uutta kohti

[sorbet]

Nyt se sitten alkaa olemaan virallista....
Eli la muutan tyttäreni kanssa kaksin asumaan. Ei ihme kyllä ole edes mitenkään haikea olo, jännittää vain kovasti....but we gona make it (=

Tämä ero lähentänyt minua ja jt-äitiäni. Ihme kyllä ymmärrystä on sieltä jopa tullut. En uskonut, että hän minua mitenkään auttaisi, mutta on auttanut nyt ihan fyysisesti, rahallisesti ja mikä tärkeintä: kuunnellut.

Rankka alku vuosi takana, mutta toivottavasti ja uskoakseni kasvattanut minua paljonkin.

Sellaisia tunne skaaloja käynyt läpi, joiden olemassa olosta ei tiennyt ennen eroa yhtään mitään. Ja onneksi ei tiennytkään.

Nyt kesää odotellessa ja katsellessa, kuinka tuo pieni rinsessani sopeutuu siihen, että uudessa kämpässä on akka valta (= toivottavasti hänelle ei jää traumoja tästä, että äiti ja isä asuvat eri osotteissa. Pähkäillyt sitäkin asiaa ties kuinka moneen kertaan ja tuntenut siitä syyllisyyttä. Mutta silti tämä ero tuntuu paremmalta ratkaisulta kuin jatkuva riitely saman katon alla. Toivottavasti pienikin sen joskus ymmärtää.

[rippeli]

Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen.
Varmasti edessä on kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa ylä- ja alamäkeä.
Lopulta kuitenkin asiat järjestyvät ja muutaman vuoden kuluttua huomaat että asiat ovat paremmin kuin eroa ennen.

[Tony]

Tätähän tämä elämä välillä on: entisestä luopumista ja uusia alkuja. Paljon tsemppiä uusiin tuuliin, ja vaikka ne välillä riepottelisikin, niin se kai kuuluu asiaan meillä ihan kaikilla. Jos riepottelusta selviää, niin sitä on toivottavasti hiukan vahvempi kuin ennen riepotusta. No, se keittiösykolokiasta.

Tämä ero lähentänyt minua ja jt-äitiäni. Ihme kyllä ymmärrystä on sieltä jopa tullut. En uskonut, että hän minua mitenkään auttaisi, mutta on auttanut nyt ihan fyysisesti, rahallisesti ja mikä tärkeintä: kuunnellut.

Mahtava homma! Tuelle noissa tapauksissa on varmaan tosi paljon tilausta. Ja mikä parasta että se tulee tuolta suunnalta. Kaikesta huolimatta on pakko muistuttaa (eikä pelkästään sulle, vaan noin niinkuin yleisestikin), että näihin elämäntilanteisiinhan jt:t osaavat iskeä, vt-seuran ohjeistuksen motivoimina ja sitä silmällä pitäen, että voittaisivat entisen jt:n takaisin lahkoon.

Mutta toivotaan tosiaan että kohdallasi kyse on ihan vilpittömästä avun tarjoamisesta.

[sorbet]

Kiitos molemmille.

Ainakin nyt näyttää siltä, että apu on ollut äitini taholta ihan vilpitöntä. Osaan olla kyyninen asian kanssa, koska monesti näin ei ole olut, vaan kohta on raamatulla pakutettu päähän. Nyt vaan näyttää siltä, että halu auttaa on oikea, ei uskonnollinen. Toivottavasti en ole väärässä.

[rippeli]

Kiitos molemmille.

Ainakin nyt näyttää siltä, että apu on ollut äitini taholta ihan vilpitöntä. Osaan olla kyyninen asian kanssa, koska monesti näin ei ole olut, vaan kohta on raamatulla pakutettu päähän. Nyt vaan näyttää siltä, että halu auttaa on oikea, ei uskonnollinen. Toivottavasti en ole väärässä.

No mitä teetkin, älä ajaudu tilanteeseen että jompikumpi teistä kuvittelisi sinun olevan kiitollisuuden velassa. Silloin voi käydä niin että huomaat ramppaavasi salilla vaikka et sitä oikeasti haluaisi tehdä.
Toki toivon että saamasi apu on pyyteetöntä, mutta ihmismieli on monimutkainen. Jollakin tavalla sitä aina haluaa korvata saamansa avun...

[sorbet]

tiedän mitä tarkoitat....
salille en kuitenkaan ole lähdössä....

[Jaakko Ahvenainen]

Toivotan onnea. Kiitollisuudenvelkaan on hyvä lääke: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Raamatullinen perustelukin löytyy niin tarvittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa kierrätystä - siis, jos olen jotain hyvää joltain saanut, en kuittaa sitä takaisin antajalle, vaan koetan tehdä samaa jolle kulle muulle tilaisuuden tullen. Näin kiitollisuuden velkaa ei synny. Sitä paitsi: kiitollisuudenvelka on pakanallinen tapa.