Pieni runo meikäläisistä

[Aaron Hannu]

Lapsuudessani sanoin, mitä minun käskettiin sanoa.
Nuoruudessani sanoin, mitä minun odotettiin sanovan.
Aikuisena minusta oli tullut henkilö, joka luuli rakastavansa,
olevan aina oikeassa, mutta silti syntinen,
joka tarvitsi armoa
ja juuri minua armahdettaisiin,
koska kaikkeuden valtiaan oli sanottu olevan meidän kanssa.

Hän ei ollut kenenkään muun kanssa,
koska he sanoivat, mitä halusivat,
tekivät mitä tahtoivat,
sanoivat että olimme väärässä.

Ja me odotimme, että heidät tuhottaisiin,
koska meillä on oikea Jumala.
“Vielä on aikaa tulla mukaan”
- mihin?
Sanomaan se, mitä meitä käsketään,
mitä meiltä odotetaan,
koska meillä on rakkaus keskuudessamme,
olemme meikäläisiä ja kaikki muut maailmallisia,
tuhoon tuomittuja
suurin osa.
Joku kyseli mitä rakkaus on?
Jumalan sanotaan olevan rakkaus.
Kuka sinä olet?

[Vieras]

Olipa niin herkkä runo ja pisti ajattelemaan niin että oikein meinaa kyynel tulla silmästä. Pitääpä tämän liikuttamana jättää heti huomenna erokirje vanhimmille. Kiitos.

[Jaakko Ahvenainen]

Kiitos runosta, Arska. Se kertoi paljon.