Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistonvietto

[äänilaiteveli]

tänään on tosiaan tuo tapahtuma. en jaksa sen enempää kirjoitella, tästäkin asiasta jauhetta sata kertaa, mutta kertokaa mitä ajatuksia tuo tapahtuma teissä herättää.. oletko kenties menossa? LOL XD nojoo, ja millaisia kokemuksia sulla on tästä niin iloisesta ja laadukkaasta surujuhlasta..? ;D (onko sille, että tämä olisi ihan jokavuotinen, perusteet raamatussa..? yms

itellä toinen vuosi peräkkäin kun en ole menossa, vaikka toisaalta tietyllä tavalla kiinnostaisi.. vaan eipä jaksa aiheuttaa itelle sitä huonoa mieltä, suurinosa ei edes moikkaa jne.

[Jaakko Ahvenainen]

Kristityt viettivät alkuseurakunnan aikaan, siis ensimmäisellä vuosisadalla, ehtoollista sunnuntai-iltaisin joka viikko, esim. Apt. 20:7-11, ym. Kun sitten toisella ja kolmannella vuosisadalla syttyi vainoja, osa kristityistä pakeni Siinain autiomaahan sen eteläosan vuoristoon lähelle nykyistä Mt. Mosesta ja jonka juurella on 500-luvulta lähtien ollut keisari Justinianuksen rakennuttama linnoitettu luostari.

Täällä autiomaassa oli noina ensimmäisinä vuosisatoina käytäntönä, että muutoin luolissa vaatimattomasti asuvat erakkomunkit kokoontuivat nykyisen Mt. Moseksen juurelle viettämään pääsiäisen aikoihin ehtoollista ja kuuntelemaan hengellisiä johtajiaan. Hieman samankaltainen käytäntö oli vielä 1600 ja 1700, miksei 1800-lukujen Suomessa, jolloin kirkkoja oli harvassa ja matkat pitkät. Vanhoista rippi- ja kinkerikirjoista käy ilmi, että ehtoollisella käyntiä edellytettiin vähintään kerran vuodessa.

Ehtoollisen vietolle tai, kuten Jehovan todistajilla on tapana sanoa, Muistonvietolle, löytyvät raamatulliset perusteet. Missään kohdin Raamattua ei tosin sanota "kerran vuodessa, kun...", vaan "niin usein kuin...". Näin sekä Raamattu että traditio osoittavat. Ehtoollisen sisältöön kuuluu Jeesuksen muistaminen niin kärsimyksissään kuin ylösnousemuksessaankin.

[Markku Meilo]

Ko. tilaisuushan on tietynlainen vedenjakaja ja hengellisyyden mittari. Aikoja sitten autoin erästä jehovantodistajaa hänen halussaan erkaantua jehovantodistajuudesta. Kun sitten keväällä tuli tuo kohokohta, niin ko. henkilö sanoi jättävänsä sen väliin ja totesi päässeensä tarpeeksi etäälle asiasta jatkaakseen yksin. No vuoden verran olimmekin jo ehtineet vaihdella sitkeästi mm. 607+2520=1914 -kuulumisia.

Olen tämän jo aiemminkin kertonut, mutta se on mielestäni hyvä loppukenennys. Joskus marraskuulla oli ko. henkilöltä soittelemalla kyselty raporttia ja hän kysyi mitä tekee, kun kuitenkin joku tunti oli plakkarissa, mutta ei pitänyt tuntien peräänsoittelusta. Kerroin, että ehkä soittelu loppuisi jos laittaisi tunnit joulukortilla seurakuntaan. Sen jälkeen ei tunteja kyselty.

[Jaakko Ahvenainen]

itellä toinen vuosi peräkkäin kun en ole menossa, vaikka toisaalta tietyllä tavalla kiinnostaisi.. vaan eipä jaksa aiheuttaa itelle sitä huonoa mieltä, suurinosa ei edes moikkaa jne.

Joten, aivan oikein, miksi pitäisi mennä kokemaan jotain ikävää! Sopivan pituinen iltalenkki saattaisi virkistää enemmän. Lykkyä pyttyyn.

[äänilaiteveli]

itellä toinen vuosi peräkkäin kun en ole menossa, vaikka toisaalta tietyllä tavalla kiinnostaisi.. vaan eipä jaksa aiheuttaa itelle sitä huonoa mieltä, suurinosa ei edes moikkaa jne.

Joten, aivan oikein, miksi pitäisi mennä kokemaan jotain ikävää! Sopivan pituinen iltalenkki saattaisi virkistää enemmän. Lykkyä pyttyyn.

Juurikin näin. mut olishan se "hauska" nähdä miten entiset kaverit suhtautuis ku menis. x) vaan eipä sillä, oon ollu muistonvietossa sen ~20 kertaa ni ei oikeen enää nappaa. muut asiat elämässä vähän tärkeämpiä tällä hetkellä, ja tietysti niin myös tulevaisuudessa..

[Bergerac]

Aika lähelle aprillipäivää osuu

Tästä tuli mieleen Seuran vilkkuva valo, vaikka valo kääntyy niin Seuran esittämänä AINA se kääntyy oikeaan suuntaan vaikka ensin pohjoiseen, ja tällä välin etelää pohtivat erotetaan, ja sitten etelään mutta aiemmin etelää pohtivat ovat erotettuina vaikka valoa vaihdettiin. Toki etelää pohtineet pääsevät takaisin kunhan ensin aidosti katuvat (veli viisaat vanhimmat ratkaisevat tämän) että pohtivat etelää vaikka Seura käänsi valon sittemmin kohti etelää eli ehkä jopa luopioajatuksien suuntaan tms tai mitä tahansa. Tietenkin tässä tilanteessa aiemmin etelää pohtineet joutunevat kulkemaan kuvainnollisena sylkykuppina katumisaikanaan, vaikka heidän alkuperäinen pohdintansa olisi ollut sittemmin Seuran määrittelemä sen hetkinen suositus, eli tavallaan määräys. Ei ole mahdotonta tämäkään tm Seuran kuvainnollisessa imperiumissa.

No raporttien muodossa nähdään jälkikäteen miten Seuran perinteinen rynnistys, = salille niin paljon väkeä kuin mahdollista ja lukumäärät ylös, on onnistunut.

Kokonaan toinen asia on voideltujen määrän lisääntyminen tai vähentyminen, mutta ei silläkään ole väliä koska voideltuja tippuu aika ajoin pois ja itse tm Jehova näkee kyllä tosi tm voideltujen määrän. Ja Seurahan kertoo kirjallisuudessaan tästä asiasta eli antaa suosituksia/määräyksiä.

Edelleenkin, oman käsitykseni mukaisesti Jehovan Todistajat eivät kovin mielellään keskustele avoimesti tästä voideltu-asiasta. Etenkään jos kysyjä esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä lainaten Seuran kirjallisuutta. Toki ensikertalaiselle kerrotaan maat ja taivaat jne viinihörppäyksestä ja silmiä kostuttavat tarinat kuinka se sinne ja ei sitten sitä ja tätä.

[mara ja sika-ele]

En ole menossa. Olen tehnyt asiat selviksi itselleni eikä ole enää mitään kiinnostusta koko asiaan.
Sen verran veikkaan että rasvattuja tulee taas lisää..

[Markku Meilo]

Sen verran veikkaan että rasvattuja tulee taas lisää..

Olet vahvoilla, rasvattuja on tullut lisää jo yli puoli vuosisataa, jonka voi havaita siitä, että poistumaprosentti kääntyikin laskuun kun sen olisi luonnollisesti pitänyt jatkaa kipuamista ylöspäin. Poistuma kävi siinä 5...6 % huitteilla eikä siitä noussut, vaikka opetuksen tulkiten olisi poistuman tullut huidella siinä 20 nurkalla ainakin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Alkuperäisen 1931/1935 -näkemyksen mukaan olisivat rasvattujen pääjoukon nuorimmat nyt noin 100-vuotiaita.

[Question_of_Truth]

Ajatukset oli Ipan karsintasarjassa

[exegeetti]

Ulkopuoliset, jotka ovat osallistuneet todistajien muistonviettoon, ovat ihmetelleet, mikä "ateria" se on, kun kukaan (useimmiten) ei syö eikä juo, vaikka tarjotaan. Muistoateria asetettiin kristittyjä Jeesuksen seuraajia varten. Koska todistajista useimmat eivät näitä antimia nauti, eivätkö he sillä menettelyllään osoita, etteivät he ole sen paremmin kristittyjä kuin Jeesuksen seuraajiakaan.
Apostolien aikana kaikki seurakunnan jäsenet olivat pyhiä ihmisiä. Mutta miten on todistajien laita? Vuosia sitten Lohjan Uutisissa haastateltiin seurakunnan vanhinta. Hän kertoi heidän seurakunnassaan olevan YKSI pyhä ihminen. Mitä ne muut ovat? Eihän yksi ihminen surakuntaa muodosta. Ainoa johtopäätös on, että he ovat joko epäpyhiä tai peräti tekopyhiä.
Pyhä on Jumalan luomus, mutta tekopyhä on ihmisen aikaansaannos, jonkinlainen "proteesi", eli tekojäsen, jolla ei ole elimellistä yhteyttä ruumiin muihin osiin, eikä hermostoon. Käyttäjälleen siitä on hyötyä, mutta Kristus- ruumiissa ei ollut "proteeseja". Sen muodostivat vain elävät jäsenet.

[Jaakko Ahvenainen]

Kiitos kommentistasi, ystäväni, Exegeetti. Ei tuohon ole mitään lisättävää, eikä pois otettavaa. Oma tarkoitukseno oli käydä seuraamassa, mutta jalkani kipeytyi sen verran, ettei kenkään sopinut, joten päätin painua nukkumaan, minkä teinkin.

Edit: No, kun ei osaa kirjoittaa muutoin kuin eksegeetti, valitan.

[Nezumi]

Kävin kääntymässä kuriositeettinä. Nyt huomasi aika selkeästi että kovin tyhjä olo jäi käteen mihin voi toki vaikuttaa ettei yhtään tuttua ollut siellä missä pyörähdin, paremmin totesin tuntevani yhteenkuuluvuutta nykyiseen harjoittelupaikan porukkaan joka on suhteellisen sekalainen 'seurakunta' jos vertailemaan alkaa.

Sekin tuli todettua ettei mitään uutta ollut puheessa noin muuten, vanhemmat yrittivät pitää jälkikasvua (ainakin tuolla oli yllättävän paljon) ruodussa jne. Kovat laskutoimitukset oli, mutten nyt enää ihan ulkoa muista..oisko ollut että noin joka 17. seurakunnassa ihan Suomessa olis joku osallistuja tjsp. Maailmalla ylipäätään joko kymmenisen tuhatta (?). Vähän huvitti se 'jokainen osallistuja tietää sen yhtä varmasti kuin tietää olevansa mies tai nainen, kun muisteli aiemmin täällä käytyjä keskusteluja aiheesta. Todettiin että muiden erilaiset tavat ko tilaisuuteen liittyen on vääriä..pitää olla kerran vuodessa, tiettynä päivänä, vaan tietyt henkilöt osallistuu ja what so ever. Uudesta laulukirjasta laulettiin..vaimeasti. Oliskohan ollut Tervehdi Jehovan esikoista tai vastaava, mutta kuulosti säveleltään erilaiselta kuin mitä muistin, ehkä tehty siis muutoksia kuten kuulemma aika moneen kappaleeseen on tehty. Sen mitä olen uuden kirjan lauluihin törmännyt niin lähinnä tuntuvat hankalahkoilta ja sopivan enimmäkseen niille jotka osaa laulaa sävelkulkujen yms suhteen. Ei niistä vanhoistakaan moni helppoja ollut, mutta silti...
Muistin taas senkin miksi en hameista pahemmin perusta. Näillä keleillä tulee kylmä iltasella helposti ja kävely on hankalaa, kun on housuissa tottunut lampsimaan ympäriinsä..noin esimerkkinä. Ehkä huvittavinta oli seurata yleistä 'joukkopakoa' tilaisuuden päätyttyä, toinen porukka oli kaiketi tulossa omaan tilaisuuteensa niin piti ehtiä alta pois tai jotain. Ehkä sosialisointi oli sitten hoidettu jo ennen tilaisuuden alkua tiedä häntä.

Mutta joo..eiköhän noista vielä jossain vaiheessa pääse irtautumaan lopullisesti vaikkakin hitaasti, kun nyt peilaili tuntemuksia. Toki olisi voinut hieman muuttaa tilannetta jos olisi mennyt jonnekin missä oli vanhoja tuttuja enemmän tai ylipäätään tuttuja naamoja, tuolla kun ei ole tullut käytyä kuin ehkä kerran aiemmin ja silloinkin muiston vietossa joitain vuosia sitten. Ehkä parempi näin kuitenkin.

[madgyver]

Joo, eipä tullu oltua, eikä kyllä harmita. Jehovantodistajien muistonvietolla (niinku monilla muillakin asioilla joissa vain WC-seura [tm] on oikeassa ja kaikki muut väärässä) on Jeesuksen kanssa yhtä paljon tekemistä ku pääsiäismunilla ja rairuoholla. Lammaspaistin vielä jotenkin ymmärtää, eiks Jesse tarjonnut sitä opetuslapsilleen silloin tms.

No mutta joo, mulla on hieman sellainen kutina että tuskin tulen koskaan elämässäni enää osallistumaan ko. "juhlaan". Olishan sitä nyttekin voinu periaatteessa mennä ihan mielenkiinnosta, mut sitte ois vanhimmat varmaan taas alkanu ravaamaan taas tossa ovella. Mielenkiintoista, niinkun Make sanoi, niin tuo on todellakin sellanen vedenjakaja monille. Toisaalta paljon erotettuja (joita useimpia ei taida kiinnostaa koko asia, ja jos kiinnostaakin niin noin kuivassa ja tylsässä tilaisuudessa se vähäinenkin kiinnostus häviää) käy mestoilla, syytä en tiedä. Liekö sitten ankaran painostuksen syy, perheen mieliksi vaiko mitä. Ja jos joku "epäilyttävä" JT (siis sillä lailla että jengi epäilee ko. tyypin olevan heikoilla jäillä jo muutenkin) ei ole paikalla niin kyllähän siitä alkaa heti puheet leviämään. Ja onhan tuon tarkoituksella väliin jättäminen sellanen asia, että silloin voi jo aika pitkälle katsoa itsensä irtaantuneeksi vt-seurasta, ns. viimeinen niitti monille.

Jos pitäis valita joku jt-tilaisuus, mihin vielä menisi, niin ehkä kesän piirikonventti jäähallissa vois olla sellanen. Todennäköisesti suht vähän törmäis tuttuihin, ja naiskauneuskin on vertaansa vailla. Ja muutenkin vois ottaa vähän rennommin, ku muistonvietossa. Ite asias ei yhtään hullumpi idea näin ku käy ajattelemaan. Vois monen vuoden jälkeen kokeilla, kuinka erilaiselle opetus kuulostaa, kun on ottanut hieman välimatkaa

[Jaakko Ahvenainen]

kun on ottanut hieman välimatkaa

Jes. Jesse tarjos karitsan ja lähinnä nykyistä pita-leipää tietyn kaavan mukaisine yrtteineen ja 1:3 laimennettuine viineineen. Mullekin tota välimatkaa on ollut, joskaan en jeppe ole koskanaan ollut, joten sallitakoon männä pyhältä.

Sain veli vanhimman seurrassa kyydin Nurmekseen, missä oli kieppariviikon päätös. Sitä lähinnä kuuliaisena kuuntelemaan. Poislähdettäessä aika hieman venähti ja tulin jutustelleeksi muutaman veljen kanssa. Eräs heistä kysyi, kuinka kauan olen tutkinut? (sillä tokihan minut oitis bongattiin). Tulin hölmönä vastanneeksi, jottas sellaiset puoli vuosisataa ja juuri olen aloittanut seuraavan, mihin veli närkästyneenä: "eikö olisi jo aika tehdä ratkaisu?" Tähän minä: "Katsotaan nyt vielä hieman".

Veli väärin käsitti. Tokihan olen Raamattua sen yhden puolivuosisataisen ja enemmänkin enemmällä tai vähemmällä intensiteetillä tutkinut, jopa tenttinyt, mutta en siinä merkityksessä, mitä veli "tohkeinen" tarkoitti ja kas, sisältäni "lehahti lentoon se aamuinen koi" - ihan hymyssä suin.

Mutta tutkitaan, toki tutkitaan. Minulla on ensiksi ainoastaan yksi kysymys: Kuinka kokouksessa hehkutetut vuodet 607 ja 1914 sopivat yhteen edes Seuran kirjallisuudessa? Ei niin, että tätä varteenotettavaa ja ylen merkityksellistä kysymystä olisin itse kovin pitkälle pohtinut, joskin pohtinut olen. Tämäm sijaan kiitän hyvän ystäväni MM:n tekemää tutkielmaa, missä viitataan mm. oheisiin dokumentteihin: dp-Fi, it-Fi, g 22.7.1972, w 1.11.1983, w 191.11.1986, w 15.5.2000 ym. ja jne... Seuran lukuisaan kirjallisuuteen niin Nebukadnessarin, Evil-Merodakin, Neriglissarin, Labashi-Mardukin ja Naboniduksenkin osalta. Tietenkään emme voi olla viittaamatta pyhään kirjaan, tarkoitan tällä kertaa Raamattua ja siellä esiintyvään Egyptin kuninkaaseen, olikos se joku Neko tai Nekau? Nämä kirjoitusmerkinnät kun kovin tapaavat vaihdella. Ei voi valittaa muuta kuin hieroglyfien raapustajia tai niin, no, Kuningasten kirjojen kopioitsijoita.

Hämmästelen saadun valon vähyyttä suhteessa näinkin runsaaseen materiaaliin ja pelkään pahoin toisinaan antautuneeni sokeiden taluttajien nuoraan. El Elohim minua armahtakoon.

[sasisa]

Ensimmäinen kerta kun jätin väliin ikinä, niin kauan kuin muistan. Ja hyvältä tuntuu.
Jostain syystä päässäni on soinut tuosta asti "Herran Illallinen", se vakiokappale muistonvietossa. Kai tämä pääsiäinen ja kaikenmaailman jeesustelut tekee sen.