uskoon tulo

[santtu70]

Kovasti ihmettelen kun ystäväni sanoi että on tullut uskoon,käynyt kasteella ja on vakuuttunut siitä että on korkeampi voima eli varmasti Jehova joka tarkkailee häntä.
Mikä saa toiset ihmiset pikkuhiljaa uskomaan näin voimakkaasti todistajien opin?
Kaveruutemme on vähitellen hiipunut ja pelkään sen lakkaavan kokonaan.
En keksi enää keinoa jolla saisin hänet heräämään tähän päivään.
Kaikki puheet ovat vain sitä että on tulossa parempi maailma ja me muut kasvamme koiranputkea ja hän elää paratiisissa.
Kysynkin nyt teiltä entiset todistajat, oliko myös teidän uskonne noin vahva ja tuleeko se herätys jossain vaiheessa ettei kaikki olekaan ihan niin kuin heidän opit sanovat?
Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.

[AchanBeroean]

Kysynkin nyt teiltä entiset todistajat, oliko myös teidän uskonne noin vahva ja tuleeko se herätys jossain vaiheessa ettei kaikki olekaan ihan niin kuin heidän opit sanovat?
Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.

En suosittele, ettá takerrut ystáváási, niin ettá alkaisit hánen kanssaan lahkon ajatustenuudistamisohjelman jota myős tutkisteluksi kutsutaan ja itsekin menisit jehovantodistajakasteelle.

Lahkoon menneet ystávát vieroittuvat aikaisemmista ystávistáán kahdella tavalla. He eristáytyvát lahkoon koska se vaatiin niin paljon aikaa ja he vierottavat ystávánsá, koska heidán uusi lahkopersoonansa ja sen káánnytypakko teke heistá vastenmielistá seuraa.

Lahkolaiset haluavat esittáá lahkostaan parempaa kuvaa samalla vakuuttaen itselleen, ettá lahkoon liittyminen oli viisasta. En suoittele, ettá tarjoat tilaisuuksia ystávállesi mainostaa lahkoa ja siten vahvistat hánen lahkoidentiteettiáán. Sopikaa vaikka, ettá lahkosta ei puhuta ja anna viesti, ettá jos lahkon játtáminen tulee joskus ajankohtaiseksi, haluat pitáá edelleen yhteyttá. Náin hánellá on joku ihmissuhde lahkon ulkopuolellakin, jos hán joskus rohkenee játtáá lahkon.

[Lehtiveli]

Toisilla usko oli yhtä vahva, toisilla ei. Toisille herätys tulee, toisille ei.

Herääminen todellisuuteen vaatii halun herätä. Jos itsepintaisesti haluaa uskoa, että Jehovan todistajilla on totuus, mikään ei saa heräämään. Todisteet ohitetaan (kognitiivinen dissonanssi?) ilman järkevää perustetta, eli korvat tukkoon ja kaikki on taas hyvin.

Paras tapa on ehkä yrittää keskustella asiasta, mutta jos ystäväsi on valintansa tehnyt, siihen voi olla vaikeaa vaikuttaa. JT:t nimittäin tulkitsevat kriittisen keskustelun "vastustukseksi joka todistaa, että he ovat oikeassa"

[Markku Meilo]

Mikä saa toiset ihmiset pikkuhiljaa uskomaan näin voimakkaasti todistajien opin?

Kehittyneissä maissa voittopuolisesti lapsen vanhemmat ja osin lähisukulaiset.

Kaveruutemme on vähitellen hiipunut ja pelkään sen lakkaavan kokonaan.

Tämä on Vt-seuran tavoite, eristää jt:t omaksi joukokseen niin tehokkaasti kuin mahdollista.

En keksi enää keinoa jolla saisin hänet heräämään tähän päivään.
Kaikki puheet ovat vain sitä että on tulossa parempi maailma ja me muut kasvamme koiranputkea ja hän elää paratiisissa.

Keinot eivät ole hallinnassasi, tilanne muuttuu ainoastaan kaverisi omasta aloitteesta.

Kysynkin nyt teiltä entiset todistajat, oliko myös teidän uskonne noin vahva ja tuleeko se herätys jossain vaiheessa ettei kaikki olekaan ihan niin kuin heidän opit sanovat?

Olihan tuo yhtäjaksoista paratiisin odottelua, herätykset ovat kovin henkilökohtaisia, joidenkin kohdalle sellainen ei osu koskaan.

Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.

Liiallisuus tullee siitä, että sekoittaa uskon ja tiedon määritykset ajatuksissaan. Vartiotorniseura markkinoi näkemyksiään tietona ja siitä sekaannus.

[Hypocrisy Surrounds]

Kovasti ihmettelen kun ystäväni sanoi että on tullut uskoon,käynyt kasteella ja on vakuuttunut siitä että on korkeampi voima eli varmasti Jehova joka tarkkailee häntä.

Kaveruutemme on vähitellen hiipunut ja pelkään sen lakkaavan kokonaan.

En keksi enää keinoa jolla saisin hänet heräämään tähän päivään.

Ei kai uskossakaan tarvitse nyt ihan liiallisuuksiin mennä.

Minulla on aiheeseen liittyvä kokemus 2006 kesän tienoilta.
Juuri kun olin vakavissani miettinyt meneväni kasteelle, oli minun suhtautuminen
vakaumukseen samanlainen kuin kaverillasi. Minulla oli hyviä ja oikeastaan parhaat
seurakunnan ulkopuoliset kaverit ympärillä joille kerroin useasti näkemyksistäni ja
Vartiotorni-seuran opeista.

Jonkin aikaa kasteeni jälkeen, suoranaisesti kavereille
ehdotin kokouksissa käymistä ym. että saisivat "hyvän kuvan" asiasta, mutta heidän
mielestä sellainen ei sopinut ollenkaan. Heille oli liikaa nämä monet säännöt, joiden
käyttöönotto rajaisi heidän elämänsä aika huomattavasti, eivätkä he halunneet sitä.

Joten eräänä syysiltana, kerroin kaverille, että muutoksen paikka olisi.
En kuitenkaan halunnut laittaa välejä poikki ja puhe oli hänen kanssaan vielä tavata
ja olla harrastuksien parissa, vaikka vanhimmat eivät suosittelisi asiaa.
Hän ymmärsi aluksi tilanteeni, mutta sen illan jälkeen ei häneen saanut millään yhteyttä.
Pommitin viesteillä, kyselin kaikilta tilanteesta ja hän oli asiasta suuttunut minulle.
Toisaalta syy on minun.

Luulenpa, että kaverisi on kertonut (kuten minä silloin) muillekkin todistajille, ehkäpä
vanhimmille asiasta ja he ovat valmiina manipuloimaan hänet rajaamaan teidän
ystävyys-suhteen kokonaan. Minusta se tuntui oikeuttavalta silloin, mutta nyt kun ajattelee,
se on raakaa peliä. Todistajien kanssa kaveeraamisessa on riskinsä.

Tiedän miltä sinusta tuntuu ja jos yrität hänen kanssaan keskustella asiasta, että
minkälaisen askeleen hän on ottamassa, hän saattaa kertoa siitä muille seurakuntalaisille,
jotka antavat hänelle ns."opastusta" asiassa.
En tällä hetkellä osaa antaa sopivaa neuvoa, toisaalta vihjailu tahdikkaasti on hyvä,
mutta siinä on riskinsä.