Miten suhtaudutte JT-aiheiseen keskusteluun ?

[madgyver]

Tossa eilen työpaikan kahvihuoneessa tuli puheeksi jostain syystä todistajat, ja lähinnä heidän lehdenkaupustelutyönsä ja sivuttiin siinä jotain opillisiakin kysymyksiä. Mikä tästä tekee omalta kohdalta mielenkiintoisen, on se että normaalisti olisin kuunnellut keskustelua (ja haukkumistakin) korvat punoittaen toivoen että kukaan ei arvaa että olen JT. Mutta nyt, parin vuoden irtaantumisprosessin jälkeen, oli jännä huomata miten helppo oli keskustella asiasta. Tunsin itseni jo lähes täysin ulkopuoliseksi, ikään kuin keneksi tahansa "maailman" ihmiseksi, joka keskustelee jostain kummallisesta uskonlahkosta Tämä oli todella hienoa huomata. Tuntuu että nyt on jo aika hyvässä vaiheessa lahkosta irtaantumisessa

Onks teillä kokemuksia vastaavista tilanteista, miten olette ite suhtautuneet ? Onko tehnyt mieli vajota maan alle, vai oletteko kenties halunneet puolustella todistajia ? Vai oletteko kenties antaneet "todistusta" ihmisille, jotta he osaisivat pysyä kaukana lahkosta ?

Itse parhaani mukaan koitin sanoa työkavereille että ei kannata olla niiden kanssa missään tekemisissä, ne on hulluja. Ja niinhän ne mun mielestä onkin, tosin yleensä sitä eivät itse tiedosta eikä tästä voi heitä syyttääkään. Ehkä parempi sana kuin "hullu" olis esim. "aivopesty" tai "valehtelun uhri".

[Markku Meilo]

Onks teillä kokemuksia vastaavista tilanteista, miten olette ite suhtautuneet ?

Tota, joo. 25 vuotta erottamisesta puolustin Vt-seuran näkemyksiä alkuun kiivaammin lopussa harvemmin. 'Raportoitavaa' aikaa kertyi noiden vuosien aikana ihan kiitettävästi, jos jakaisi tunnin kuukautta kohti, niin ehkä epäsäännöllisyys- ja toimettomuusleimakirves olisi heilahtanut ehkä siinä viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden välimaastossa. Erityisesti brassailin stauroo- ja xylon-sanoilla sekä kuolevalla sielulla, oli tetragrammaton ja alkuseurakuntakin kovassa käytössä, vaan 607+2520=1914 oli mulle suunnilleen yhtä hämärä kuin se taitaa olla suurimmalle osalle jehovatodistajia nykyäänkin.

Muutama jt osui kohdalle työelämässä, mutta heidän suhteen olin tarkkailuasemissa, yhtä lukuunottamatta muut eivät tuolloin tunteneet jt-menneisyyttäni.

[Jakke]

Muutaman kerran asiat on työporukassa tulleet puheeksi. Työkaverit tietävät kyllä JT-menneisyyteni, kerroin siitä kun ihmettelivät etten oo käyny armeijaa enkä sivaria.

Kun JT-asia tulee puheeksi, olen kertonut asiat niinkuin ne on, mitään lisäämättä tai mitään pois jättämättä. Asia ei ole mitenkään kiusallinen, mutta itse en aihetta kuitenkaan esille ota koskaan.

[Witless]

Onks teillä kokemuksia vastaavista tilanteista, miten olette ite suhtautuneet ? Onko tehnyt mieli vajota maan alle, vai oletteko kenties halunneet puolustella todistajia ? Vai oletteko kenties antaneet "todistusta" ihmisille, jotta he osaisivat pysyä kaukana lahkosta ?

Jälkimmäistä todistusta olen antanut. Viimeksi pari kuukautta sitten tein listan kiperiä kysymyksiä työkaverini avuksi joka toivoi että JT-siskot eivät enää tulisi käymään.

Nyt kun olen jo monta vuotta puhunut avoimesti JT-taustastani, huomaan että asia ei ulkopuoliselle ole niin ihmeellinen kuin itse luulisi. Osa työpaikalla on jo ehtinyt unohtaa koko asian, kunnes se tulee jossain yhteydessä esiin.

Todistajia voin kyllä joskus puolustella, mutta Organisaatiota en koskaan.

[Isoptera]

Todistajia voin kyllä joskus puolustella, mutta Organisaatiota en koskaan.

Juuri näin minäkin ajattelen! Minusta tuntuu nykyisin jopa pahalta sanoa Jehovan todistajat sitä ja Jehovan todistajat tätä, vaan puhun paljon mieluummin Vartiotorniseurasta, koska SE on se oikea paha, kun taas yksittäiset todistajat tai heistä muodostuva massa on ennemminkin uhrin kuin tekijän roolissa.

[Jakke]

Nyt kun olen jo monta vuotta puhunut avoimesti JT-taustastani, huomaan että asia ei ulkopuoliselle ole niin ihmeellinen kuin itse luulisi.

Tämä on tärkeä pointti ja sen minäkin tajusin hyvin pian "kaapista tulemiseni" jälkeen. Ei se juurikaan edes kiinnosta useimpia. Kun tämän ymmärtää, on todella helppo olla häpeilemättä asiaa. Ei ne meitä friikkeinä pidä vaikka taustamme onkin mitä on. Itse pidän taustaani, kaikesta huolimatta, jopa rikkautena. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

[Aamu]

Minulla oli pitkään eroamiseni jälkeen tapana vain kuunnella JT-aiheisia keskusteluja ja pysyä vain hiljaa. Ehkä minua hävetti "hullu lahkomenneisyyteni". Toisaalta minua hävetti myös se, etten uskaltanut puolustaa omaa menneisyyttäni tai minulle rakkaita ihmisiä, jotka edelleen ovat JTitä (välillä nousi esiin juttuja, jotka eivät ole tosia, esim. etteivät JTt muka maksa veroja tms.).

Kun lopulta tulin kaapista, olin yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä tämä asia aidosti kiinnostikaan. Monet tulivat kahdenkesken juttelemaan syvällisiä niin Todistajista kuin uskonnollisista asioista yleensäkin. Alunperin ajattelin paljastaa asian ihan vaan kuriositeettina tai suorastaan vitsinä, mutta juttu poiki paljon mielenkiintoista keskustelua puolin ja toisin. Mitään huonoa palautetta en koskaan saanut. Ehkä tuli vähän käännytystyötäkin tehtyä, siis Todistajista poispäin... En kuitenkaan mustamaalaa todistajia asiakseni, kehotan vaan tutustumaan asian nurjempiinkin puoliin ennen kääntymystä...

[Jakke]

Monet tulivat kahdenkesken juttelemaan syvällisiä niin Todistajista kuin uskonnollisista asioista yleensäkin.

Tämäkin on totta... Silloin kun on enemmän porukkaa, esim. kahvipöytäkeskusteluissa, asia ei vaikuta kovin kiinnostavalta. Sen sijaan sitten joskus kahden kesken saattaa ihan yllättäen tulla jotain kysymyksiä. Ja monta kertaa pienessä nousuhumalassa baarissa tai jossain saunaillassa on myös tullut kysymyksiä esiin. Aina kuitenkin niin, ettei muita ole kuulemassa keskustelua.

[Tony]

Suhtaudun keskusteluun jehovantodistajuudesta suurella mielenkiinnolla. Totta on, että todistajana ja osan ajasta entisenä sellaisena keskustelut jehovantodistajuudesta saivat aikaan vaivautuneisuutta. Nykyään asia ei vaivaa sen sentin vertaa.

Joku aika sitten kun Huvari käsitteli jehovantodistajuutta - ja tarkemmin ottaen siviilipalvelusta - ja nimeni vilahti artikkelissa, niin päätin valistaa näitä 'rantaruottalaisia' työkavereitani (kaikella kunnioituksella) ennen lehden ilmestymistä, jos sattuisivat aviisin artikkeliin törmäämään. Se oli yllättävän helppoa - ja helpottavaa

[Japi-40]

Kun minun työpaikalla on joskus tullut juttua Jehovan todistajista niin olen kertonut olevani entinen Jehovan todistaja, tämän johdosta ihmiset ovat usein kyselleet millainen uskonto Jehovan todistajat on. Olen sitten kertonut Jehovan todistajien uskon käsityksistä. Hassuinta on ollut se asia,että olen kertonut Jehovan todistajista lähes yhtä innokkaasti kuin olisin vielä Jehovan todistaja. Sitten olen sanonut itselleni seis, mitä sinä vielä paasaat ethän enään ole Jehovan todistaja. Vielä muistaa aika hyvin eri raamatun kohdat joita aikoinaan tuli käytettyä.

IRTI VARTIOTORNISEURASTA !

[Bergerac]

Kun minun työpaikalla on joskus tullut juttua Jehovan todistajista niin olen kertonut olevani entinen Jehovan todistaja, tämän johdosta ihmiset ovat usein kyselleet millainen uskonto Jehovan todistajat on. Olen sitten kertonut Jehovan todistajien uskon käsityksistä. Hassuinta on ollut se asia,että olen kertonut Jehovan todistajista lähes yhtä innokkaasti kuin olisin vielä Jehovan todistaja. Sitten olen sanonut itselleni seis, mitä sinä vielä paasaat ethän enään ole Jehovan todistaja. Vielä muistaa aika hyvin eri raamatun kohdat joita aikoinaan tuli käytettyä.

IRTI VARTIOTORNISEURASTA !

Tänään bussissa (bemari sepällä käymässä) seurasin kuinka viereisellä penkillä oleva matkustaja luki Seuran ainutlaatuista kirjallisuutta ja silloin tällöin raamattua ála Seura. Todennäköisesti kyseessä oli Jehovan Todistaja tai sitten Jehovan Todistajista kiinnostunut.

Ilmeisesti seurasin turhan tarkasti koska keskustelu virisi (hän avasi keskustelun , siitähän sai ilmeisesti sitten raportointiaikaakin) jonkun ajan kuluttua. Olisin halunnut keskustella siitä, miksi Seura ilmoittaa Jeesuksen olevan ylienkeli Miikael ja miksi Jehovan Todistajien tulee uskoa ja luottaa tähän Seuran olettamukseen. Olin ilmeisen tyhmä kun jo keskustelun alussa ihmettelin miksi Seura esittää raamatun sanomat toisella tapaa sekä menee raamatun sanan ylitse ja käyttää termejä "olisi järkevää ajatella, voisi olla, pitäisikö meidän ajatella ...".

Hetken kuluttua hemmo pakkasi tarvikkeensa ja totesi että meidän ei varmaan kannata keskustella enempää ja vaihtoi paikkaa toisaalle

[Tony]

Hetken kuluttua hemmo pakkasi tarvikkeensa ja totesi että meidän ei varmaan kannata keskustella enempää ja vaihtoi paikkaa toisaalle

Näyttäisi se teikäläisenkin 'sydämen tila' olevan vähän niin ja näin raam.. öh, vartiotorniseuran kannalta.

Tuo on kyllä aina mielenkiintoista kuinka jehovantodistajan kanssa keskustellessa, kysymysten tulee olla oikeanlaisia tai et ole arvollinen saamaan vastauksia.

Niin no, kun ei vastauksia ole, niin onhan siinä todistajankin hiukka vaikea vastaukseksi muuttua. Paitsi niissä tilanteissa, joissa jehovantodistaja on vielä 'nuoruuden innossa', eikä välitä niin, että puhuuko minkä sortin soopaa ja millä mitalla.

[SissiOlivia]

Tossa eilen työpaikan kahvihuoneessa tuli puheeksi jostain syystä todistajat

Samaten ruokatauolla tuli yks päivä puhe uskonnoista, sillä lestadiolaisilla oli silloin kokouspäivät tässä lähistöllä. Eräs työkaveri on ex lestadiolainen ja hän kertoi niistä heidän "stormöte" päivistään.

Minä aloin kertomaan muistojani "konvista". Miten jotkut istui Ouluhallissa ylimmällä rivillä musaa kuuntelemassa tai miten piirtely muistiinpanoihin oli välillä mielenkiintoista. Tai miten oli yhtäkkiä kivaa mennä tuttavan muksun kanssa vessaan(että se varmasti löytäisi takas paikalle,yu nou). Kaikki pakokeinot oli käytettävä. Tai miten oli kiva osallistua vapaaehtoisena ensiapupisteessä ohjelmien aikana. Kyllähän noita keinoja on...Tuli sama olo kuin joku jo mainitsi. Että ulkopuolelta jo ajattelee noit juttuja. Tuli helpottunut olo.


Quote korjattu
- Alueveli

[paula]

Olen ollut useita vuosia samassa työaikassa, koko sen ajan toimettomana, mutta perhe aktiivisena. Kun tulin työpaikalla kaapista ulos olikin todella mielenkiintoista miten alkujärkytyksen jälkeen ihmiset avautuivat keskustelemaan. He kertoivat oman näkemyksensä mitä heillä oli muotoutunut vuosien kuluessa todistajista ja meidän perheestä. Kovasti ihmettelevät toimintaan liittyviä asioita, monesti joudun sanomaan että siksihän minä juuri en siellä voinut olla....

Nyt tuntuu että olisi pitänyt puhua aiemmin, niin ihanan tuen ja ymmärryksen olen heiltä saanut.

Yllättävää oli myös miten työkaverit nyt puhuvat omasta uskostaan ja elämänkatsomuksestaan, välillä tuntuu että olen puhunut nyt enemmän uskosta ja lukenut työkavereiden kanssa nettiraamattuakin kuin vuosien aikana ovilla kierrellessä. Ihmiset suhtautuvat uskoon ja moraaliin paljon vakavammin mitä aiemmin oletin. Mutta minua veikin silloin uskonto, nyt tuntuu jo että minua vie usko Jumalaan.

[Aamu]

välillä tuntuu että olen puhunut nyt enemmän uskosta ja lukenut työkavereiden kanssa nettiraamattuakin kuin vuosien aikana ovilla kierrellessä. Ihmiset suhtautuvat uskoon ja moraaliin paljon vakavammin mitä aiemmin oletin.

Minulle kävi myös näin! Vasta erottuani aloinkin tosissani tutkimaan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, Raamattua, uskoa ja uskontoja. Vasta erottuani todistajista tajusin että nämä asiat eivät ole rajattu valtakunnansalin sisälle...