Nestorin Sturm und Drang

[Ellen]

Nämä päiväkirjamerkinnät olisivat sopineet monenkin jo meneillään olevan ketjun alle. Nestorin tämänhetkinen "Hengellinen ahdinko" kuvaa osavaihetta siinä mielen prosessissa minkä Vartiotorni-seuran häikäilemätön manipulatiivinen valehtelu voi saada aikaan.

Tositarina " Elämää suomalaistalousmetsissä"
Veli vanhimman eli Nestorin Sturm und Drang 19.4.2009

"Get away from this million nights of winter.. I Would if I only could."..nuoren miehen tuska ja arosusien ulvonta häipyy yhdellä näpäytyksellä ikuisuuteen. Sipaisen huuleni hehkuviksi ja puristan peilikuvalleni hymyn. Oven ulkopuolella hyrisee veli vanhimman bemari. Kärsivällisinä hän ja viehkeä rouvansa odottelevat minun vääntäytymistäni varakuskin penkille. Selkälihakseni ovat treenirääkistäni ihan moskana. Kadun kuskilupaustani vaan en saa suustani muuta kuin kohteliaan.."ei tässä mitään.." ja valheellisen nauruntirskahduksen.
Hyisevän hyytävä sunnuntaiaamu jäädytti ystävällisyyteni suunnilleen samalle tasolle enkä halunnut hersytellä pitkän ajomatkan aikana. Humisevan hiljaisuuden katkoivat vain satunnaiset kommentit kevään kankeudesta ja törkeästä tavastamme kohdella elävää metsämaisemaa. Aavemaiset avohakkuut järkyttävät. Nestori pohti tahollaan tulevaa esiintymistään ja ohjaili tottuneesti bensaratsukkoaan,rouvansa mietti sopivia pic-nic paikkoja,itse ihmettelin typeryyttäni. Miksi kummassa olin suostunut pilaamaan pyhäpäiväni jonninjoutavan,valheellisen esitelmän pönkittämisellä,yleisönä VT-seuran kurjat kahleorjat.?
Tiesin kyllä missä vaiheessa aloin pehmitä Nestorin rouvan hätääntyneiden vakuuttelujen edessä. Parisen viikkoa hän oli minua muhennellut. Kuulemma Nestorin terveys ei ollut ihan kunnossa,hänen käytöksensä oli viime aikoina muuttunut vallan oudoksi. Pisarana rouvan kärsimysten viinintuoksuisessa maljassa oli luottamuksen puute puolison ajotaitoihin.
Rouvan äänetön kysymys oli kimmonnut kattooni,jäänyt leijumaan puoliväliin kunnes romahti päälleni. Noh,jessus sentään tottahan minä ystäviäni autan. Nestori oli aina kiitänyt apuun,kun itse sitä hänen mielestään tarvitsin ja varsinkin silloin, kun en sitä yhtikäs ollenkaan tarvinnut. Juu-u tietysti tulisin muhkean menopelin varakuskiksi. Tosin toisella aivosolullani virittelin mieleeni jo mahdollisia kieltäytymisverukkeita.
Mutta siinähän sitten istuin epämukavasti ja tympääntyneenä matkalla Valtakunnan salille kuuntelemaan tärkeää esitelmää,josta ei minulla ollut pienintäkään käsitystä.

Kurvasimme tyhjään siistiin asfalttipihaan. Lyhensin toisen kävelysauvan kepikseni. Rouva Nestori kattoi kutsuvan piknikin pihamaalle, Nestori hyräili herkistyneenä "Gaudeamus igituria".Kahvin tuoksu tulvahti termoksesta,vaniljapullat ja tumma suklaa sulattelivat pakastemieltäni. Niinpä puin ylleni untuvaliivin ja "Ah´miten mielenkiintoista"-naamion ja aloin leikkiä JT-hiekkalaatikossa.
Salin eteistiloihin tupsahteli Nestorin tuttuja tasaiseen tahtiin. Väkeä lipui laihanlaisesti ja jokainen vilkuili uteliaasti pääpuhujan naisseurueeseen. Esittäytyminen näytti täysin väistämättömältä. Hivuttaduin opuksia pullollaan olevan kirjastohuoneen ovelle. Siellä Russellin ja profeetta Rutherfordin varhaistuotannon selkämykset suorastaan hyppivät hyllyiltä. Ojentauduin ottamaan"The Light " versiota valaistakseni matkakumppaneitani vanhalla valolla. Enpäs ehtinyt. Esitelmä oli alkamassa.
Nestorin puhe oli tylsä ja kuiva, vanhojen VT-valheiden uusvanhaa märehdintää.Havahduin kohdassa,jossa hän julisti Kristuksen läsnäolon vuotta 1914. Naulitsin silmäni puhujaan,näpelöin mikkiä näkyvästi ja aloin heiluttaa päätäni ja suutani ei,ei,ei malliin. No lorina loppui suht.pian ja kiirehdimme näkymättöminä kesken veisuun tuuliselle tantereelle.
Arvioin Nestorin puhetta armottomasti ja totesin ,että hän valehteli puheessaan Jerusalemin hävityksestä. Hän rypisti otsalohkoaan tyylikästä takkiaan takakonttiin taitellessaan, hymähti alentuvasti ja istahti ratin taakse.
Nestorin oli keskityttävä liikenteeseen, joten seuraavat 35 kilometria lukitussa autossa esitelmöin hänelle ja rouvallensa mitä A) arkeologiset B) historialliset C) astronomiset ja D) raamatulliset tosiasiat todistavat Jerusalemin hävityksestä vuonna 587/586 e.Kr.

Toinen puheenpitoareena olikin edellisen klooni. Sama proseduuri ja iljettävän uteliaat ihmiset. Naamioni alkoi repeillä. Edessäni istui lintuexpertti, joka esittäytyi innokkaana ja yllätti minut nokkivilla kysymyksillään. "Kuka sinä olet?Mistä sinä tulet ? Noh, kerrohan !!" Lupasin hymyillen olla visertelemättä yhtikäs mitään ,koska ei kuulu tapoihini. En päätynyt hänen listoillenssa. Taisi olla erikoistunut lähinnä bubojen bongaamiseen.
Seuraava bongailija olikin tuttu vuosikymmenten takaa. Opiskeluaikoinammme olimme olleet kirjeenvaihdossa. Hän syntymäjehuna ja totaalisesti vuoden 1975 Harmageddoniin uskovana oli yrittänyt vakuuttaa minut maailmanlopusta. Onnistumatta.
Tunsin hänen akateemisen uraputkensa historiantutkijana, joten hänellä ei mitenkään enää voinut olla mustia aukkoja sen kummemmin Jerusalemin hävityksen kuin muiden Vartiotorniseuran lanseeraamien "kronologioiden " suhteen.
Nyt teeskennellyn ilahtuneina ja small-talkia viljellessämme kysäisin häneltä haluaisiko hän mahdollisesti kopiot silloisista kirjeistään. Arkistoivana pedanttina olin tallentanut hänen nuoruuden huumassa laatimansa kirjeet. Ne olisivat varsin antoisia luettavia.Yskähtäen hän mutisi epämääräistä juu-ei-joota. Hopeasankaisten linssien takana lepatti viheliäinen älyllinen epärehellisyys. Hmh.. tällä bongailijalla on ollut taatusti täysi työ kaksoiselämänsä ja -ajattelunsa peittelemisessä. Toki lupasin palata aiheeseen. Seremoniat salissa alkoivat.
Nestoripa yllätti puheessaan sujauttamalla lisäkommentin esitelmäänsä: "Jerusalemin hävitys, josta on olemassa eriäviä mielipiteitä...."
Mitäs tämä nyt tarkoitti? Oliko hänellä pelko, että nousisin ylös kajauttamaan seurakunnalle oikean vuosiluvun ? Vai pieni villainen painallus, jotta en enää jauhaisi asiasta. Voi, näitä itsensä pettäjiä.

Matkajutustelu sujui hillitysti. Yhden lisäpiknikin jälkeen lähestyimme kotinurkkiamme. Ajattelin kuitenkin vielä kerrata Jerusalemin hävitysvuoden faktat periaatteella "kertaus on opin äiti".
Mutta Nestorin sytytyslanka olikin harvinaisen lyhyt.Hän räjähti ratissa ja manasi kaikenmaailman muka-akateemiset tutkijat ja tiedemiehet alimpaan helvettiin (Gehennaan), demonien kätyreinä. Silkkaa pahansuopaista panettelua, kaikki oli vailla mitään pohjaa. Siis JT-historiantutkija kuuluu myös demonien katraaseen. Lujasti nahkarattia rutistaen ja krokotiilisankaiset lasit huurussa hän höyrysi posket punertuen. Vartiotorniseuralla on totuus, piste.!!!
Jonkun känny piippasi Bumbel-biitä. Nestori karautti jarrut kirskuen tienposkeen ja vastasi. Hänen oma armas rouvansa soitti takapenkiltä rauhoittumispyynnön miehellensä. Tämä kääntyi kähisten ja niittasi vaimonsa penkkiin ,katseellaan.
Kotiovella kutsuin pariskunnan vielä iltapalalle. Rouva kipaisi vain viemässä eväskorin . Nestori ajaisi auton talliin ja tulisi sitten.
Herra ehti ennen puolisoansa ja oli edelleen tulenarassa tilassa. Niinpä lisäsinkin sitten sytykkeitä Nestorin hiiltyneeseen mieleen. Katetun pöydän ääressä hän kuunteli silmät synkkinä jatkojalostettua argumentointiani Jerusalemin tuhosta. Vuoden 1917 Raamattu ja UM-väännös kurkkivat sopivasti suklaarasian alta. Tarjosin konvehteja.
Lukiessani Jeremian 25.lukua hän keskeytti minut äkisti, korotti kiukkuisena äänensä ja läiskäsi opuksen pöytään ja rusensi minun raamatuntuntemiseni nollan arvoiseksi. Kuuluin luterilaiseen sotahullujen pappien rikolliseen joukkoon,olin demonien vallassa. Hän sauhusi ja sihisi raivosta. Samassa hänen puolisonsa pujahti keittiöön ja käski häntä hillitsemään huutonsa. Tästäpä Nestori vain kiihtyi ja alkoi kiroilla: "Hyi perkele,kaikki akateemiset ,tutkijat,tiedemiehet,tohtorit ja proffat ovat samaa roistojoukkoa,jotka vain valehtelevat." Tällöin hänen rouvansa mottasi pienellä sievällä nyrkillään miestänsä olkapäähän ja komensi lopettamaan räyhäämisen. Nestori huitaisi rouvansa suuntaan ja käski tämän painua hiiteen. Kysyin osaaottavaisena ,oliko hän kenties pyhän hengen vallassa. Hän pomppasi paikaltaan tuoli kolisten,silmät leimuten ja väitti sitä olevansa mutta livahtikin suinpäin eteiseen. Henkarit rämähtivät lattialle,kun hän repi pikkutakkinsa naulakosta. Ulko-ovi räiskähti kiinni. Ovikello kilahteli hetken. The Nestor had left the building!!

Rouva puhkesi selittelemään,ettei hänellä ole koskaan ollut tapana käydä käsirysyä, että kyllä Nestorilla on ihan ilmiselvästi puhkeamassa tai olemassa jokin sairaus. Nyökyttelin päätäni empatiaa huokuen.
Ikkunan ulkopuolella ammotti syvänmusta möyhitty pelto. Repaleiset pilvenlongat roikkuivat aneemisella taivaanrannalla. Harmaanrusahtava jänis pinkoi pakoon pitkin ojanpientaretta. Pyhäpäivän hämärtyvä hiljaisuus hiipi aukeiden ylle.

Mielessäni kertailin Nestorin kanssa käymiämme lukemattomia oppikeskusteluja ,jotka olivat päättyneet samankaltaisesti. Useimmista kiistoista rouvalla ei ole tietoa,koskapa Nestori ei ole sallinut rouvansa osallistua polemiikkeihimme.
Veli vanhin on täysin tietoinen amerikkalaisen VT-seuran liikemiesten uskontohuijauksista ja salakavalan sulavista sanan kahleista. Hän on harmaata hiuskuontaloansa,koko perhekuntaansa ja sosiaalista verkostoansa myöden Vartiotorniseuran tappavassa suossa. Mieluisista harrastuksistaan hän on vähitellen "vapaa-ehtoisesti" luopunut. Kaikki ,oman ja toisten elämän riisto ,vain miellyttääkseen amerikkalaisia tyystin tuntemattomia huijareita. Aikaa vievät ja pohjamutia tonkivat keskustelumme ovat kaikesta huolimatta olleet eräänlainen keidas hänen omien sanojensa mukaan. Tämänkertainen ripaska huipentui kuitenkin veli vanhimman veret seisauttavaan sooloesitykseen.
Nestorin elämän retki laumassa on kääntymässä nurin. Omat sudet ulvovat aavikkotarhan laidoilla....
" So many darkened days have passed..
.....trying to cope with how it is...
..I would fly ,leave this solitude far behind...
... I would...
....if i only could...."

Esirippu ei ole vielä laskeutunut.

[Markku Meilo]

Veli vanhin on täysin tietoinen amerikkalaisen VT-seuran liikemiesten uskontohuijauksista ja salakavalan sulavista sanan kahleista.

Tuohon voisi jatkaa, että ko. veli jatkaa ainoastaan kognitiivisen dissonanssin voimin. Tämän viime-episodin luettuani huomaan, että KD:n tarve on kasvanut sitten aiempien tapahtumien.

Esirippu ei ole vielä laskeutunut.

Jäämme odottelemaan tilanteen kehittymistä.

[Johanneksen poika]

Tositarina " Elämää suomalaistalousmetsissä"
Veli vanhimman eli Nestorin Sturm und Drang 19.4.2009

* * *

Esirippu ei ole vielä laskeutunut.

Kiitos kirjoituksestasi. Sinulla on lahjoja kirjoittajaksi. Oletko kirjoittanut romaaneja pöytälaatikkoon? Jos et, niin olisi syytä harkita. Niin maukasta ja elävää lempeä sanatulvasi on. Johdattelet lukijaa miellyttävästi ja täysin suvereenisesti. Pidät lukijan koko ajan otteessasi. Se on vaikea taito, jonka olet hienosti sisäistänyt.

Odotan jatko-osaa...

[Ellen]

Odotan jatko-osaa...

Kiitän nöyrimmin kannustavista sanoistasi

Pientä väliaikamerkintää. Ensimmäisen viikon ajan sooloesityksen jälkeen Nestorin rouva toimi palomuurina välillämme. Toinen eli viime viikko olikin sitten Nestorin tutkailevaa laskeutumista entiselle yhteiselle työtasollemme. Hän on selvästi karttanut pienintäkin ilmaisua, jonka voisin tulkita uskonaiheeksi tai pikemminkin Vartiotorniseuraan viittaavaksi. Herra on kuin nuorallatanssija ilman turvaverkkoa.
Eilen lounaalla hän kesken kaiken puhkesi paloittelemaan uniansa ja ennenkaikkea pitkään jatkuneita painajaisiansa. Kovin henkilökohtaista.Poikkeuksellista oli hänen käyttämänsä persoonapronomini eli minä. Minä näen,koen, ..minulla toistuu jne.
Silloin kun Nestori on uskoansa ja raamatunkäsityksiänsä repostellut on persoonamuoto ollut aina "me ajattelemme,käsitämme,uskomme,tarkoitamme".
Olen säännöllisesti huomauttanut hänelle tästä kuninkaallisten käyttämästä persoonamuodosta. Olen kysynyt onko hän a) sisäistänyt ja kokenut kuuluvansa kuninkaalliseen VT-taivasjoukkoon vai b) tehokkaan manipulaation tuottama zombi tai c) onko hänellä persoonallisuushäirö. Vastaukseksi on aina välittynyt vain yllättynyt katse .
MM:n mainitsema KD on Nestorin kohdalla syvä mutta myös labiili.
Kuuntelevan korvan annan aina auliisti lainaksi mutta ammattiauttaja en ole.
Lumipallo on liikkeessä eikä kyllä läheskään sulanut.

[Johanneksen poika]

Poikkeuksellista oli hänen käyttämänsä persoonapronomini eli minä. Minä näen,koen, ..minulla toistuu jne.
Silloin kun Nestori on uskoansa ja raamatunkäsityksiänsä repostellut on persoonamuoto ollut aina "me ajattelemme,käsitämme,uskomme,tarkoitamme".

Edistystä sekin. Hiljaa hyvä tulee.