä potenssi luvulla olevaa tapahtumaa mahdottomuutena, mutta kun aikaa ja tilaa on äärettömästi, niin pienekin todennäköisyyden toteutuminen moninkertaistuu...

Kieltämättä toisinaan huimaa.. Itse uskon siihen käsitykseen, että rajatun olotilan eliöt eivät koskaan kykene ymmärtämään "laatikkonsa" ulkopuolella olevia tapahtumia. Ihminen kuuluu juuri tuohon kategoriaan.

Mielenkiintoinen toteamus, jonka tahtoisin kumota. Kun muurahainen vilistää pesässään, voimme pesän yläpuolelta panna merkille asioita, joita muurahainen ei voi, koska on meidän käsityksen mukaan alempi elämänmuoto. Ihmisen elämänmuoto on muurahaisen tavoin rajallinen. Yksi ystäväni kertoi erään kokemuksen, johon suhtauduin tietyllä tapaa varauksellisesti, mutta hän kertoi kykenevänsä poistumaan fyysisestä ruumistaan ja kykeni silloin kuulemma ymmärtämään "kaiken paremmin". Vaikka se olisi vain aistiharha, niin tunnepuoli kertoo minulle, että kaiken takana tai paremmin yläpuolella on jotain, joka ehkä joskus selviää...

Sitten vielä tuosta uskonnollisesta puolestani... Kokeeko kukaan sitä, että saa rukouksiinsa vastauksia tai niistä juuri sitä voimaa tai ominaisuutta, jota pyytää?

Toivossa on hyvä elää sano lapamato, mutta minusta tosiaankin tuntuu, että joku tuolla "ylhäällä" kuuntelee minua - se on muuten uskomaton voimavara, jota ilman tuskin tulisin toimeen.

[Aaac]

Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.
Mitä enemmän uskoo, sitä enemmän uskoo tietävänsä.

[pakana]

Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.
Mitä enemmän uskoo, sitä enemmän uskoo tietävänsä.

Voiko paremmin enää sanoa?

[Arskavain]

Voiko paremmin enää sanoa?

Aaac on niin viisas, että on tajunnut ja havainnollistanut juuri kommentillaan asian ytimen.