Jehovan todistajat ja psykiatristen sairauksien hoito.

[Maiscimus]

Itse en ole perehtynyt aiheeseen kovin tarkasti enkä omilta ajoiltani muista mitään selkeää ohjeistusta edellämainittuun aiheeseen. Eli miten on, saako kunnon seurakuntalainen käydä psykoterapiassa tai muussa psykiatrisessa hoidossa?

Isoäidilläni on hiljattain todettu masennus, mutta hän ei suostu terapiaan (ei ole kuulemma sopivaa) eikä hänen masennuslääkkityksestäänkään saa puhua, ei edes kahdenkesken. Ja Opamox-purkki on kääritty kukalliseen lahjapaperiin, ettei kukaan vaan seurakunnassa saisi tietää hänen käyttävän sitä.

Minua surettaa Miksei mummu saisi viettää viimeisiä vuosiaan ilman masennusta.

[Vieras]

Masennus on kovin yleistä vanhuksilla.
Uskonnottomillakin.
Joka toinen päivä joku vanhus päättää elämänsä oman käden kautta, kerrotaan medioissa.
"HelsinkiMission Vanhuus ilman yksinäisyyttä -joulukampanjat ovat tuoneet ikääntyvien ahdingon meidän kaikkien tietoon. Neljän seinän sisään jääneet maan hiljaiset eivät itse pidä ongelmistaan melua.
Moni järkyttyykin tiedosta, että joka toinen päivä vanhus tappaa itsensä. Pääosin itsemurha-ajatukset lähtevät juuri yksinäisyydestä ja masennuksesta.
- Jopa asiantuntijatason ihmiset ovat kieltäytyneet uskomasta, että näin moni yli 65-vuotias päätyy itsemurhaan. Tämä on kuitenkin tilastokeskuksen puhdas fakta, ei mielipideasia, Marjovuo toteaa."
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Joka% ... 66691.html
Jokaiselle meistä peiliin katsomisen paikka: voisimmeko lievittää vanhusten yksinäisyyttä jotenkin?

[Maiscimus]

Masennus on kovin yleistä vanhuksilla.
Uskonnottomillakin.
Joka toinen päivä joku vanhus päättää elämänsä oman käden kautta, kerrotaan medioissa.
"HelsinkiMission Vanhuus ilman yksinäisyyttä -joulukampanjat ovat tuoneet ikääntyvien ahdingon meidän kaikkien tietoon. Neljän seinän sisään jääneet maan hiljaiset eivät itse pidä ongelmistaan melua.
Moni järkyttyykin tiedosta, että joka toinen päivä vanhus tappaa itsensä. Pääosin itsemurha-ajatukset lähtevät juuri yksinäisyydestä ja masennuksesta.
- Jopa asiantuntijatason ihmiset ovat kieltäytyneet uskomasta, että näin moni yli 65-vuotias päätyy itsemurhaan. Tämä on kuitenkin tilastokeskuksen puhdas fakta, ei mielipideasia, Marjovuo toteaa."
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Joka% ... 66691.html
Jokaiselle meistä peiliin katsomisen paikka: voisimmeko lievittää vanhusten yksinäisyyttä jotenkin?

Tiedän, olen hoitoalalla.
Moni vanhus ei saa apua, kun sitä tarvitsisi. Ja kun mummollani olisi siihen tilaisuus, hän sanoo ei. Olen melko varma, että hänen kohdallaan myös uskonnolla on tekemistä asian kanssa.

[Vieras]

Mitä tehdään näiden 65 vuotta täyttäneiden, ilmeisesti lisääntyvien itsemurhien estämiseksi? En ole nähnyt enkä kuullut ennaltaehkäisystä, enkä julkisesta keskustelusta, en lehdissä, en radiossa, en televisiossa. En vaikka itsemurhien määrä on surullisen ja pelottavan suuri.

Vanhusten, ikäihmisten itsemurhat johtuvat suurelta määrin yksinäisyydestä ja sen aiheuttamasta masentuneisuudesta. Lapset saattavat asua muualla tai omaisia ei ole, aviopuoliso saattaa olla kuollut tai sairaalassa. Oma heikko kunto, kivut joita lääkäri vähättelee. Köyhyys, joka kymmenes eläkeläinen on köyhä. Tunne että ei enää ole tarpeellinen tässä tuloksia vaativassa maailmassa.

Tästä kaikesta yksin ja yhdessä seuraa masennus, joka johtaa toivottomuuteen, tuskaan. Itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin.
Näin keikkatyössäni kotihoidossa pääkaupunkiseudulla paljon suorastaan vanhusten heitteillejättöä.

Dementuneita, syvästi masentuneita vanhuksia asumassa saastaisissa asunnoissaan, jääkaapeissa eriasteisessa mätänemisvaiheessa olevaa ruokaa. Likaisissa vaatteissa. Kotihoitajan tehtävänä oli keittää puuroa ja antaa lääkkeet. Ei muuta. Aikaa oli 20 - 30 minuuttia. Sitten taas kiireellä toisen vanhuksen luo.

Kun järkyttyneenä kysyin kotihoidontoimistossa esimieheltä, miksi on näin, miksi ei siivota, miksi ei ohjata tai suorastaan viedä hoitoon, sain vastauksen ”vanhuksella on itsemääräämisoikeus, hoitaja ei saa noin vain mennä jääkaapille ja siivota sitä eikä tehdä muutakaan mitä ei ole kirjattu hoitosopimukseen”.

Tällaista lakia ei ole olemassakaan. Tämä on käsien pesua vastuusta ja välinpitämättömyyttä. Rikollista. Kun vanhus on tässä tilassa niin silloin hälytys kellot soivat, hän huutaa äänettömästi apua. Se on kuultava. Siihen on reagoitava.

Meillä hyvinvointivaltiossa, masentunut itsemurha-altis vanhus jätetään yksin.

http://tallqvist.blogit.uusisuomi.fi/20 ... murhat-vai...

[Vieras]

Lahkomummu tarvitsisi normaalia ihmissuhdetta, normaalia elämää, pikkulapsia leikkimään ja nauramaan ympärilleen arvostavaa aikuista joka kunnioittaa vanhaan tapaan ikää.

Jos kunto riittää niin myös ikätoverin seuraa ja liikkumista, kävelyllä ja missä he sitten haluaisivatkaan liikkua.

Tuossa on siis se, jonka kaikki tietävät, mutta johon ei oikein osata auttaa.

[Vieras]

Itse en ole perehtynyt aiheeseen kovin tarkasti enkä omilta ajoiltani muista mitään selkeää ohjeistusta edellämainittuun aiheeseen. Eli miten on, saako kunnon seurakuntalainen käydä psykoterapiassa tai muussa psykiatrisessa hoidossa?

Isoäidilläni on hiljattain todettu masennus, mutta hän ei suostu terapiaan (ei ole kuulemma sopivaa) eikä hänen masennuslääkkityksestäänkään saa puhua, ei edes kahdenkesken. Ja Opamox-purkki on kääritty kukalliseen lahjapaperiin, ettei kukaan vaan seurakunnassa saisi tietää hänen käyttävän sitä.

Minua surettaa :( Miksei mummu saisi viettää viimeisiä vuosiaan ilman masennusta.

Minun kotikaupungissani ainakin todistajat yrittävät pitää huolta myös niistä srk.laisista, joilla on mt-ongelmia.
Monikin on kyllä ihan avoimesti kertonut masennuksestaan, ehkäpä vanhemmat ihmiset yleensä arastelevat kertoa masennuksesta ja lääkkeistä, ennenhän se oli niin että "sai hullun paperit", jos sai mielenterveyslääkkeitä?

Omalla kohdallani: sisaret kävivät luonani tuomassa äänitteitä kokouksista, lapset mukanaan, lukivat minulle hauskoja juttuja lehdistä ja kirjoista,
toivat hauskoja videoita ja kauniita luontokuvauksia,pesivät pyykkiä, toivat leipomuksia--minua ei jätetty yksin....
-Kukaan ei moittinut, kysyivät haluanko puhua ja jos en ollut juttutuulella,katsoivat että minulla ei ole mitään hätää ja jääkaappi ok,
ja tulivat taas käymään uudestaan seuraavana päivänä....
Masennus on ohi, mutta voi uusiutua... ilman yhteisön apua olisin hyvinkin voinut tappaa itseni, niin "mustat ajatukset" minulla välillä oli.
Nykyään on hyviä lääkkeitä masennukseen, mutta eivät ne korvaa toisten ihmisten läsnäoloa ja keskusteluja.

[nabander]

Useaa tapausta läheltä seuranneena voin todeta että ainakin lasten, nuorten, nuorten aikuisten ja alle viiskymppisten osalta mielenterveysongelmat eivät ole JT seurakunnissa mikään tabu sen enempää kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Hoitoon hakeudutaan, sitä toteutetaan ja lääkkeitä napsitaan lääkärin ohjeiden mukaan, eikä aihetta varsinaisesti kauheasti hävetä, ei se silti varmaankaan ensimmäinen puheenaihe ole. Vanhempien ihmisten osalta käsitykseni on että he ja heidän vanhempansa elivät ylipäätään yhteiskunnassa jossa mielenterveysongelmia kauhisteltiin ja lakaistiin maton alle, olivatpa sitten todistajia tai normi-ihmisiä. Aiheesta jos on omien vanhempien sukulaisten kanssa yrittänyt keskustella niin pihdeillä on saanut tietoja vääntää, nuorempien sukupolvien kanssa jutustelu on suht normaalia ja kokemuksia vaihdetaan puolin ja toisin.

Näin siis minä olen asian kokenut

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[Maiscimus]

Kyllä minunkin mummua ollaan käytännön arjessa auttettu, mistä olen kiitollinen. Mietin lähinnä, että kannustaako seurakunta käymään ns. maailmallisessa hoidossa. Vai onko sekin ihmisviisautta, jos juttelee mielenterveysongelmistaan yliopiston käyneen psykologin kanssa. On toki tärkeää, että käytännön apua tarjotaan ja ollaan läsnä, mutta kyllä masentuneen monesti tekisi hyvää jutella ammatti-ihmisen kanssa.

Minä kyllä yritän hoitaa mummoani niin hyvin kuin jaksan ja ehdin. En jätä yksin, vaikka se välillä kenkkuilee

[Vieras]

Lasten ja nuorten pahoinvointi on myös selvästi nähtävissä nykyisin.
Monet lapset tuntevat itsensä yksinäisiksi .
Yksinäisyys panee lapset soittamaan apupuhelimeen

STTLähetä palautetta toimittajalle
Alakoululaiset soittivat viime vuonna ahkerimmin Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen. Tämä heijastaa liiton mukaan sitä, että 7–13-vuotiaat joutuvat tänä päivänä olemaan iltapäivisin paljon yksin.

Viime vuonna Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät vastasivat yli 64 400 puheluun ja noin 2 600 nettikirjeeseen. Alakoululaiset soittivat puheluista yli 70 prosenttia.
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satell ... imeen.html
Netti ei korvaa ihmisten seuraa, ei lapselle, teinille, aikuiselle eikä vanhukselle...
Yhteisöllisyyttä ei ole enää niin paljon kuin ennen?
Naapuritkin on vaan inhottavia ihmisiä, joista valitetaan taloyhtiön isännöitsijälle ...

[Aaac]

Vanhan kansan JT voi muistella sitä Vartiotornin oppia, jonka mukaan terapeutin "tyhjentämään" päähän tulee tilalle demoneita.

[Vieras]

Herätkää 8.9.1974 s.16
On selvästikin syytä olla varovainen maailmallisten psykiatrien suhteen, sillä vaikka joku saakin ehkä apua, on myös olemassa todellinen mahdollisuus, että jotakuta kannustetaan käyttäytymään Jumalan vanhurskaitten periaatteitten vastaisella tavalla. Mutta vaikka niin ei olisikaan, niin se, että psykiatrit eivät yleensä tiedä, miten tulee oikein soveltaa mielisairauksien parasta lääkettä - jumalallista rakkauden ominaisuutta, tekee todennäköisesti heidän hoitonsa tehottomaksi.

Herätkää 8.9.1975 s.17
Onko psykiatrinen koulutus välttämätön?
Kiinnostavaa kyllä, psykiatrit itse tunnustavat psykiatrisen koulutuksen puutteet. Esimerkiksi David S.Viscott mainitsee, että psykiatrin tutkinto on "laiminlyönyt monet tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka kuuluvat hyvälle terapeutille, kuten hänen kiinnostuneisuutensa, rehellisyytensä, uteliaisuutensa, vilpittömyytensä, inhimillisyytensä ja auttamishalunsa. Useimpia [näistä] koulussa ei opetettu."
Kirjan Persuasion and Healing (Suostuttelu ja parantaminen) tekijä ja yksi kirjan Group Psychotherapy (Ryhmäpsykoterapia) tekijöistä sanoo, että psykiatrinen koulutus ei ole välttämätön henkisesti sairaitten auttamiseksi. Julkaisu Psychology Today sanoo huhtikuussa 1973 ilmestyneessä numerossaan: "Frank uskoo, että täysin kouluttamaton henkilö voi menestyä lääkärinä aivan yhtä hyvin kuin psykiatri. Hän sanoo: 'Terapeutin henkilökohtaisilla ominaisuuksilla saattaa olla enemmän tekemistä hänen menestymisensä kanssa kuin koulutuksella, jota hän on saanut jossakin erityisessä menetelmässä.'"
Jotkut psykiatrit ovat tunnustaneet, että Jumalan sanassa Raamatussa oleva viisaus ja ymmärrys on maallista koulutusta arvokkaampaa mieleltään sairasta hoidettaessa. Edesmennyt psykiatri tohtori James T.Fisher kirjoitti pitkän ja menestyksellisen uransa lopulla kirjassaan A Few Buttons Missing: the Case Book of a Psychiatrist: "Jos pitäisi laskea kaikkien niiden arvovaltaisten kirjoitusten summa, jotka kaikkein pätevimmät psykologit ja psykiatrit ovat kirjoittaneet mielenterveyden alalta - jos nämä pitäisi koota ja korjata ja jos niistä pitäisi poistaa kaikki liiallinen monisanaisuus - . . . jos nykyajan kyvykkäimpien runoilijoitten pitäisi ilmaista suppeasti nuo puhtaan tieteellisen tiedon turmeltumattomat jyväset, niin tuloksena olisi kömpelö ja epätäydellinen yhteenveto vuorisaarnasta." Tuo Jeesuksen Kristuksen esittämä saarna on kirjoitettu muistiin Raamattuun Matteuksen 5.-7. lukuun.
Monissa tapauksissa henkisesti tasapainottomat ihmiset ovat tulleet terveiksi saatuaan päteviltä opettajilta oikealaatuista ohjausta ja opetusta, joka perustuu Jumalan sanan Raamatun sisältöön. Tarkastelehan muutamia esimerkkejä.

Vartiotorni 1.1.1976 s.22,23
Lukijain kysymyksiä
Onko Jehovan todistajien mielestä sopivaa kääntyä psykiatrien puoleen?
... Koska tosi kristityt pyrkivät siihen, että heillä "olisi . . . sama mielen asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella", niin he pitävät syystä tärkeänä tietää, millaiset vakaumukset on henkilöllä, joka vaikuttaisi heidän ajattelutapaansa tai käyttäytymiseensä. (Room.15:5) Vaikka kaikki psykiatrit ja psykoanalyytikot eivät olekaan ateisteja tai agnostikkoja, niin monet ovat. Muuan tutkimus paljasti, että yli puolet haastatelluista psykoanalyytikoista oli samaa mieltä Sigmund Freudin kanssa siitä, että usko Jumalaan on "lapsellista" eikä sopusoinnussa "todellisuuden kanssa". Monet uskovat, että ihmistä ajavat "eläimelliset vaistot, jotka ihminen on perinyt kehittyessään aiemmista elämänmuodoista". Edelleen, kuten kerrotaan kirjassa The Psychiatrists: "Useimmat psykiatrit ja psykoanalyytikot uskovat, että sukupuolista käyttäytymistä säätelevät lait ovat aivan liian tiukat." (Sivu 167) Haluaisitko sinä muovata elämäsi sellaisten ihmisten ajattelutavan mukaan, jotka suhtautuvat asioihin tällä tavalla?
Nykyään käytetään yleisesti hoitokeinona huumaavia aineita, ja tässäkin on viisasta harkita huolellisesti seurausta. Vaikkei huumaavien aineiden käyttö lääkkeinä olekaan kielletty kristityiltä ja vaikka joissakin tapauksissa tietyt huumaavat aineet voivat aikaansaada jossain määrin helpotusta, niin Jumalan palvelijan tulee olla hyvin varovainen kaiken sellaisen suhteen, mikä saattaa orjuuttaa hänet. (Room. 6:17; 12:1) Jotkut, jotka valitsevat hoidon, mihin ei sisälly huumaavia aineita, kiinnittävät huomiota sellaisella hoidolla saatuihin hyviin tuloksiin, johon kuuluu suuria vitamiiniannoksia, ja tämä hoitotapa saa kasvavaa huomiota nykyään.

[Tony]

Vieras poimi erinomaisia helmiä vt-seuran suhtautumisesta psykiatriseen hoitoon. Toki suhtautuminen on sittemmin muuttunut, mutta näiden lainausten valossa ei ole ollenkaan omituista miksi varsinkin iäkkäämmät jt:t suhtautuvat mielenterveyspalveluihin nihkeästi.

[Vieras]

-

[Vieras]

Eikös se Valium ollut siellä JT-kehdossa Amerikan mantereella aika yleinen sosiaalista pelkoa lievittävä huumausainelääke? Ainkaan sitä ei suositeltu siellä JT:lle. Masennuslääkkeet ovat aivan eri kastia. Ei niistä mitään euforiaa tule, vaikka puhutaan "onnellisuuspillereistä". Korjaavat vain jotain aivokemiaa.

Järjestön jättäminen sen sijaan saattaa aiheuttaa psykologin / psykiatrin konsultaation tarvetta. JT:t näkee, että järjestön jättäminen merkitsee Jehovan epäsuosioita ja että siksi eronnut ajautuisi huumeisiin / tupakkaan / lääkkeisiin tms. ahdinkoon, mutta kyseessä ei ole Jehovan epäsuosio, vaan JT:n epäinhimillisten karttamisssäntöjen tulos ja monasti vaikeus vapautua manipulatiivisen opetuksen pauloista.

Vertaistuki ymmärretään nykyään hyvin tärkeäksi osa-alueeksi eronneen / kartetun tukemisessa, mutta se ei korvaa lääkärin tai terapeutin ammatillista apua.

Aika jännä, että JT-aikanani kuulin yllättävän monista itsemurhista - paljon useammin kuin koskaan maailmallisten keskuudessa.

[Vieras]

Aiheuttavat ongelmia, eivät ota vastuuta. Toiset saa pestä likapyykin. Vetäytyvät omahyväisyyteen ja ovat käsityksessä, etteivät ole tehneet mitään väärää. (karttaminen = Jehovan tahto. Millainen Jumala?).