Todistajat ja elämänilo

[Linnea]

Miten todistajat suhtautuvat elämästä nauttimiseen, ilonpitoon ja aistinautintoihin?

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että todistajien tarmo suuntautuu aina kaiken negatiivisen esilletuomiseen, maanjäristyksiin, sotiin, sairauksiin jne. Kyse on kai pelottelutaktiikasta, jolla yritetään saada haaviin joku arempi maankamaran tallaaja, mutta miten todistajat suhtautuvat elämään ollessaan keskenään ja kotioloissaan? (o)Saavatko todistajat nauttia kauniista maisemista, hyvästä ruoasta, kauniista vaatteista ja kukkien tuoksusta vai kuuluuko etikettiin surkuttelu 24/7 ?

Pahoittelen, jos kysynys on jollain muotoa asiaton, mutta en ymmärrä, miksi ihmeessä pitäisi jättää huomiotta kaikki myönteinen, tuollainen elämänkatsomus vaikuttaa äkkiseltään aika raskaalta. Ellei kyse sitten ole pelkästä julkisivusta.

[sinner74]

Kyllä kai fiksut jehovantodistajat nauttivat kaikista niistä elämän pikku iloista, mistä fiksut ihmiset yleensäkin. Jehovantodistajat saavat nauttia kaikesta kauniista mitä ei erikseen ole kielletty, vaikka kieltolista onkin pitkä niin jää sen ulkopuolelle hyviäkin asioita. Ne sallitut asiatkin tosin on varustettu erityismainnalla "kohtuus kaikessa, ettei jehovanpalvelus unohdu".

Vähemmän fiksuille jehovantodistajille ongelmaksi koituu se kiellettyjen asioiden lista. Ja jos ei se kiellettyjen asioiden lista, niin se kohtuus. Jos ei se kohtuus, niin ne ajatukset jotka kiertelevät niiden kiellettyjen asioiden ympärillä.

[Vieras]

Keräily, postimerkit ja antiikki tai mikä hyvänsä on varmastikin epäsuosiossa, koska kohdeostoksiin varatut fyrkat olisivat poissa lahjalaatikosta.

Semmoista haastattelua ei urpo martikaisesta liene, jossa hän ei korostaisi matkustamistaan. Kyse lienee tarkoituksesta väittää lahkoa jollain lailla normaalien ihmisten lahkoksi, matkustetaankin kuten muut.

Vaikka jossakin haastattelussa oli laitettu urposta kuva luistimilla ja maila kourassa, mikä kylläkin johtaa täysin päinvastaiseen käsitykseen kuin oikeasti on, urheiluseuraan ei saa liittyä tai lapsiaan päästää, eikä urpo itsekään seuraa urheilua. Kyse kai vähän kuten opiskelusta, lahko väittää kivenkovaan, että opiskelua ei ole kielletty, mutta käytännössä kun vanhemmat vaan pystyvät ja estävät urheilun myös.

[YksinäinenSusi]

Usein hyvistä asioista nauttiminen kuitataan sanomalla , että paratiisissa sitten ehtii tehdä sellaista.

Usein arki täyttyy Jehovan todistaja perheessä sillä että , yritetään kovasti valmistautua kaikkiin kokouksiin , mikä tarkoittaa kunkin kokouksen aineiston läpikäymistä etukäteen, ja se vie nopealtakin lukijalta aikaa tunnin pari/kokousaineisto.

Jos isä on vanhin hänellä on kilpajuoksu seurakunnan asioiden hoidossa perheensä hengellisten tarpeiden huolehtimisen lisäksi , aikaa ei ole mihinkään ylimääräiseen. No salkkareita he vahtaavat sitten telkkarista ja uutiset , siinäpä ne.

Jossain vaiheessa sitten usein pannaan kiljuämpäri nurkkaan polpottamaan kun ei oikein kaupasta kehtaa hakea kaljaa , stressi kato painaa lakoon ja sitä pitää yrittää hoitaa alkoholilla - siitä seuraa että Turmiolan Tommi välillä pistää perheen ojennukseen.

Perheen äiti on tavallisesti sisäisesti onneton , kun veli vanhin ei huomioi häntä ollenkaan , vaan pitää kaikkea itsestään selvänä.

[Mag Mell]

Melkein veikkaisin, ettei 'kunnon' todistaja pahemmin mainosta nauttivansa mistään maallisesta, tai korkeintaan Jehovan luomistekojen ihmettely ja ihastelu pääsee sallittujen listalle. Järjestö yrittää kokemukseni mukaan järjestelmällisesti estää kaikenlaisen nautiskelun, jos ei muulla, niin ainakin sillä verukkeella, että 'liika paneutuminen asiaan x koituu vaaraksi hengellisyydelle'. Lahkojargonia tämän asian suhteen riittää, täysin vilpittömistäkin asioista pystytään viemään ilo (ja viedäänkin).
Oikeastaan voidaan jopa sanoa, ettei todistajan kuulu olla elämäniloinen. Eihän se nyt kävisi mitenkään päinsä, kun asiainjärjestelmä pian vaihtuu, kiivaasti odotetaan Harmagedonia viemään pahat ihmiset ja pahat asiat pois, odotetaan sitä oikean elämän alkua, todellista elämää ja todellista iloa. Mahdollinen tässä järjestelmässä koettu ilo on hyvin lyhytaikaista, eikä sitäpaitsi ole mitään verrattuna paratiisissa koettavaan iloon. Lisäksi nykyinen paha maailma on järjestön mukaan niin turmeltunut, ettei se voi oikeamieliselle kristitylle edes tarjota mitään iloitsemisen aihetta, ja jos tarjoaakin, niin sopii sellaisen ihmisen tykönään synnintuntoisesti miettiä oman hengellisyytensä tilaa.
Järjestön viesti siis on, ettei mitään todellista iloa ole olemassa; mahdolliset ilon tunteet ovat joko saatanan ansoja ja/tai omasta huonosta hengellisyydestä johtuvia ohikiitäviä illuusion hetkiä. Ihmistä siis pystytään syyllistämään jopa niinkin viattomasta asiasta kuin elämänilo. Ei siksi olekaan ihme, että ihmiset, joiden ainoa sallittu ilonaihe on pikkusieluisen jumalansa tyytyväisenä pitäminen, oireilevat mielenterveytensä suhteen. Hengellinen paratiisi ja niin päin pois...

[Johanneksen poika]

Järjestö yrittää kokemukseni mukaan järjestelmällisesti estää kaikenlaisen nautiskelun, jos ei muulla, niin ainakin sillä verukkeella, että 'liika paneutuminen asiaan x koituu vaaraksi hengellisyydelle'.

Juuri näin. Tässä vakuudeksi näyte "virkistäytymisohjeesta":

*** g97 22/5 s. 10 Voit löytää tervehenkistä viihdettä ***
Sen, että viihteessä on turmeltuneita aineksia, ei pitäisi olla meille yllätys. Apostoli Paavali kirjoitti, että kansakuntien ihmiset ”vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä” (Efesolaisille 4:17). On näin ollen odotettavissakin, että suuri osa siitä, mikä heille on huvia, edistää ”lihan tekoja” (Galatalaisille 5:19–21). Kristityt voivat kuitenkin harjaantua tekemään järkeviä ratkaisuja viihteensä laadun ja määrän suhteen. He voivat myös tehdä virkistäytymisestä perheen yhteisen asian, ja he voivat jopa kokeilla jotakin uutta, joka virkistää ja josta jää lämpimiä muistoja tuleviksi vuosiksi. Sinä voit siis löytää tervehenkistä viihdettä!

En tiedä miksi, mutta minun korvaani on aina särähtänyt sana "tervehenkinen". Se on varmasti jotain kliinistä, teflonmaista, hajutonta, mautonta ja väritöntä. Tai mitä se on, kertokaa minulle.

[YksinäinenSusi]

Palapelin kokoaminen voisi olla tervehenkistä viihdettä , varsinkin jos kuvassa komeilee Brooklynin maailmankeskuksen kuva.

[Vieras]

"Jehovan luomistekojen ihmettely ja ihastelu pääsee sallittujen listalle" -jännä psykologia sanelee tuon ihmettelytavan. Esim. harakan lennon vertaaminen omiin "lentopyristelyihin" ja päättely että evoluutio ei ole mahdollinen - se ei käy päinsä. Mutta kun sudenkorento pystyy lentämään paikallaan pysytellen ja siipi on ikäänkuin taiteellisen hienokin silmälle, niin sillä voi jo vastustaa evoluutiota.

[odette80]

No ei me lapsena harrastettu mitään. Kotona oltiin ellei vahingossa päästy kyläilemään kavereiden luo. Myöhemmällä iällä tuli hevoset ja muut eläimet kuvaan. Ulkomaillu on tullut käytyä ja ihan tavallisia iloja on tai oli aikoinaan. En usko että mistään olisin jäänyt liiemmin paitsi. Enemmän kavereita kun olisi ollut =/

Hyvinkin paljon tutut kalasteli, laitteli autoja, kävi ulkomailla ja muutenkin tekivät kivoja juttuja vapaalla. Toki oli niitä ääripäitäkin. Muutama sisar tuskasteli että pääsispä itsekin joskus johonkin, mutta toi meidän "pentti" ei oikein halua.

[Linnea]

Noista hevosista tuli mieleeni, että aika monilla todistajilla täälläpäin näkyy olevan koira, osalla kissa. Ilmeisesti eläinharrastus voisi olla ns. "tervehenkistä" ajanvietettä? Koira ei ainakaan houkuttele ketään harhapoluille henkisessä mielessä. Ja koiran kanssa pääsee kätevästi kasvattajan toiveeseen vedoten ja tietysti varmaan ihan omaksi iloksi mm. näyttelyreissuille.

Toisaalta olen jossakin törmännyt ajatukseen, että koiran kanssa lenkillä vietetty aika on poissa tärkeämmistä asioista kuten ovityöstä, mutta täkäläiset todistajat eivät liene moisesta kuulleet. Sen verran yleisiä karvaiset nelijalkaiset ystävät näyttävät olevan.

Luulisi, että eläimen kanssa koettu ilo olisi ihan sallittua ja ennen kaikkea aitoa. Näin ainakin omalla kohdallani. Karvaturrikoita on kertynyt jokunen...

[Mag Mell]

^Eläimiin, ja etenkin koiriin liittyen, pakko jakaa kokemus takavuosilta...
Ex-ex-seurakunnan jyrävanhin koki mielestään oikeutetuksi lavalta puheessa opastaa seurakuntaa, ettei koiran omistaminen oikein natsaa yhteen tosiuskovaisuuden kanssa. Kuulemma koiraharrastus vie yleensä liikaa aikaa herran työltä, aiheuttaa epäsäännöllisyyttä kokousosallistumisessa, puhumattakaan koiran lenkittämisen ja ylläpidon viemästä ajasta, rahasta, ja vaivasta. Koiran omistaminen on kuulemma hyväksyttävää ja ihan ymmärrettävää siinä tapauksessa, että omistaja kärsii esim. mielenterveysongelmista.
Lienee turhaa sanoa, että arvon herra vanhin vihasi koiria, potki niitä tiettävästi ainakin kahden seurakuntalaisensa luona vieraillessaan. Tämä jumalan lahja seurakunnalle oli itse kissaihmisiä, ja yllättyi kuulemma suuresti, kun useampikin koiran omistava seurakunnan jäsen käveli puheen aikana ulos salista.
Että semmoista eläinten kanssa koettua iloa Itä-Suomessa. Tosin tämän valopään mielipiteet eivät saaneet ainakaan allekirjoittaneen koiramäärää vähenemään, ennemminkin päinvastoin.

[Johanneksen poika]

Kuulemma koiraharrastus vie yleensä liikaa aikaa herran työltä, aiheuttaa epäsäännöllisyyttä kokousosallistumisessa, puhumattakaan koiran lenkittämisen ja ylläpidon viemästä ajasta, rahasta, ja vaivasta.

Minäkin sain vuosia sitten eräältä koiranvihaajavanhimmalta nuhtelut koiran hankkimisesta.

[Mag Mell]

^On se vaan aika vinkeää, miten uskonnosta saadaan oiva keppihevonen tällaisiinkin tilanteisiin, joilla ei ole uskonnon kanssa kertakaikkiaan mitään tekemistä.

[Vieras]

koirasta on monia etuja. Voi ottaa puheeksi että se on kesytetty n. 10.000 vuotta sitten sudesta, jolloin se on evolutiivisesti tullut monenlaisiksi koiraroduiksi. Koiria voi myös kouluttaa. ne voi esim. opettaa puremaan komennolla: jehovantodistaja !

[madgyver]

^On se vaan aika vinkeää, miten uskonnosta saadaan oiva keppihevonen tällaisiinkin tilanteisiin, joilla ei ole uskonnon kanssa kertakaikkiaan mitään tekemistä.

Noo, muutaman idiootin juttuja ei kannata yleistää mitenkään (etkä sitä tehnytkään, haluan vaan välttää kuvan että koiran omistaminen olisi noin yleisesti paheksuttua JT-piireissä). Entisessä seurakunnassani esim. vanhimmalla oli KOLME koiraa, ja monella muulla enempi tai vähempi niitä. Eikä noita tietääkseni kukaan paheksunut, päinvastoin, eläinrakkaita ihailijoita riitti Ehkäpä raja menee sitten siinä, että jos aletaan ihan tosissaan aktiivisesti harrastamaan (näyttelyitä, agilityä, tokoa, kasvatusta jne jne) niin sitte voi tulla jo noottia. Viikonloput ja arki-illatkin kun vois mennä jossain muussa ku kokouksissa ja kentällä ja mikä pahinta, saattaa tutustua jopa MAAILMALLISIIN ihmisiin harrastuksen puitteissa ja jopa ystävystyä, aijai. Samahan pätee tietysti mihin tahansa harrastukseen, josta saattaa tulla "liian vakavaa" ja aikaavievää.