Viinakaupassa ;)

[Angelique]

No enpä ole tänne ennen kirjoittanut, mutta suokaa anteeksi kömpelyyteni. Toivottavasti kuitenkin asiani ymmärrätte...
En ole vielä saanut aikaiseksi rekata itseäni, mutta yritän jossain välissä.

No asiani siis liittyy viinaskaupassa käyntiä. Kävin tässä taannoin alkosta hakemassa pullon kirkasta viinaa (jossa ei kait mitään pahaa ole). No enpä sitten huomannut, Sisar Tienraivaaja olikin sitten ruokakaupan ja alkon välisellä käytävällä ja kylläpä silmät levisivät...kun näki mitä olin shoppailemassa. No pääsinpähän sitten hänen rakkaudelliseen puhutteluun, jossa "vanhempi sisar neuvoo nuorempaa". No joo...

Ja tästähän seuraa tietysti juoruilua. En pääse aina kokouksiin vuorotyöni vuoksi...sittenpähän yksi Sisar bongasi minut lidlistä...Tuli suureen ääneen kysymään, MISSÄ IHMEESSÄ OLET OLLUT? Hohhoijaa...

Ja sitten haluaisin vielä yhden asian kertoa...ei liity otsikkooon mitenkään, mutta olen vihdosta viimein unelma-ammatissani. Täällä ollut puhetta siitä koulutusjutusta. Haluan kertoa ooman kokemukseni. Silloin kun 16-v. kaikki srk:sta alkoivat ravareiksi. Halusin silti mennä ammattikouluun. Minuahan katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun en aloittanut ravariksi. Onneksi äiti(mukana) tuki m inua päätöksessäni. OIkeasti olisin halunnut mennä lukioon, mutta sehän ei sopinut ollenkaan siihen aikaan, joten menin sentään jonnekin kouluun.

Nyt myöhemmällä iällä olen opiskellut monen vuoden jälkeen ja valmistunut työhön, jota vieläkin halveksutaan, kun sillä ei tee mitään sitten paratiisissa, siis sairaanhoitajaksi. SIttenhän eräiden suut loksahtivat auki, kun sanoin, että haluan jatkaa vielä osastonhoitajaksi.

Olin muutaman vuoden siivoojana ja lehdenjakajana ja se riitti minulle. Tietysti srk:ssahan se on unelma-ammatti ja ihailtavaa kituuttaa pienellä palkalla!

Kertoilen vielä myöhemmin elämästäni ja jatkan pahan oloni purkua täällä (myös psykologilla). Olen erittäin kiitollinen, jos jaksatte kommentoida ja lukea juttujani!

[Gargouille]

Entäs jos alkon kassana on sisar. Onneksi en kuullut hänen kertovan ketkä kävivät asiakkaina. Jostain syystä hän vaihtoi viereiseen kaupunkiin asumaan, vaikka työmatka piteni.

Tsemppiä jatko-opiskeluun.

[Aamu]

Mitäs puhuteltavaa siinä nyt muka on jos todistaja ostaa pullon viinaa? Nauttihan Jeesuskin viiniä ruokajuomana ja sitä rataa, sehän "ilahduttaa sydämen". Kohtuudella käyttäminen on ihan sallittua, ehkä se nyt vaan on muka huonoa mainosta liikkua viinapullon kanssa. "Siitä te tunnette heidät --että he eivät ole osa tästä maailmasta."

Vaikka uskoisikin paratiisin todella tulevan, mitä pahaa siinä on jos haluaa parantaa ihmisten oloa jo tässä asiainjärjestelmässä (siinäpä muuten sana bingoon) vaikkapa sairaanhoitajana? Paratiisihan on Jumalan järjestelemä juttu, joten ei kai ihmisten tarvitse jo nyt alkaa huolehtimaan siitä että mitä hittoa minä puuhaan sitten paratiisissa? Siellähän kaikki on täydellistä. Älä sinä anna noiden ulkokullattujen masentaa.

[Marilyn]

Ja sitten haluaisin vielä yhden asian kertoa...ei liity otsikkooon mitenkään, mutta olen vihdosta viimein unelma-ammatissani. Täällä ollut puhetta siitä koulutusjutusta. Haluan kertoa ooman kokemukseni. Silloin kun 16-v. kaikki srk:sta alkoivat ravareiksi. Halusin silti mennä ammattikouluun. Minuahan katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun en aloittanut ravariksi. Onneksi äiti(mukana) tuki m inua päätöksessäni. OIkeasti olisin halunnut mennä lukioon, mutta sehän ei sopinut ollenkaan siihen aikaan, joten menin sentään jonnekin kouluun.

Nyt myöhemmällä iällä olen opiskellut monen vuoden jälkeen ja valmistunut työhön, jota vieläkin halveksutaan, kun sillä ei tee mitään sitten paratiisissa, siis sairaanhoitajaksi. SIttenhän eräiden suut loksahtivat auki, kun sanoin, että haluan jatkaa vielä osastonhoitajaksi.

Olin muutaman vuoden siivoojana ja lehdenjakajana ja se riitti minulle. Tietysti srk:ssahan se on unelma-ammatti ja ihailtavaa kituuttaa pienellä palkalla!

Tervetuloa palstalle!

Itsekin olen saman polun kulkenut. Ensin pakolla ammattikouluun, koska lukioon ei saanut mennä. Sitten hanttihommissa pienellä palkalla. Ja nyt olen myös valmistunut itse valitsemaani ammattiin, jossa olen hyvä ja joka on myös paratiisissa turha (mutta sinnehän en ole edes enää kuuleman mukaan menossa, joten eipä tuolla enää väliä... ). Ja olen työpaikassa, johon itse halusin mennä (ja saan siitä jopa kohtuullista korvaustakin!).

Kertoilen vielä myöhemmin elämästäni ja jatkan pahan oloni purkua täällä (myös psykologilla). Olen erittäin kiitollinen, jos jaksatte kommentoida ja lukea juttujani!

Jatka ihmeessä! Se tekee hyvää kun saa sanottua ulos pahan olon ja varsinkin kun täällä ihmiset tietää mistä puhut.

[Kapteeni]

Syyksööttärin duuni on yhtä hyödytön kuin talkkarin duuni, eihän Uudessa Järjestelmässä luoda lunta tai suolata kartsoja. Me asutaan landella missä palmupuut kasvaa ja fogelit sunkaa. En muista nähneeni lunta Vartsikan piirustuksissa. Ehkä jossain kaukaisen vuoren huipulla. Leijonat ja muut petoeläimet syö kaiken ruohon nurmikoilta, eli ei tartte nurmikoitakaan leikkailla. Ainoo homma jossa ehkä voitais käyttää sun alan koulutusta vois olla ruumiitteen keruu ja joukkohautaan heittäminen. Just Harmagedonin jälkeen.
Ei sun koulutusta voi käyttää edes vitaamiinipillereitten jakamiseen. Mehän syödään banaaneita kokopäivä.
Ei tarvita myöskään ikkunanpesijöitä. Uudessa Järjestelmässä ei ole lasi-ikkunoita. Ilmasto tulee olemaan lämmin.

On yksi jobi kuitenkin. Muistaakseni Vartsikassa oli kuva jossa ylösnousseet tulevat vanhan näköisinä ylös haudoista, eli ne saattaa olla raihnaisia ensimmäisellä viikolla. Joo ja toinenkin jobi on sinulle. Eläinten hoitaja. Eläimethän ilmeisesti sairastuvat ja kuolevat Uudessa järjestelmässä.

Eli kyllä me joku duuni sulle keksitään.

[Nezumi]

Mut taas 'potkittiin' lukioon, kun en porukoitten mielestä tiennyt mitä olisin halunnut tehdä..tai jos nyt olikin jotain suunnitelmia niin olin liian nuori, paikka liian kaukana..eikä se nyt tietenkään 'ollut mikään ammatti'. Sitten kun ikä korttia ei enää voinut käyttää, niin nuo kaksi muuta on pitäneet suht hyvin..joskin uusin lisäys oli ettei se ole myöskään mikään perheellisen ammatti. Ypäjän hevospuoli siis kiinnosti. Noin muuten sitten taas koulusta..tähän mennessä tuo lukio on kerinnyt jäädä, samoin sitä seurannut ja kolmaskin on katkolla, kun masennuksen vuoksi lopulta tuli saikkua sitten. Silti jaksettiin ja jaksetaan edelleen tökkiä kuinka pitää sitä ja tätä käydä sit kuitenkin, kun tuntuu olevan suljettu kirja kaikesta huolimatta se, et joku ei välttämättä ole kunnossa vaikkei päälle päin välttämättä näy mitään (helpompi olis jos ois jalka paketissa tai jotain muuta vastaavaa..siltä ainakin välillä tuntuu). Näin siitäkin huolimatta, että sieltä on ehditty tarjota sen puolen kymmentä erinäköstä diagnoosia selittämään milloin mitäkin. Tosin sieltä on 'tarjottu' myös pakkohoitoa ja holhouksen alle laittoa niin ikään välillä suoraan tai sitten jossain sivulauseessa..

[rippeli]

No enpä ole tänne ennen kirjoittanut, mutta suokaa anteeksi kömpelyyteni. Toivottavasti kuitenkin asiani ymmärrätte...
En ole vielä saanut aikaiseksi rekata itseäni, mutta yritän jossain välissä.

No asiani siis liittyy viinaskaupassa käyntiä. Kävin tässä taannoin alkosta hakemassa pullon kirkasta viinaa (jossa ei kait mitään pahaa ole). No enpä sitten huomannut, Sisar Tienraivaaja olikin sitten ruokakaupan ja alkon välisellä käytävällä ja kylläpä silmät levisivät...kun näki mitä olin shoppailemassa. No pääsinpähän sitten hänen rakkaudelliseen puhutteluun, jossa "vanhempi sisar neuvoo nuorempaa". No joo...

Ja tästähän seuraa tietysti juoruilua. En pääse aina kokouksiin vuorotyöni vuoksi...sittenpähän yksi Sisar bongasi minut lidlistä...Tuli suureen ääneen kysymään, MISSÄ IHMEESSÄ OLET OLLUT? Hohhoijaa...

Ja sitten haluaisin vielä yhden asian kertoa...ei liity otsikkooon mitenkään, mutta olen vihdosta viimein unelma-ammatissani. Täällä ollut puhetta siitä koulutusjutusta. Haluan kertoa ooman kokemukseni. Silloin kun 16-v. kaikki srk:sta alkoivat ravareiksi. Halusin silti mennä ammattikouluun. Minuahan katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun en aloittanut ravariksi. Onneksi äiti(mukana) tuki m inua päätöksessäni. OIkeasti olisin halunnut mennä lukioon, mutta sehän ei sopinut ollenkaan siihen aikaan, joten menin sentään jonnekin kouluun.

Nyt myöhemmällä iällä olen opiskellut monen vuoden jälkeen ja valmistunut työhön, jota vieläkin halveksutaan, kun sillä ei tee mitään sitten paratiisissa, siis sairaanhoitajaksi. SIttenhän eräiden suut loksahtivat auki, kun sanoin, että haluan jatkaa vielä osastonhoitajaksi.

Olin muutaman vuoden siivoojana ja lehdenjakajana ja se riitti minulle. Tietysti srk:ssahan se on unelma-ammatti ja ihailtavaa kituuttaa pienellä palkalla!

Kertoilen vielä myöhemmin elämästäni ja jatkan pahan oloni purkua täällä (myös psykologilla). Olen erittäin kiitollinen, jos jaksatte kommentoida ja lukea juttujani!

Tuo jt-ravareitten sun muitten vapaaehtoistyöläisten kaksinaismoralismi on huvittavaa.
Kun esim kävin silloisen vaimoni kanssa hänen siskonsa luona Viron betelissä, niin kaikkien ruokien kanssa vedettiin vinkkua tai kaljaa kun se oli niin halpaa ja "maan tapa". Väliajat sitten tenutettiin muuten vaan. Illalla yömyssyt. Aamulla heti ennen kaupungille lähtöä lämmikkeeksi "Vanhaa tallinnaa" kun sattui olemaan talvi. Pienessä pöhnässä meni koko viikko vaikka betelin vieraslistalaisia oltiinkin. Betelin kellarissa oli varasto, josta sai hakea alkoholia virolaiseen tukkuhintaan, eli käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi.

Yleisen paheksunnan aiheena olivat kuitenkin jotkut huonommin mukana olevat, jotka käyttivät alkoholia väärin.

Sain sellaisen käsityksen, että alkoholin oikeaa käyttöä on se, että tarjoaa uskonkavereille kanssa ja kännissä puhutaan vartsikan kirjoituksista. Väärää käyttöä on kaikki mikä tapahtuu sellaisten henkilöiden kesken, jotka eivät ole kokoajan palvelijoita, tai käyvät kentällä alle 10h kuukaudessa.

Tervetuloa palstalle ja hyvää jatkoa muutenkin.

[Bergerac]

Yleisen paheksunnan aiheena olivat kuitenkin jotkut huonommin mukana olevat, jotka käyttivät alkoholia väärin.

Sain sellaisen käsityksen, että alkoholin oikeaa käyttöä on se, että tarjoaa uskonkavereille kanssa ja kännissä puhutaan vartsikan kirjoituksista.

Näin on.

Lisäyksenä vielä se, että alkoholin oikeaan tm tosi käyttöön ilmeisesti kuuluu myös oman pienen senhetkisen porukan kesken juoruilu muista todistajista. Pienen oman porukan juoruilu koskettaa myös arvo-etuuden omaavia kuin huonomminkin mukana olevia. Puhumattakaan eronneista tai erotetuista joiden elämä on kuulemma aina pilalla.

(parhaimmat luopio-juorut ovat suorastaan naurettavan hauskoja, karrikoituna:
- sekin on kuulemma ihan juoppo
- sekin on kuulemma huumeporukoissa nykyään
- sekin on kuulemma tekemisissä saatananpalvojien kanssa
- sekin on kuulemma luopioiden sivustolla
- sekin on kuulemma saamassa töistä potkut
- sekin on kuulemma sitä ja tätä
- eräs veli kertoi että oli kuullut sen luopion...)

Jos pieneen porukkaan on tullut lisäyksiä, juoruilu saatetaan aloittaa varovasti tunnustelemalla, ja kun porukkaan mukaan tulleiden alkumielipide on selvillä niin sitten voikin mennä täysillä. Juoruilu ei tunne rajoja ja viini ehkä vapauttaa ja virtaa ja kyllä se laulukin saattaa soida.

Joskus mietin oliko olemassa joku olematon palkinto sille, joka keksii muhkeimman ylimitoitetun juorun tai miksei valheenkin. Oli sitten kyseessä vanhin -juoru, todistaja -juoru, huonommin mukana oleva -juoru tai luopio -juoru. Promilletkin voivat lisätä juorukerrointa.

[Nezumi]

Ylipäätään tuo juoruilu kai kuuluu kuvaan, meni sitä nestemmäistä kannustinta tai ei..ainakin itse on tullut huomattua viitteitä. Mitään rajoja ei välillä tunnu olevan kenen juttuja kerrotaan ja kenelle..vaikka puhelimessa. Samoin kertoja tuntuu tietävän niin kovin hyvin muka kulloisenkin kohteen syyt ja motiivit jne. En nyt tähän jaksa marista enempiä, kun tuolla toisaalla jo purin suurimmat ärsytykset ulos. Tuo lista minkä laitoit Bergerac on kyllä aika osuva. Vielä kun lisätään kerrontaan tietty äänensävy ja sanojen painotus niin korostuu se me ollaan niin hyviä - muut on niin pahoja entisestään. Aiheuttaa nykyään saman tien kuuntelun siirtymisen off-asentoon itsellä jos tuosta havaitsee pienimpiäkin viitteitä vaikka tuota ei tietenkään 100% pysty tekemään, mutta silti...on nimittäin harvinaisen masentavaa.

[JohnTheRevelator]

Sain sellaisen käsityksen, että alkoholin oikeaa käyttöä on se, että tarjoaa uskonkavereille kanssa ja kännissä puhutaan vartsikan kirjoituksista. Väärää käyttöä on kaikki mikä tapahtuu sellaisten henkilöiden kesken, jotka eivät ole kokoajan palvelijoita, tai käyvät kentällä alle 10h kuukaudessa.

Näinhän se on. Muistan olleeni senhetkisen kierrosvalvojamme kanssa samaan aikaan viinakaupassa vuosia sitten. Kv osti kunnon lastin. Viinaa oli monenlaista ja monta pulloa. Kori ei meinannut riittää. Minulle ei kyllä asiassa ollut mitään ihmeellistä. Tiesin hyvin, että kunhan on hyvin uskossa voi viinaakin ottaa vaikka vähän reilummin. Sama asia kuin töissä. Jos hoitaa hommansa hyvin, voi väillä vähän ottaakin.

[AchanBeroean]

Näinhän se on. Muistan olleeni senhetkisen kierrosvalvojamme kanssa samaan aikaan viinakaupassa vuosia sitten. Kv osti kunnon lastin.

Tänään oli "Kyllä, herra ministeri"-televisiosarjassa jakso nimeltä "The Whisky Priest" (viskipappi), joka käsite tarkoittaa pappia, joka kyllä saarnaa, mutta ei itse ole mallikelpoisin oppien noudattaja. Kyseinen kierrosvalvoja taisi olla tuollainen viskipappi, joka tarvittaessa jyrisi Seuran jäsennyksen mukaisesti viinan kiroja vastaan, mutta ei itse sylkenyt kuppiin.

Ymmärrän kyllä juopottelevaa kiepparia. Lahkon pyörittämisen rankka duuni vaatii raskaat huvit.

[Utsi]

No joo... Itse muistan joskus aikoja sitten, kuinka eräs sisar (tienraiv.) kertoi käyneensä Alkossa (siis eihän hän itse tietenkään mitään ostanut, vaan oli veljensä mukana) ja näki jonossa myös erään uskonveljen. Hän kertoi heti ajatelleensa, että "onkohan tuo veli erotettu, kun on Alkossa ostamassa viinaa". Sitten naureskeli, että olihan hän itsekin Alkossa. Ehhehe. Ehheh. Ehe. Eh.

Noista "luopiojuoruista" olen ilmeisesti itse jäänyt täysin osattomaksi. Pahin oli kai se, miten eräs erotettu oli mennyt avoliittoon ja alkanut polttamaan tupakkaa. Tätä sitten kovasti siinä harmiteltiin.

[AchanBeroean]

(parhaimmat luopio-juorut ovat suorastaan naurettavan hauskoja, karrikoituna:
- sekin on kuulemma ihan juoppo
- sekin on kuulemma huumeporukoissa nykyään
- sekin on kuulemma tekemisissä saatananpalvojien kanssa
- sekin on kuulemma luopioiden sivustolla
- sekin on kuulemma saamassa töistä potkut
- sekin on kuulemma sitä ja tätä
- eräs veli kertoi että oli kuullut sen luopion...)

Jos pieneen porukkaan on tullut lisäyksiä, juoruilu saatetaan aloittaa varovasti tunnustelemalla, ja kun porukkaan mukaan tulleiden alkumielipide on selvillä niin sitten voikin mennä täysillä. Juoruilu ei tunne rajoja ja viini ehkä vapauttaa ja virtaa ja kyllä se laulukin saattaa soida.

Joskus mietin oliko olemassa joku olematon palkinto sille, joka keksii muhkeimman ylimitoitetun juorun tai miksei valheenkin. Oli sitten kyseessä vanhin -juoru, todistaja -juoru, huonommin mukana oleva -juoru tai luopio -juoru. Promilletkin voivat lisätä juorukerrointa.

Taisit unohtaa listastasi tärkeimmän luopiojuorun: "Se on tullut hulluksi".

Lahkolaisille luopioihin kohdistuvat valheet ja juorut ovat osa heimon yhteenkuuluvuutta korostavaa liturgista puhetta, jossa ei välitetä sanomien valheellisuudesta. Luopioihin kohdistuvalla panettelulla on tarkoitus sanoa: "minä en harkitse luopumista ja torjun koko ajatuksen".

Itselleni oli vanhimman valehtelu, kun hän panetteli tuntemaani luopiota mielenterveysongelmista, pieni silmien avautuminen. Aloin tajuamaan lahkolaisten elävän erilaisessa todellisuudessa, jossa tosiasioista ei tarvitse välittää. En nimittäin uskonut vanhimman valehtelevan tietoisesti, vaan olen yrittänyt ymmärtää, että hänen oli pakko järkeistää luopuminen valheellisella mielenterveysongelmalla, jotta hän itse välttäisi kohtaamasta kysymystä: "Olisiko luopuminen minullekin sopiva vaihtoehto?".

[Tony]

En nimittäin uskonut vanhimman valehtelevan tietoisesti, vaan olen yrittänyt ymmärtää, että hänen oli pakko järkeistää luopuminen valheellisella mielenterveysongelmalla, jotta hän itse välttäisi kohtaamasta kysymystä: "Olisiko luopuminen minullekin sopiva vaihtoehto?".

Tai mikä on koko jehovantodistajuuden kannalta mielenkiintoinen kysymys todistajalle pohdittavaksi: kuinka totuudesta voi luopua, saati kääntyä sitä vastaan kun tuon totuuden varsin hyvin tuntee ja tietää?

Toki tuollaiset ajatukset siirretään tehokkaasti sivuun ja kuitataan tuo pelkästään saatanan kepposteluilla, joilla vihtahousu on sekoittanut luopion pään. sen syvällisemmin tuskin monikaan asiaa äityy (ainakaan) ääneen pohdiskelemaan.

Itselle tuo kysymys pälkähti päähän ensi kertaa reilut viisitoista vuotta sitten kun isoisäni luopioitui. En voinut tietenkään ymmärtää, että entinen vanhin ja vuosikymmeniä totuudessa ollut kokenut todistaja voi tuolla tavalla luopioitua. Tuo paradoksi eli mielessäni aina siihen saakka kun huomasin itsekin luopioituneeni.

Kun kyseessä ei ollut lähellekään totuus, niin eipä tuossa luopioitumisessa enää mitään ihmeellistä ollutkaan. Tosin, selkärankaa se kuitenkin vaatii. Sitä vaarillani näyttäisi olevan. Luopioituminen ilman nettiä kun on muutamaa kertaa haasteellisempaa kuin netin kanssa.

[rippeli]

Sain kuulla omalta pojaltani mitä hänen äitinsä on minusta kertonut muille, vaikka olimmekin sopineet ettei kumpikaan vanhempi mustamaalaa toista ettei poika joudu ristiriitaan. Ilmeisesti ristiriidan välttämisellä tarkoitettiin, että minua luopiona saa lyödä kuin vierasta sikaa ja minä hyväksyn kaiken hiljaisesti.

Olen kuulemma.

- Rapajuoppo
- Jatkuvasti työttömänä. (Olen oikeasti ollut kerran elämässäni 3kk työttömänä 19 vuotiaana)
- Haureellinen (Tuo on totta jos niin haluaa ajatella, muttei pikkupojalle sopivaa kerrottavaa)
- Mielenterveysongelmainen
- Valehtelija
- Manipuloija
- Paha (Ihan vaan yleisellä tasolla)
- Hylännyt lapseni

Listaa voisi jatkaa loputtomasti, koska me luopiothan olemme kaiken pahan ansainneet ja ex-vaimollani on laaja sanavarasto. Asia ei sinänsä ärsyttäisi, mutta kun poikani on vasta 7v ja uskoo kaiken mitä äiti hänelle sanoo. Sitten kun hän on luonani ja huomaa etten minä olekaan niin paha kuin äiti väittää niin tietysti hän on hämillään. Uskonnon varjolla saa ilmeisesti tehdä ihan mitä vaan pahaa koska tavoite on ylevä: Saada lapsi vihaamaan isäänsä joka on luopio.

Hieman aiheesta sivuun: Keskustelin kuolemantuomion julistamisesta ex-vaimoni kanssa eilen. Siis että poikani ahdistuu siitä että minun kerrotaan kuolevan ihan minä päivänä tahansa alkavassa harmagedonissa. Minusta on väärin että poikaa pelotellaan ja hän saa sitten kauhukohtauksia yöllä. Ex kertoi "ettei ole koskaan sanonut että kuolisin harmagedonissa. Hän on kertonut vain että Jehova tuhoaa pahat ja vain Jehova näkee ihmisen sydämeen ja päättää kenet tuhotaan. Minäkin saatan ihan hyvin vielä ehtiä takaisin seurakuntaan ennen harmagedonia." Tuo olikin niin vastaansanomatonta logiikkaa, etten katsonut tarpeelliseksi jatkaa aiheesta.