Äitienpäivä lähestyy
Minulle äitienpäivä on aika vaikea ja ahdistava. En kyllä nauti yhtään!
Minulle tulee jollain lailla syyllinen olo siitä että olen juhlinnan kohteena. Takaraivossa kummittelee vieläkin ajatus siitä ettei sovi viettää mitään tämmöstä...
Miten arvon kanssasisaret kokevat tämän? Ahistaako teitäkin? Entä aiheuttaako isänpäivä teille isille mitään 'oireita'?
Onneksi ei kukaan ole keksinyt järjestää mulle synttäreitä, olisin varmaan kauhusta kankea!
Mä en ole kanssasisaresi, mutta mietin itsekin tätä aihetta tuossa päivänä muutamana.
Miksikäs se nyt taas olikaan, että kunnon meikäläiset ei äitienpäivää juhlista? Tuppaa unohtumaan nämä vähemmän olennaiset nou-nout, järjestössä kun riittää niin monta muutakin Suurta ja Paheksuttavaa asiaa. Epäilemättä jotain kaamean pakanallista alkuperää lienee todistajien silmissä tämän(kin) juhlan taustoissa.
En vaan pysty ymmärtämään, miten äitienpäivän kaltaiset, ihan aikuisten oikeesti täysin 'viattomat' juhlat voidaan nähdä suunnilleen saatanallisena kieroiluna ja siten hyvin paheksuttavina ja totaalisen kartettavina...
Äidit jos ketkä ovat juhlapäivänsä ansainneet!
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
Ihan hyvällä omallatunnolla järkkäsin miehelleni isänpäivän ja itse aijon juhlia ihka ensimmäistä äitienpäivääni hyvällä omallatunnolla.
Haluan antaa lapselleni toisenlaisen lapsuuden kuin itsellä oli ja siihen kuuluu minun mielestäni juhlapyhien vietto. Mukavaa, kun saa ihan hyvällä omallatunnolla leipoa itselleen täytekakun (mieheni kertoi hommaavansa pakastekakun, mielummin leivon itse.) Mukavasti värittävät nämä äitienpäivät ja muut juhlat välillä tätä harmatakin harmaampaa arkea.
Ei onneksi aiheuta mitään inhottavia tuntemuksia. taitaa olla kiinni henkilön omista kokemuksista.. meillä kun on aina ollut vähän jakautunut perhe ja äitinikään ei mikään tienraivaaja ole, niin juhlapyhät ovat menneet ilman mitään negatiivista. tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun oikeasti ajattelin äitienpäivää viettää, pistän miehen hommiin.
en vaan ymmärrä mitä ihmettä voi olla äitienpäivässä paheksuttavaa. kyllä me äidit olemme päivämme ansainneet.
vielä muokkaan että toki vietämme sitten isänpäivääkin, on toi ukkoseni ollut niin hyvä isä jo yli 4 vuotta, että myöskin päivänsä ansaitsee, ja kakun tietenkin.
ja hyvää äitienpäivää kaikille!!!
Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys. Minä nauran paljon!
Minusta on häpeällistä, ettei oma äitini ole koskaan saanut nauttia äitienpäivän vietosta, jossa hän olisi ansaitusti huomion keskipisteenä. Toisaalta, aika paljolti se on hänen oma valintansa.
Luopioiduttuani olen kuitenkin soittanut äidilleni hyvät äitienpäivät (ja isälleni hyvät isänpäivät) uskollisesti joka vuosi. Tykkäsivät tai eivät. Vaikutelma on että tykkäävät.
Omassa perheessäni vietämme äitien- ja isänpäivää "normaalisti".
