Kotimaisen kinkun tilanne on vakaa, Räävelin sitä estämättä

[Markku Meilo]

Kaksi vuotta sitten oli juttua kinkun kilohinnasta ja luun prosentuaalisesta paino-osuudesta. Vnha juttu on ainakin osin lukossa, joten raportoin ilahduttavan uutisen kotimaisen kinkun markkinoilta. Oikaiskaa jos olen väärässä, mutta käsitän Tanskan olevan tanskalaisten kotimaa, jolloin heidän kasvattamansa elikot ovat kotimaisia. Tilannehan olisi toinen jos Taaninlinnan muinoisten hallitsijoiden jäljiltä meidän maaperällä olisi tanskalaista lihakarjan kasvatusta. Mahdotontahan se ei ole, asiaa voisi valaista vaikka Helsingin kaupunginosalla, jonka nimi on Munkkivuori.

Tanskalaisen kotimaisen kinkun tullessa markkinoille tutkittiin (muistaakseni MTV3:n toimesta) lisäaineet ja suolapitoisuus, verraten sitä suomalaiseen kotimaiseen kinkkuun. Suolapitoisuudessa oli minimaalinen ero, mutta suomalaisessa kotimaisessa kinkussa oli muistaakseni kolmea lisäainetta ja tanskalaisessa kotimaisessa kinkussa kahta.

Tänään Itiksen Prismassa oli frysislodjussa tanskalainen kotimainen perinteinen joulukinkku 2,69/kg, suomalainen kotimainen oli hinnoiteltu ihan muille asiakkaille, mutta ryntäsin pötkömakkarahyllylle ja tarkistin lauantaimakkarapötköjen hinnoittelun. Niissähän on kamara jauhettuna, joten ero syntyy enää luun painosta (jos syntyy siitäkään?). Oli suunnilleen euroa arvokkaampaa, joten hilasin lodjusta mukaan 12,4 kiloisen joulukinkun, jonka kärtsään ihan tavallisena kinkkuna. Nimittäin jt-äiti sanoi joulun tiimoilla paistamansa kinkun paiston syyksi sen, että kinkku on joulun aikaan halpaa, toinen jt-äidin mieleenpainunut selitys oli se, että jouluna kinkkua on saatavilla.

Leikkaan kassakuitista ja kinkun tarrasta saksilla pois tuon joulu-viittauksen, jolloin kärtsäystulos sopisi jehovantodistajankin nautittavaksi, jos siis sellainen ihme kohtaisi, että saisin jonkun jehovantodistajan vastaamaan mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.

[Jaakko Ahvenainen]

Kyllähän sitä pitäisi saada vanhana Kalmarin unionilaisen jälkeläisenä sikaa kohtuuhintaan, mitä tuo tanskalainen kotimainen edustaa. Räävelin hinnoista en tiedä, mutta suomalainen kotomainen suolaisen kallista ensinmainittuun verrattuna on. Täytynee poiketa paikallisessa marketissa tsiikaamassa. Toistaiseksi olen syksyn mittaan harjoitellut talventuloa odotellessa isomman sian lapsen ulkofileitä kärventäen 5,99 kg tarjouksessa. Sikamainen hinta silti. Tosin luun painoarvoa ei siihen tarvitse fundeerata.

Tulin tuumineeksi: eikös se siansyönti ollut saman kiellon alainen kuin verenjuontikin? Äh, ei kun syöminen, juontikieltoahan ei käännös tunne.

[Markku Meilo]

Räävelin hinnoista en tiedä...

Viittaus olikin Taaninlinnaan ja sieltä tulleiden kalastajamunkkien helsinginvalloitukseen, josta Munkkivuori-nimi on muistona. Jos tanskalainen vaikutus olisi saanut enemmän ilmaa siipiensä alle, niin olisimme täällä nyt kuin Skåne naapurissa.

Tulin tuumineeksi: eikös se siansyönti ollut saman kiellon alainen kuin verenjuontikin?

´
On se oikeaoppisille juutalaisille, oikeaoppiset jehovantodistajat taas pystyvät noukkimaan Mooseksen laista perusteita veriopilleen, mutta siansyönti saa olla rauhassa. Toki tässä on vaikuttavana tekijänä se, että ohjeistus tule amerikkalaisesta kultuurista käsin ja sen värittämänä. Tämän uususkonnon emämaassa kiitospäivän kalkkuna on paikallisille jehovantodistajalle yhtä kuuma aihe kuin meidän joulunaikaan paistettu kinkku taas täällä vastaavasti. Olletikin kalkkuna puhuttaa kinkun asemesta jouluna USA:ssa enemmän kuin täällä, vaikka kalkkuna yleistyy täälläkin. Me ilmeisesti hankimme tänäkin jouluna savustetun kalkkunan, kuten monina aiempinakin.

[Jaakko Ahvenainen]

Viittaus olikin Taaninlinnaan

Tämän havaitsin.

Me ilmeisesti hankimme tänäkin jouluna savustetun kalkkunan, kuten monina aiempinakin.

Harkitsen jatkavani porsaan fileellä. Sitä on pakastin puolillaan, joskin savukalkkuna kuulostaa makuhermoja kutkuttavalta. Eihän sitä kummoisia eväitä, yksinelävä.

[Markku Meilo]

Eihän sitä kummoisia eväitä, yksinelävä.

Ei muuten kaksinkaan (tai kolminkaan jos piski lasketaan mukaan) kummoisia, sinappia toki usein laitan (yläpuolelle) ja leivänsiivun (alapuolelle). Emolle tuskin tänäkään vuonna kelpaa kinkustani sen enempää kuin pieni näyte uunituoreena.