Minkälainen JT olit?

[rats]

Erilaisuus on rikkaus. Tai jotain. Olitko joku seuraavan listan kaltaisista vai kenties jonkin muunlainen?

* Tiukkapipo jeesustelija - tahkoit kenttätunteja ja puheita täydellä teholla. Pidit itseäsi muita parempana kristittyjä ja halveksuit muita. Pidit heitä huonoina ja laiskoina ja heidän puutteensa ärsyttivät sinua. Rakastit sitä, kun vastauksissa ja puheissa pääsit vihjailevasti haukkumaan heitä.

* Tiukkapipo nöyrä - teit tunnollisesti kenttätunnit ja muut toimet, mutta podit huonoa omaatuntoa ja pidit itseäsi huonona kristittynä. Sinusta tuntui, ettei mikään riittänyt. Ulkona kävellessä varoit astumasta muurahaisen päälle, mutta samaan aikaan mietit, että varmasti tuhoudut Harmagedonissa.

* Rento - hoidit hommasi, mutta rennolla otteella. Et suotta murehtinut turhia. Täytit "vaatimukset", muttet tehnyt itsestäsi suurta numeroa. JT-touhu oli mielestäsi jopa hieman hauskaa, koska ilmapiiri ja yhteishenki kavereiden kesken seurakunnassa oli hyvä. Olit monesti järkkäämässä yhteisiä juttuja tai auttamassa muita.

* Rento bilehile - kokouksessa käytiin jos oma bff oli mukana. Kentällä käytiin joskus, oman bff:n kanssa tietty, koska silloin pysty juttelemaan pojista/tytöistä samalla kun käveli ympäri ostaria kenttälaukut kädessä. Loppujen lopuksi todistajuus ei juurikaan tehnyt elämästäsi erilaista. Viikonlopun bileet olivat parhaimpia. Iän karttuessa asenne pysyi samana, omia harrastuksia ja hauskanpitoa. Kokoukset? Eikös muistonvietto riitä.

Kerro toki - jos haluat - minkälainen olit? Muutuitko vuosien mittaan tyypistä toiseen? Minkälaisten kanssa hengailit ja tulit toimeen, tai vastaavasti olit törmäyskurssilla?

[odette80]

Ei tosikko mukana roikkuja! Kävin kentälle tai keksin tunnit. Yleensä otin sen tutuille puhumisesta. Kokouksissa kävin nahkeesti. En vaan viihtynyt paikoillani ja en koskaan osallistunut. Ajoissa paikalle ja heti pois meiningillä mentiin. Puheita pidin jonkusen vuoden, mutta sekin hiipui arkuuteeni. Lehtien esittelyä se vähäinen kenttä oli.

Sukulaisten ja kavereiden kanssa tuli oltua paljon muutenkin tekemisissä ja vietettiin enemmän ja vähemmän rentoja iltoja. Viina ei maistunut juurikaan.

Kait olin tapajt. Siihen lapsesta tottuneena olin mukana ja tietenkin kavereiden takia. Toki jokseenkin pääpiirteittäin uskoin asiaa, mutta suurin osa oli että aha no ajattelen toisin, mutta menköön sitten noin. Mitään hihhulointia en harrastanut. En ollut koskaan uskonnostani ylpeä. En pitänyt muita koskaan huonompina ja en kokenut että omalla paasauksellani pelastaisin ketään. Ehkä käytös oli sellainen uskovainen eli hillitty ja siisti maailmallisten seurassa.

Eli aika tylsä tyyppi. Varmaan se ketä katsottiin alaspäin..

[Kivikko]

Taisin olla aika montaa sorttia eri kasvuvaiheissa. En edes halua tunnustaa kuinka kamala lapsena olen ollut
Mutta eniten ja kauiten ajasta olin kai rennon tunnollinen. Tein mitä vaadittiin, ja kävin kentällä silloin kun en voinut vakuuttavasti sanoa ei. En riehakoinut menoissa mukana vaan olin hieman eristäytyvää sorttia. Ehkä ylihengellinen seura oli niin tylsää ettei jaksanut kiinnostaa käyttää aikaa niiden kanssa. Kuitenkin muutamia ystäviä oli siellä täällä.

Mielestäni olen aina ollut liberaali JT, mutten ole osannut potea huonoa omaatuntoa muiden yrityksistä huolimatta. En ole myöskään ollut liian kapinallinen joutuakseni kuulusteluihin, vaan olen ollut aika kiltti muiden silmissä.
Muiden tavoin luulin että minulla oli totuus maailmankaikkeudesta, mutta taisi olla maailmankartta väärin päin silloin käsissäni.

Nyt en laske itseäni enää millään tapaa JT:ksi, vaikka paperilla vielä sellainen olenkin. Toisten mielestä olen kai lannistunut kapinoija tai jotain sellaista. Innolla odotan josko joskus joku vanhin tulisi kanssani juttelemaan, kun en ole koskaan kertonut kellekään missä menen. Ehkä sekin päivä koittaa nyt muistonvieton alla?

[sorbet]

Tiukkapipo nöyrä....valitettavasti....onneksi tämäkin elämänvaihe takana päin......

[YksinäinenSusi]

Mulla oli kasteen jälkeen alkuaikoina vaikea probleema, kun minun piti ylittää katu niin minusta tuntui että on käytettävä suojatietä, jos sellainen oli näköpiirissä koska lakia piti tietysti noudattaa.

Mutta kaupungilla oli vaikea, kun katuja oli jatkuvasti ylitettävä ja aina ei pienessä kaupungissa ollut suoja teitä lähellä vaan piti kävellä kauemmas.

Myöskään pyörällä en ajanut suoja tieltä ,vaan pysähdyin taluttamaan pyörän suojatien yli pakonomaisesti,pyörällä ajo meni pomppimiseksi satulasta alas ja taas satulaan.

Minulla tuli pakkomielle, kun kokouksissa sanottiin että lakia pitää noudattaa,jossei se ole ristiriidassa Jehovan sanan kanssa. Menin jotenkin sekaisin ja elämä meni vaikeaksi, kun Jehova tappaa joka virheestä.

Sitten kentällä ollessa kun en uskaltanut ylittää tietä ,ja kenttäkaveri ois halunnu mennä siitä justiin yli ja sanoi minulle että emme palvo liikennemerkkejä, niin suostuin ylittään kadun hänen kanssaan , mutta minulla tuli huono omatunto ja kärsin siitä että olin tehnyt omaatuntoani vastaan.

Kokouksissa oli sanottu, että omaatuntoa vastaan toimiminen oli ehdottomasti väärin.

Oli se hirveää ja sekavaa aikaa, ja hyvin ahdistavaa.

Sitten kun olin lehdenjakajana, niin jouduin kokoajan rikkomaan omaatuntoani vastaan ,kun eihän lehdenjaosta mitään tulee jos pysähtyy aina taluttamaan pyörän suojatiet yli.

Kyl mullon ollu vaikeit probleemii , sanon mie.

[Aaron Hannu]

Minä olin ainakin alussa rento ja ajattelin pitää' asiat omana tietona kunnes koin jonkinmoisen kriisin ja koitin alkaa kunnolla olemaan muttei se onnistunut ja tein mitä minulta odotettiin etten pahottaisi kenekään mieltä kunnes erotettiin. Sitten iski taas morkkis ja alotin oikean tehorynnistyksen ja koitin olla esimerkki, tiukka jeesustelija, mutta niin nöyrä kunnes ajauduin taas lähemmäksi omaa itseäni ja pidin asiat omana tietona joskin koin koko ajan jonkinmoista syyllisyyttä, kunnes taas erotettiin ja aloin taistella vastaan, selätin järjestön oppeinensa kiitos teille kaikille myös - alussa koin vihaa järjestöä kohtaan, mutta sittemmin olen jeppuloiden todennut olevan epävarmoja jos ei oteta kaikkein kieroutuneimpia huomioon ja koittavan vain olla onnellisia ja siten ovat järjestön manipulaation aivopesemiä uhreja, jotka eivät tajua rakkauden ja suvaitsevaisuuden päälle mitään, mutta kyllä siperia opettaa Jeppulana olo saattaa parhaimmillaan johtaa valaistumiseen, kun ei suostu uhriksi ja alkaa ymmärtää todellista rakkautta ja valinnan vapautta ja paukuttaa kylmästi sen mitä oikeasti ajattelee

[rippeli]

Mie olin lapsena normaali jt-perhe-jt. Eli inhosin kokouksia ja kaikkea muutakin aiheeseen liittyvää, koska uskonto tarkoitti aina jotain tylsää lukemista ja tutkimista. Toisaalta uskoin kovastikin jumalaan ja rukoilin ahkerasti.
Teininä aloin sitten himouskovaiseksi ja olin ehdoton oikeastaan kaikissa asioissa. Jos Vartsikassa olisi sanottu, että kuu on juustoa niin olisin uskonut senkin.
Kaikenlaisten harhailujen jälkeen olin siten kolmikymppiseksi saakka perinteinen rivijulistaja. Eli uskoin kyllä opetuksiin, mutta en pystynyt noudattamaan kaikkia sääntöjä, niin kuin ei kukaan muukaan. Lopulta olin epäilijä ja nykyään luopio. Eli kaikki uskon asteet on tullut käytyä läpi ja olen onnellinen että se aika elämästä on ohi.

[Markku Meilo]

Näin jälkikäteen tarkastellen olin mistään mitään tietämätön besserwisseri, arkikielellä sellaista kutsutaan usein ääliöksi.

[vanessa]

Olin tiukkapipo ja nöyrä.

Olin tunnollisesti kokouksissa, pidin puheita usein ja kenttäilin. Olin myös absolutisti.
Osa-aikainen olin myös ainakin pari kertaa vuodessa ja kenttätunnit merkkasin tarkasti oikein.
Valmistauduin yleensä kokouksiin hyvin, mutta jatkuvasti oli tunne että en tee tarpeeksi...

Seurakunnassa jäin vaille omanikäisiä kavereita, koska olin niin tiukkapipo eli ei tullut kutsuja ryyppäjäisiin...

[Vieraas]

Tiukkapipo epäonnistuja.

Uskoin kaiken, mutta en onnistunut suorittamaan kenttätunteja enempää kuin pari kuukaudessa.

[VErna]

"Toki jokseenkin pääpiirteittäin uskoin asiaa, mutta suurin osa oli että aha no ajattelen toisin, mutta menköön sitten noin." Ai, en ollutkaan ainoa joka ajatteli noin . Tuota olen jälkikäteen miettinyt, että miten ei siinäkään vaiheessa hälytyskellot soineet, kun oli oikeasti todella monesta asiasta eri mieltä. Halu uskoa oli ilmeisesti kova.

Vihasin kentällä käymistä, olin arka mutta kuitenkin sosiaalinen kun juttelin ihmisten kanssa. Piirtelin.. En muista oikein tarkasti miten sain sen ajan kulumaan, mutta muistan äitini tökkineen minua, jos vaivuin liian syvälle haaveisiin ja esim. hymyilin itsekseni. Havahduin yli parikymppisenä siihen, että edelleenkin piirtelin kokouksessa .

[Pehmoluopio]

* Tiukkapipo jeesustelija - tahkoit kenttätunteja ja puheita täydellä teholla. Pidit itseäsi muita parempana kristittyjä ja halveksuit muita. Pidit heitä huonoina ja laiskoina ja heidän puutteensa ärsyttivät sinua. Rakastit sitä, kun vastauksissa ja puheissa pääsit vihjailevasti haukkumaan heitä.

Toisaalta, suhtautumiseni muuttui kun tapasin sellaisen julistajan, joka ei paljoa kortille tunteja saanut kasaan kuukaudessa - ja kuulin hänen olleen aiemmin erikoistienraivaaja. Päinvastoin kuin muille jepuille, minulla menneisyydessä tehdyt suoritteet olivat arvossaan.

[Vieras]

Täällä joku kirjoitteli olleensa ujo jt. Miten sitten puheet onnistuivat? Entä jos piti mennä esim. kasteelle ja olla huomion keskipisteenä? Eikö se ole sietämätöntä ujolle ja matalan profiilin henkilölle? Olen ymmärtänyt, että pyrkimys on olla ahkera ja näkyvä persoona. Ristiriita? Jotenkin kirjoituksista paljastuu, että ovelle meno on niin suuri kynnys, että sitä vältellään. Uusien värvääminen ei siis olekaan mieleistä vai eikö se olekaan itse tarkoitus? Anteeksi vain, mutta tuntuu näitä lukiessakin, että eronneen jt.n katsantokanta on melko suppea. Musta-valkoinen, oikea-väärä. Missä on se kultainen keskitie ja kyky ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan? Väärä teko ei pilaa koko ihmistä, meissä kaikissa on hyvää ja pahaa.

[sirpa-leena]

Sinisilmä-ruususuu, maailmanparantaja, tunnollinen tiukkapipo, syyllisyyden vaivaama suorittaja, joka ei ikinä pelännyt harmagedonia eikä tavoitellut paratiisipaikkaa itselleen. Pelkkä ajatus siitä, että maapallo pelastuu ja ihmisiä siinä mukana riitti motiiviksi.

"On aika turmella ne, jotka maan turmelevat" kolahti satasella.

[lavanpalvelija]

E
* Rento bilehile - kokouksessa käytiina. Kentällä käytiin vastenmielisesti velvollisuudentunteesta. Viikonlopun bileet olivat parhaimpia. Iän karttuessa asenne pysyi samana, omia harrastuksia ja hauskanpitoa. .

Tuo arkkityyppi on lähinnä kokemaani. Olin kuitenkin varsin mustavalkoinen "rigidi" itseäni kohtaan. Omasta totuutta koskevasta mielikuvastani en halunnut lipsua. Koin uhkana persoonallisuuteni repeämisen mikäli olisin sovitellut oman omatuntoni arvojen kanssa. Minua kutsuttiin jo jehovantodistaja aikanani lavanpalvelijaksi juuri siitä syystä etten halunnut nivoutua ideologiseen dialogiin, vaikkakaan en resurssejani vähätellyt.