Naurattaako?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Olen huomannut, että asiat, jotka ovat JT:lle totta, naurattavat ulkopuolisia. Kovin moni ei ota sellaisia kuvitelmia demoneista ja enkeleistä tosissaan. Olen huomannut senkin, että sana "luopio" herättää huvitusta "maailmallisissa". Ajattelevat, että se ei olisi mikään raskas taakka kannettavaksi, vaan jonkunlaista hihhulointia. Vartiotorni ja Herätkää-lehden kauppiaita katsotaan vähän säälillä: reppanoita.

JT-järjestöäkään ei moni ota tosissaan enne kuin sitten, kun saavat tietää järjestön rikkaudesta ja omaisuuksista.

Joku sanoi saaneensa hyvät naurut ovella käyneiden JT:n kustannuksella. Olivat saaneet vielä käsinkirjoitetun lapun, jota olivat sitten keskenään hekotelleet.

Naurut loppuu sitten, jos on tullut narautetuksi valheelliseen järjestöön ja joutunut sen lonkeroihin. Ulospääsy on vaikeaa. Ihminen kohtaa ongelmia, jotka eivät johdu maailmasta, vaan JT-opetuksesta.

On erittäin vaikea kuvailla JT:n maailmankuvaa tavallisille ihmille, joiden ajatukset ovat manipulaatiosta puhtaat.
Vieras

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Varmaankin.
Huumori on yksi tapa käsitellä asioita ja harvemmin täällä kai loukata tarkoitetaankaan.

Ehkä ulkopuolinen kokee lahkolaisten ikääänkuin siirtävän Raamatun kuvausta nykypäivään konkreettisine "luopioineen ja demoneineen" sekä raamatuntutkiskelukin näyttää konkreettiselta Nooan arkki -yms pohdinnoilta, kun moni kokee että Raamatusta saa toisaalta lohtua taikka saisi eettisiä ohjeita joista tosin moni arvelee olevansa riittävästi perillä jo.

Taas joutuu palaamaan siihen, että kun lahkon uskottavuus on pois sen valehteluperusteisen v. 1914 opetuksen ym. vuoksi, niin siihen samaan lokasankoon on kaadettava sitten kaikki luopio- demoni- ja muut, jos ne joltakin osin teoriassa voisivat olla totta, kokisi mahdolliseksi hyväksyä ne vasta kun on saanut lukea niistä sellaiselta taholta joka ei ole saattanut itseään täysin epäluotettavaan valoon.
Vieras

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Vieras kirjoitti:Olen huomannut, että asiat, jotka ovat JT:lle totta, naurattavat ulkopuolisia. Kovin moni ei ota sellaisia kuvitelmia demoneista ja enkeleistä tosissaan. Olen huomannut senkin, että sana "luopio" herättää huvitusta "maailmallisissa". Ajattelevat, että se ei olisi mikään raskas taakka kannettavaksi, vaan jonkunlaista hihhulointia. Vartiotorni ja Herätkää-lehden kauppiaita katsotaan vähän säälillä: reppanoita.

JT-järjestöäkään ei moni ota tosissaan enne kuin sitten, kun saavat tietää järjestön rikkaudesta ja omaisuuksista.

Joku sanoi saaneensa hyvät naurut ovella käyneiden JT:n kustannuksella. Olivat saaneet vielä käsinkirjoitetun lapun, jota olivat sitten keskenään hekotelleet.

Naurut loppuu sitten, jos on tullut narautetuksi valheelliseen järjestöön ja joutunut sen lonkeroihin. Ulospääsy on vaikeaa. Ihminen kohtaa ongelmia, jotka eivät johdu maailmasta, vaan JT-opetuksesta.

On erittäin vaikea kuvailla JT:n maailmankuvaa tavallisille ihmille, joiden ajatukset ovat manipulaatiosta puhtaat.
Ja mitähän tässä "käsinkirjoitetussa lapussa" luki?
Minulle aivan uusi piirre ovityössä?
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Vieras kirjoitti:Olen huomannut, että asiat, jotka ovat JT:lle totta, naurattavat ulkopuolisia. Kovin moni ei ota sellaisia kuvitelmia demoneista ja enkeleistä tosissaan. Olen huomannut senkin, että sana "luopio" herättää huvitusta "maailmallisissa". Ajattelevat, että se ei olisi mikään raskas taakka kannettavaksi, vaan jonkunlaista hihhulointia. Vartiotorni ja Herätkää-lehden kauppiaita katsotaan vähän säälillä: reppanoita.
Naurattavatko? Mikä näissä asioissa "maailmallisia" naurattaa tai huvittaa? "Vartiotorni- ja Herätkää-lehden kaupittelijoita"! Taitaa kaupittelu jäädeä 1960-luvulle, mutta mikä tässäkään "maailmallisia" säälittää? Ettei vain nyt ole niin, että luulet. Haluan faktat tiskiin. Siis faktat, en itsesääliä.
RaM

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja RaM »

No kyllähän monia naurattaa toisessa havaitsemansa hölmöys ilman, että tajuaa itsessään olevan täysin samanlaisia piirteitä. Uskonnollisille 'totuuksille' nauretaan tajuamatta omien näkemysten olevan aivan yhtä naurettavia. Toisaalta nauramaisen väitetään pidentävän ikää, vaikkakin tuokin toteamus on jossain uudessa tutkimuksessa todettu nyt täysin vääräksi. Tyhjännaurajat kun kuulemma kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin muu väestö.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Jaa, no. Pitänee paikkansa, mutta minua ei naurata tippaakaan jostain syystä. Toisaalta on sanottu naurun pidentävän ikää. En kuitenkaan ymmärrä tällä tarkoitettavan pilkka- tai muuta vastaavaa naurua. Mikäli näin kuitenkin on, on henkilö kovin ymmärtämätön ja suosittelisin nauramista tässä merkityksessä peilinsä edessä.
RaM

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja RaM »

Totta. Peili olisi usein oiva väline havaita asioiden suhteellisuus. Välillä ihan omakohtaisestikin. :D
Ottaa tällä hetkellä päähän niin pirusti kun menin pikku hutikassa naapurin 50v. bileissä inttämään vaimon kanssa yhdestä meille läheisestä ja tärkeästäkin asiasta. Sitten tajusin aamulla miten typerä olin ja täysin väärässä. Muistin totaalisen väärin asian mutta meninpä vain itsevarmuudessani - ja pöhnän muistiketkoksessa - inttämään. No eipä se ole ensimmäinen kerta kun menee metsään. :oops:
Vieras

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Mistä juuri oli luettavissa että naiset eivät kiinnostu ja kiihotu miehen hymystä. Hymyn miehellä he tulkitsevat surkimuksen merkiksi. Se on tärkeä tietää kaikkien entisten jt-miestenkin. Ja kun jehova loi naisen kuten se, se oliko se Roger Vadim antoi B.B:n näytelläkin, niin niin se on. (oletetaan nauru hymyn jatkeeksi)
RaM

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja RaM »

Vanha kansa tiesi sanoa, että mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Näin sen minäkin muistan, eikä vanha kansa, kuten mummoni, suinkaan tyhmyreitä olleet.
Btw: Et, myöskään Sinä.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8099
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Vieras kirjoitti:Mistä juuri oli luettavissa että naiset eivät kiinnostu ja kiihotu miehen hymystä. Hymyn miehellä he tulkitsevat surkimuksen merkiksi. Se on tärkeä tietää kaikkien entisten jt-miestenkin. Ja kun jehova loi naisen kuten se, se oliko se Roger Vadim antoi B.B:n näytelläkin, niin niin se on. (oletetaan nauru hymyn jatkeeksi)
Enpä tiedä, mutta sano se kukkasin. :D
Vieras

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Se käsinkirjoitettu lappu tuli postiluukusta UK:lle, kun ovea ei avattu. Se oli sitä kirjeitse todistamista.

"Reppana" on sellainen määre, jota muistan jo lapsesta asti kuulleeni ja myös yhdeltä veljeltä, joka korjasi asian, ettivät JT:t ole reppanoita.
Vieras

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Huomio nauramisesta ei ollut pilkaksi tarkoitettu. Olen vain tehnyt havinnon ja kysyn, ovatko muut? En väitä, että välttämättä naurettaisiin.
Aaron Hannu
Viestit: 506
Liittynyt: 13.03.2011 17:17

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Aaron Hannu »

RaM kirjoitti:No kyllähän monia naurattaa toisessa havaitsemansa hölmöys ilman, että tajuaa itsessään olevan täysin samanlaisia piirteitä. Uskonnollisille 'totuuksille' nauretaan tajuamatta omien näkemysten olevan aivan yhtä naurettavia. Toisaalta nauramaisen väitetään pidentävän ikää, vaikkakin tuokin toteamus on jossain uudessa tutkimuksessa todettu nyt täysin vääräksi. Tyhjännaurajat kun kuulemma kuolevat tilastollisesti nuorempina kuin muu väestö.
Luin tähän asti tätä keskustelua. Juuri näin - olen aika monen aika tyyppiluterilaisen kanssa keskutellut, mihin he oikeastaan uskovat ja vastaukseksi saa aika kummallisia asioita, hieman ylimielisyyttäkin, kun ei uskalleta sanoa tai ajatella, joten kysmys väistetään, koska ei olla juuri ajateltu nenäänsä pitemmälle....usein kuulee ettei kannata mitään ajatella tai menee sekaisin. Minun mielestäni taas kannattaa uskaltaa ajatella....joskus yllätyn kuitenkin joidenkin oppineempien valistuneisuutta. Meillä Suomessa ollaan melko avoimia ja on korkea koulutustaso, monia ihmisiä, jotka selvästi uskaltavat ajatella.
Harmus

Re: Naurattaako?

Viesti Kirjoittaja Harmus »

Vieras kirjoitti:Olen huomannut, että asiat, jotka ovat JT:lle totta, naurattavat ulkopuolisia. Kovin moni ei ota sellaisia kuvitelmia demoneista ja enkeleistä tosissaan. Olen huomannut senkin, että sana "luopio" herättää huvitusta "maailmallisissa". Ajattelevat, että se ei olisi mikään raskas taakka kannettavaksi, vaan jonkunlaista hihhulointia. Vartiotorni ja Herätkää-lehden kauppiaita katsotaan vähän säälillä: reppanoita.
Onhan tässä myös se, että meidän "post-modernissa" yhteisössämme asioiden merkityksellisyys on kärsinyt valtavan inflaation. Uskon asiatkin ovat muuttuneet hyvin abstrakteiksi keskustelunaiheiksi, koska niiden merkityksellisyys ihmisten arkielämässä on hävinnyt. Porukka uskoo mielessään niin abstrakteihin ja järjen tuolla puolen oleviin asioihin, että kontrasti on valtava verrattuna siihen, jos joku tulee puhumaan konkreettisesta uskosta, jota perustellaan järkiperustein ja jossa uskon perusteet "näkyy" tässä ajassa.

Ainakaan minkään puolelle ei uskalleta mennä samaan tapaan kuin Jehovan Todistajat menevät, koska silloin asetuttaisiin alttiiksi abstraktien "ajattelijoiden" pilkalle. Abstraktin ajattelijan usko on suojassa hänen abstraktioiden takana, mutta näillä saarnaajilla se on siinä rohkeasti esillä.

Esimerkkinä abstraktisoinnista voisi ottaa nykyiset Luterilaiset papit, joista useat puhuvat Helvetistä synonyyminä ikuiselle Jumalan muistista poispyyhkimiselle. Siis Helvetti on Jumalan unohdus. Jotain vastaavaa on Jehovan Todistajien Gehenna. Vanha Helvetti selitys oli paljon konkreettisempi, mutta kuka siitä kehtaa puhua?

Demonit ovat muuttuneet symboleiksi sisäisille "piruille", eli meidän jokaisen omille pahoille taipumuksille. Demonien personointi tuntuu nykyään vain hassulta jenkkityyliseltä vaikean asian eristämiseltä ulkoiseksi objektiksi. Uskoa todelliseen sarvipäähän ei löydy.
Vastaa Viestiin