Synnyin jt perheeseen toisena lapsena. 17 vuotta meni etten epäillyt "totuutta" hetkeäkään (mitä nyt oli joskus isän kanssa vääntämistä miksi en saa pelata jalkapalloa missään joukkueessa). Oli paljon tehtäviä seurakunnassa, olin osa-aikaisena tienraivaajana yms jne. Jotain kuitenkin tapahtui kun (kai sitä voi seurustelusuhteeksi sanoa) loppui erään sisaren kanssa. lopetin kokouksissa käymisen ja kentällä ravaamisen. Vaivuin masennukseen ja aloin polttamaan tupakkaa. myöhemmmin jouduin oikeuskomiteaan, josta selvisin ilman potkuja. en olisi kestänyt siinä vaiheessa vielä erottamista, koska asuin vielä kotona.
Selvisin masennuksesta, ja elämä alkoi hymyilemään. varsinkin kun viime keväänä tapasin nykyisen kihlattuni. muutimme yhteen vähän aika sitten ja jäätyäni vielä kiinni tupakasta, oli vuoro taas mennä komiteaan. Enää ei kengän kuva perseessä pelottanut joten sanoin miten asiat on. Äänilaiteveli "ei enää ole Jehovan todistaja" kuullaan torstain kokouksessa. Menisin kuvaamaan kyseisen tapahtuman, mutta sattui olemaan iltavuoro.
äänitin komitean, sen saa jos pyytää. sisältö ei vaan ole kovin kummonen, aika paljon raamatun lukemista yms. Mutta kiitokset muutamille nimimerkeille jotka olette auttaneet minut tähän hyvään tilanteeseen. Isoin kiitos kuitenkin veljelle joka on tukenut asiassa kuin asiassa.
. Huomaa kuinka paljon itse on vieraantunut tuosta maailmasta.