Tehokkain tapa avata suljettu mieli?

[Aaron Hannu]

No niin kokemuksia?
Mulle oli kannustavaa, kun eräs paikkakuntamme jt nainen sanoi meidän (minun ja vaimoni) olevan onnellisia ja näyttävän siltä. Sitten hän kertoi, miten valtakunnansalilla valitetaan kaikesta varsinkin sairauksista, kun porukka oikeasti vanhenee täällä ja sanoi heidän puhuvan paskaa...eli aitous ja rehellisyys katoaa ulkokuoren alle. Kutsuin kylään naisen ja sanoin etä kun tulee pihan puolelta niin kukaan ei näe...

[rippeli]

En tiedä miten suljettu mieli avataan. Omalla kohdallani olen huomannut, että se mieli on auennut pikkuhiljaa. Tietysti eron myötä alussa oli hurja rysähdys, mutta se mieli taisi kuitenkin aueta vasta vuosien kuluttua kun pääsin itseni kanssa tasapainoon. Nykyisin olen sitä mieltä, että joku muukin kuin minä itse saattaa olla joissakin asioissa oikeassa .

Itselleni herättävä asia uskonnosta irtautumiseen oli se kun esikoisemme oli kuoleman kielissä synnytyksen jälkeen ja yhdessä vaimon kanssa koitimme estää hoitotoimenpiteitä, koska niihin liittyi verta. Ymmärsin silloin, että Mikään Jumala ei voi olla sellainen, että vaatisi uhraamaan lapsen. Ja jos sellainen jumala on olemassa, niin ainakaan minä en palvo sellaista jumalaa.

[Vieras]

Tilanne Jehovan todistajien suhteen on kaksijakoinen.

Suurin osa on vilpittömästi vakuuttunut siitä, että heillä on todella totuus ja he ovat ainoa Jumalan ohjaama ja hyväksymä uskontokunta. Heidän luottamuksensa uskontokuntaansa on niin vahva, että heillä ei ole mitään tarvetta kyseenalaistaa mitään. Kyseenalaistaminen olisi asettumista Jumalan ohjausta vastaan. Vaikka opetuksissa ja varsinkin tulkintojen muutoksissa on paljon sellaista mitä he eivät todellisuudessa ymmärrä, sillä ei ole mitään merkitystä, koska luottamus jumalalliseen ohjaukseen on niin vahva. Itse asiassa juuri monien asioiden ymmärtämättömyys sitoo heidät entistä lujemmin uskontokuntaansa, koska se tuo heille turvallisuuden tunteen siitä, että he ovat kaikkitietävän Jumalan ohjauksessa. Samoin kuin pieni lapsi luottaessaan isäänsä, vaikka ei isän ratkaisuja ja toimia ymmärräkään. Tämä ihmisen ja uskontokunnan suhde on suorastaan liikuttavan ihanteellinen. Miksi siis rikkoisimme tämän lumouksen?

Jatkuvasti kasvava joukko puolestaan alkaa nähdä karun todellisuuden. Tämä joukko koostuu ihmisistä, jotka haluavat itsekin ymmärtää opetusten ja muutosten todelliset perusteet. Suuri osa heistä tutkii ja mietiskelee asioita itsekseen, puhumatta kasvavista epäilyksistään kenellekään. He käyvät salaa lukemassa mm. näitä sivustoja. Koska he tajuavat mitä avoin rehellisyys tässä järjestössä merkitsee, alkavat he elää ns. kaksoiselämää. Koska he eivät halua vaarantaa perhesopua eivätkä ystävyyssuhteitaan, jatkavat he toimintaansa entiseen tapaan. Käyvät tunnollisesti kokouksissa ja kentällä. Osa heistä paaduttaa omantuntonsa niin ettei tämä kaksoiselämä tuota heille sen kummemmin ongelmia. Osalle tällainen kaksoiselämä on hyvin vaikeaa, koska he ovat sydämeltään rehellisiä ihmisiä. Vähitellen he luopuvat vastuutehtävistään seurakunnassa kuka mistäkin syystä. Kenttätunnit alkavat vähentyä ja ainakin osa tunneista hankitaan tavalla, joka vaivaa heidän omaatuntoaan. Syyksi vähentyneisiin tunteihin kerrotaan työpaineet, masennus tms. He hiipuvat siis vähitellen, pysyen kuitenkin järjestössä perheensä ja ystäviensä menettämisen pelossa.

Tulisiko tästä henkisestä vankeudesta vapautuneitten pyrkiä vapauttamaan vielä vankeudessa olevat? Näin äkkia ajatellen useimmat todennäköisesti vastaavat, että tottakai pitäisi. Oman kokemukseni perusteella sanoisin kuitenkin, ettei pitäisi. Tämä on nimittäin niin vakava asia, että se pitää lähteä kustakin itsestään. Jos ihminen todella haluaa oppia tietämään mikä on oikein, hän alkaa ponnistella itse siihen suuntaan. Ketään ei voi pakottaa tekemään niin. Yritykset pakottaa, johtaa vain ikäviin riitoihin ja välien rikkoutumiseen. Olen myös havainnut, että moni ei olekaan valmis siihen elämäntilanteeseen, mitä vapautuminen merkitsee. He ovat eläneet jopa koko elämänsä yhteisössä ja joutuessaan nyt tilanteeseen, jossa he havaitsevat olevansa aivan yksin, jopa sukulaisten ja entisten ystäviensäkin karttamana ja halveksimana, he ahdistuvat ja masentuvat lopullisesti. He eivät osanneet ennakoida tätä henkisesti raskasta uutta elämäntilannetta, johon he joutuivat. Aivan kuten Berliinin muurin kaatuminenkaan ei merkinnytkään itäsaksalaisille sellaista ihanne-elämää, josta he haaveilivat. Nyt he ovat vastuussa itse elämästään samoin kuin vapautunut Jehovan todistajakin. Jospa holhoava yhteiskunta ja yhteisö olisi sittenkin turvallisempi, pohtii moni itäsaksalainen niin kuin Jehovan todistajakin. Näin ollen kukaan toinen ei voi ottaa vastuulleen niitä seuraamuksia mitä vapautuminen tuo. Jokaisen on kohdattava ne itsenäisinä vastuullisina yksilöinä.

Vapautumisesta haaveileva Jehovan todistaja voi kuitenkin saada voimaa täältä, näiden sivustojen keskusteluista. Eräs tälläinen yksityiskohta voisi esim. olla tämä veren karttamista koskeva vakaumus. Jehovan todistajilla on nyt kaksi mahdollisuutta kieltäytyä veren käyttämisestä häntä hoidettaessa sairaus- tai onnettomuustilanteessa. Ensimmäinen vaihtoehto kieltää kaiken vereen liittyvän. Toinen vaihtoehto sallii tiettyjen verenaineosien käyttämisen. Koska tämä järjestö on Jumalan ohjauksessa, tarkoittaa tämä sitä, että Jumala hyväksyy kummankin tavan. Henkilö joka valitsi ensimmäisen vaihtoehdon, on valmis kuolemaan, vaikka hänet voitaisiin pelastaa toista vaihtoehtoa käyttäen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolemaan valmis henkilö ei salli pelastaa elämäänsä tavalla, jonka Jumala sallii. Jos hän kuolee, kuoleeko hän uskollisena Jumalalle? Eikö hän sen sijaan ollut uskoton elämänantajalleen, kun hän olisi voinut pelastaa elämänsä? Eikö hän näin ollen asettunut Jumalan yläpuolelle, koska hän tiesi paremmin kuin Jumala mikä on oikein? Miksi Jehovan todistajille siis annetaan nämä kaksi vaihtoehtoa, vaikka sallivaisempikin vaihtoehto riittäisi, koska Jumala hyväksyy sen?

Tämän kaltaisten kysymysten pohtiminen alkaa vähitellen herättää ruokahalua selvittää miksi Jumalan paljastama totuus muuttuu toiseksi alinomaa. Mutta kuitenkin vain niiden mielissä, jotka ovat vilpittömiä ja haluavat tietää mikä on totuus.

[Vieras]

Minuun vaikutti kentällä kuulemani kommentti jakaessani stressi-aiheista lehteä: "Ei se stressi ainakaan tuolla lailla lähde!" Tajusin jotain olennaista järjettömästä touhustani samantien.

[Vieras]

" Tulisiko tästä henkisestä vankeudesta vapautuneitten pyrkiä vapauttamaan vielä vankeudessa olevat? Näin äkkia ajatellen useimmat todennäköisesti vastaavat, että tottakai pitäisi. Oman kokemukseni perusteella sanoisin kuitenkin, ettei pitäisi "

-Miksei muka huijauksen uhria tulisi auttaa ?

" Ketään ei voi pakottaa tekemään niin "
-Niin on tehtykin. Vaarallisten lahkojen vangiksi ajautuneita nuoria on suorastaan kaapattu. Ja estettynä pääsemästä takaisin ruvettu purkamaan tuo "mielenhallintamekanismi". Tästä on kertonut aikoinaan Iltalehti, viitaten Ruotsiin.

Suljetun mielen avaaminen on periaatteessa sitä vaikeampaa mitä kauemmin lahkossa olleesta on kysymys. Tämä ilmenee epäsuorasti ja käänteisesti siinä lahkonkin kirjoituksessakin, jossa kehotettiin messiaanisessa vimmassa olevia värvättyjä malttamaan ja odottamaan sinne värväystyöhön pääsyn kanssa. Siksi tietysti, että "totuudet" ovat perin pinnallisia ja usko on vain humahtanut, jolloin pelkkä tavallisen ihmisen kanssa toteutettu Raamatun luku voikin tuottaa takapotkun. Puhumattakaan lahkon asioista perillä olevan kysymyksistä. Ajan myötähän jt opetetaan esim. lähtemään käpälämäkeen jos joku osaa kysyä kiperiä kysymyksiä. Ja hän ehkä pitää viisasta käpälämäkeen lähtemistäkin osaltaan todisteena siitä että on oikeasta uskonnosta kyse.

Suljetun mielen avaamisesta on Randall Wattersin kirjoitus, hänen jonka jehova johdatti vartiotorniseuran päämajasta ulos valoon. Löytyykö www.jttuki.info -sivuilta vai mistä ?

Asko Kariluoto on kirjoittanut lahkon opeista Raamattuun verraten. Pasi Turusen kirjassa on lyhyt luku myös aiheesta.

[Vieras]

Suljettua mieltä ylläpidetään useimmiten sosiaalisin sitein. Jos et halua menettää äitäsi / lastasi / kaikkia ystäviäsi - kuulu silloin samaa mantraa hokevaan JT-järjestöön, joka takaa sinulle iankaikkisen pelastuksen ainoana oikeana uskontona maailmassa. Muut uskonnot ovat Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin ilmentymiä! Hymyile ja tee turhaa lahkotyötä!

Suljettu mieli voi avautuakin, mutta silloin jää ratkaistavaksi, kuinka irtautua mahdollisimman vähin vaurioin itse järjestöstä. Hiipumista on suositeltu, erilaisia tekosyitä ja masennusta. Kaksoiselämän viettäminenkin on aika vaikeaa.

Monet ovat kokeneet parhaaksi tehdä oman oikeudentajunsa ja moraalinsa mukaan: jättäneet valheellisen lahkon - tapahtuipa sitten ihan mitä tahansa. "Elämä alkaa Vartitornin jälkeen" -asenne kartettujen mielenosoituksissa on rohkaissut monia konventtikävijöitä itse ajattelemaan asioita ohi lahkopropqagandan.

Väärä profeetta antaa toteutumattomia ennustuksia, 1975 ja muut vuosiluvut. Mitä näistä voi päätellä? Russellin pyramidijutut ja kaikenlainen spirtismimäinen numerologia, JT:n todellinen oma historia - mielen aukaisevia aiheita on kaikkialla.

Demonisoitu "luopionappi" on eräs tehokas keino saada uutta todellista valoa "Totuuteen".

[YksinäinenSusi]

Ymmärsin silloin, että Mikään Jumala ei voi olla sellainen, että vaatisi uhraamaan lapsen. Ja jos sellainen jumala on olemassa, niin ainakaan minä en palvo sellaista jumalaa.

onhan nuita vissiin semmosia jumalia ollut joskus joille on pitänyt lapsiakin uhrata, muistuupa mieleen raamatusta joku Molok niminen jumala pakanakansojen keskuudessa.

Tuo oli uusi tarkempi ajatus minulle, että tuon voisi käsittää lapsiuhrina Jehovalle. Mutta kun asiaa pohtii tarkemmin , niin sitähän se on... lapsi uhri.

Elikkä sen lapsen vois ehkä pelastaa verensiirrolla, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta, koska se pitää uhrata uskollisuuden osoituksena Jehovalle.

Jos tuolle lapselle annattais verensiirto ja se kuitenkin kuolisi, niin Jehova ei herättäisi tuota lasta paratiisiin , koska vanhemmat olivat tottelemattomia , eivätkä uskoneet Jehovan suoraa käskyä ja uhmasivat taivaan ja maan luojaa, kaikkivaltiasta, armeijoiden Jehovaa, joka on niin tiukkapipoinen, että kuolevaa lasta ei saa yrittää pelastaa verensiirron avulla edes viimeisenä pelastusyrityksenä.

Ei ihme ,jos Jt:t joissain maissa on jo tuomittu vaaralliseksi uskonnoksi.

[Kaarmis]

----

Jos tuolle lapselle annattais verensiirto ja se kuitenkin kuolisi, niin Jehova ei herättäisi tuota lasta paratiisiin , koska vanhemmat olivat tottelemattomia , eivätkä uskoneet Jehovan suoraa käskyä ja uhmasivat taivaan ja maan luojaa, kaikkivaltiasta, armeijoiden Jehovaa, joka on niin tiukkapipoinen, että kuolevaa lasta ei saa yrittää pelastaa verensiirron avulla edes viimeisenä pelastusyrityksenä.

Ei ihme ,jos Jt:t joissain maissa on jo tuomittu vaaralliseksi uskonnoksi.

Ja vielä kun monet vanhemmat kieltäytyvät kaikista verituotteista, kun "Jehova" (lue: vt-seura) on kuitenkin sallinut niistä suuren osan...

[YksinäinenSusi]

Ja vielä kun monet vanhemmat kieltäytyvät kaikista verituotteista, kun "Jehova" (lue: vt-seura) on kuitenkin sallinut niistä suuren osan...

Ja jehovantodistajavanhemmat ilmeisesti ja aika todennäköisesti ajattelevat, että on parempi uhrata lapsi kuolemaan, kuin antaa sille joitakin veren ainesosia pelastusyrityksenä, koska se on ikäänkuin suurempi uskollisuuden osoitus Jehovaa kohtaan.

Silloin Jehova varmaan huomaa , kuinka uskollisia nuo vanhemmat ovat ja heidän lapsensa saa ylösnousemuksen paratiisiin.
Vanhemmat eivät uskalla vaarantaa lapsen parempaa elämää paratiisissa.
Ja missään vaiheessa nämä vanhemmat eivät edes uskalla ajatella, että entä jos ylösnousemusta , eikä paratiisiakaan tulekkaan, niin mitä sitten , lapsi on uhrattu turhaan, vaikka se olisi voitu pelastaa.
Sehän olisi katsos Saatanan panema ajatus.