Olen siis naispuolinen, eronnut oppikysymysten takia järjestöstä jo vuosikausia sitten "nätisti". Eli järjestin asiat huolella, olin kohtelias kaikille seurakuntalaisille (kuten tapana on), tein fiksun erokirjeen ja erosin järjestöstä. Jatkoin elämääni, en ole sortunut mihinkään kamalaan eroni jälkeen, mitä nyt perheen hankin maailmasta. Olen ulkonäöltäni edelleen kai suht viehättävä ja osaan käyttäytyä kuten ennen eroakin.
Yleensähän ajatellaan että luopiot haisevat, polttavat ja kännäävät, harrastavat seksiä kaikkien kanssa ja ylipäätään, tiedättehän, vajoavat pohjalle. Näitä merkkejä ei ole näkyvissä minussa, mikä tietenkin varmaan ärsyttää seurakuntalaisia, sikäli kun ovat vuosien saatossa minua ohimennen nähneet.
Nyt asiaan. Sain muutama vuosi sitten oman alani töitä pienehköstä firmasta, ja ilokseni kaikki kymmenkunta työkaveriani olivat mukavia, asiakkaat ihania ja rakastin myös työtäni ja olin hyvä siinä. Kävi vain niin, että yksi työkavereista (pomon oikea käsikin vielä) osoittautui JT:ksi. Samassa seurakunnassa tai kaupungissakaan emme tosin koskaan olleet, joten sikäli asia ei minua haitannut kun emme tavallaan tunteneet ennestään.
Juorut kun kulkevat, kyseinen rouva sai kuitenkin jo ensi työpäivinäni selville taustani. Itse en siitä kertonut, en koko asiaa ole kenellekään koskaan juuri mainostanut, vain läheiseni tiesivät siitä.
Eukko iski heti kiinni ja kävi mustamaalaamaan minua muille (luuli varmaan väärin että minä olisin sotajalalla, joten ajatteli ehtiä ensin). Olikin todella outoa, kun ensimmäisten työviikkojen aikana huomasin kahden henkilön johtoportaasta mulkoilevan minua aina nähdessään! En aluksi vielä itse edes tiennyt kyseistä rouvaa JT:ksi, joten ihmettelin vain että mistä on kyse, teinhän työnikin hyvin! Ja kun puheissa oltiin, toinen johtoporrashenkilö, keski-ikäinen nainen, puhui vähän "yksinkertaistaen" aluksi minulle, luuli varmastikin että minulla olisi älyssä vikaa kun ei ennestään tuntenut (enhän tiedä mitä JT oli minusta puhunut, arvata toki saattaa..)
No, tämä käytös loppui oikeastaan melkein alkuunsa kun hän huomasi ettei niin ole. Olin siis korostetun ystävällinen heille, jotka selvästi olivat perättömiä juoruja kuulleet, ja piakkoin onneksi huomasivat minut normaaliksi. En kuitenkaan koskaan ottanut asiaa puheeksi, koska ei nyt ole lempiaiheeni alkaa itse kertoa uusille työkavereille että olen erehtynyt teininä tollojen lahkoon...
Sitten tulivat iltavuorot. Kyseisen JT:n kanssa ne olivat kamalia. Olimme tällöin usein kahdestaan töissä, ja hänhän ei saanut edes tervehtiä! (Tervehti väkisin siis jos joku muu oli paikalla, jollei kukaan nähnyt niin ei tervehtinyt). Siispä viisikin tuntia kului helposti täydessä hiljaisuudessa...
Olin hirveän iloinen aina kun jostain ilmestyi asiakas, oli edes jotain seuraa! Työasioissa JT toki joutui auttamaan, mutta selitti tietysti asiat kuin vammaiselle ja katsoi kuin saastaa. Sain myös useasti kaikki sellaiset hommat, joista en hirveästi tiennyt ja neuvoa kun kysyi, sai vastauksia muutamilla sanoilla.. Vuoron loputtua akka aina yksinkertaisesti katosi paikalta.
Sattuipa hassusti, että työkaverinikin huomasivat pian tämän vihamielisen käytöksen minua kohtaan ja minulta sitten alettiin kysyä asiasta, jolloin avoimesti kerroin. Onneksi olen muutoin fiksu ja sanavalmis, joten lopputulos oli että tämä rouva vain antoi muille itsestään todella huonoa todistusta..
Työkaverit siis tiesivät miksi yksi ihminen kohtelee minua töissä huonosti, mutta en koskaan mainostanut asiaa, saati että olisin marssinut pomon toimistoon. Olisi ehkä pitänyt, mutta hankala oli puhua pomolle tämän lempityöntekijästä...
Olin siis kuin en olisikaan asian kanssa ja keskityin tekemään työni hyvin. Asiaa auttoi, ettei tämä jt ollut ennestäänkään hyvässä huudossa työkaverien keskuudessa, häntä haukuttiin muutoinkin paljon selän takana jt:ille tyypillisen kylmän ja kovan luonteensa vuoksi.
Kuluipa aikaa, ja eräänä päivänä pestattiin kesätöiden ajaksi firmaan toinenkin JT, tämän hirmurouvan suosituksilla tietenkin. Se vasta outoa olikin, kun joskus jouduin iltavuoroon näiden kahden kanssa yhtä aikaa! Silloin he olivat toisilleen tietenkin korostetun ystävällisiä ja iloisia, ja minä olin täysin ilmaa vaikka olisin vieressä seissyt. Katsottiin vain todella pahasti päälle, eli se siitä "rakkaudella" takaisin voittamisesta.
Itse en silloinkaan menettänyt malttiani, vaan käyttäydyin hyvin enkä nostanut meteliä. Ehkäpä "voittaisin heidät sanatta"..
Olin muuten punninnut mielessäni jo ennestään todistajien hyviä ja huonoja puolia, ja tämä törkeä käytös kyllä sai aikaan vain inhoa heitä kohtaan. '
Näin jälkikäteen tietysti mietin, että olisihan minun pitänyt avata suuni myös ylimmälle pomolle, mutta ei se vain ollut helppoa kun näin kuinka he yhdessä kulkivat. Ja tahdoin sitä paitsi keskittyä oikeasti vain ihanaan työhöni ja yritin sivuuttaa yhden henkilön törkeän käytöksen. Olipahan ainakin motivaatiota tehdä työnsä mahdollisimman hyvin!
Onneksi ei ollut tarkoituksenanikaan jäädä kyseiseen työpaikkaan, vaikka alasta pidinkin, vaan hain vain työkokemusta ja lähdinkin vuoden jälkeen sitten uusiin haasteisiin.
Eli yhteenvetona, on se vaan kumma että erosi sitä itse tai erotettiin, mistä tahansa syystä, millainen henkilö vaan, niin aina on yhtä törkeää kohtelua odottamassa.
Mielestäni se pelkkä tervehtimättä jättäminen riittäisi, sen voisi tehdä ihan "nätistikin" vaikka katsomalla vain muualle. Mutta kun katsotaan kuin koiranpaskaa, siinä on jotain sairasta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, onneksi lähdin pois terveeseen maailmaan!
Sori liian ihana vedätys reaalimaailmaan.
