Mitä jäi opetuksesta mieleen?
Lähetetty: 14.10.2010 15:58
Nebukadnessarin kuvapatsas, pohjoisen ja etelän kuningas, ei verta -kortti, kenttämuistiinpanot, Herätkään ja Vartsikan joitain otsikoita, pätkiä vanhimpien puheista. 144 000. Harmagedon. Tuhatvuotiskausi. Voidellut ja muut lampaat. Suuri joukko ja pieni lauma. Väläyksittäin jotkut opit tulevahtavat mieleen ja samoin Valtakunnan laulut.
Eli minulle ei jäänyt loppujen lopuksi paljonkaan mieleen enkä usko, että edes JT:t pystyisivät muistamaan omia oppejaan ilman sitä kirjallisuutta ja varsinkin Puhu perustellen -kirjaa. (Mielipiteensä voi tarkistaa kirjallisuudesta). Aika ihmeellistä, että tieto muuttuu nopeasti sivistykseksi, kun ei sitä viikottain ja päivittäin tankkaa. Jehovantodistajuus tavallaan on oppien ylläpitämistä pääkopassa tankkaamalla koko ajan samoja asioita.
Mutta eihän kaikkea edes tarvitse oppia ulkoa, kun katsekysymyksissäkin saa käyttää lunttia.
Mikä on "totuus" oppimääränä ajatellen. Aina sanotaan, että olet "kerran oppinut touuden", niin silloin et saa siitä ilman sanktioita luopuakaan. "Totuuden" opiskeluhan edistyy sitten, kun alkaa ymmärtää "vahvaa ruokaa, joka kuuluu kypsille kristityille". Ehkä nämä opit tarjoiltuna liian aikaisin saattaisivat johtaa tutkistelun keskeytymiseen? Mitkä opit ovat "perustotuus" (=lyhyt oppimäärä)?
Uskonto on mielestäni ihmisen elämänkatsomus ja tapa vapaasti toimia joidenkin periaatteiden varassa eikä kirjoista tarkistettava oppikokoelma. Jos on mielessä esim. armo ja rakkaus, niitä voi sitten soveltaa kaikkilaal omatunnon mukaan - ilman tulostavoitteita.
Eli minulle ei jäänyt loppujen lopuksi paljonkaan mieleen enkä usko, että edes JT:t pystyisivät muistamaan omia oppejaan ilman sitä kirjallisuutta ja varsinkin Puhu perustellen -kirjaa. (Mielipiteensä voi tarkistaa kirjallisuudesta). Aika ihmeellistä, että tieto muuttuu nopeasti sivistykseksi, kun ei sitä viikottain ja päivittäin tankkaa. Jehovantodistajuus tavallaan on oppien ylläpitämistä pääkopassa tankkaamalla koko ajan samoja asioita.
Mutta eihän kaikkea edes tarvitse oppia ulkoa, kun katsekysymyksissäkin saa käyttää lunttia.
Mikä on "totuus" oppimääränä ajatellen. Aina sanotaan, että olet "kerran oppinut touuden", niin silloin et saa siitä ilman sanktioita luopuakaan. "Totuuden" opiskeluhan edistyy sitten, kun alkaa ymmärtää "vahvaa ruokaa, joka kuuluu kypsille kristityille". Ehkä nämä opit tarjoiltuna liian aikaisin saattaisivat johtaa tutkistelun keskeytymiseen? Mitkä opit ovat "perustotuus" (=lyhyt oppimäärä)?
Uskonto on mielestäni ihmisen elämänkatsomus ja tapa vapaasti toimia joidenkin periaatteiden varassa eikä kirjoista tarkistettava oppikokoelma. Jos on mielessä esim. armo ja rakkaus, niitä voi sitten soveltaa kaikkilaal omatunnon mukaan - ilman tulostavoitteita.