Uskomuksia ex-todistajista

[nina2011]

Jt:t luulevat että ex-todistajista tulee "pahoja". Luulevet että pitää muuttua pahaksi jos vain lakkaa uskomasta. Hyvää päivää! Eihän se sitä tarkoita että pitää alkaa juoda ja tupakoida tai harrastaa suhteita. Monet vain uskostaan luopuvat ovat kunnon kansalaisia. Maksavat verot niitä kiertämättä. Eivät vietä kaksoiselämää vaan ovat rehellisiä. Eivät välttämättä tupakoi tai juo. Elävät normaalia KUNNON kansalaisen elämää. Mistä Jt:n valheet siitä että ex-toditajat eivät olisi kunnon kansalaisia johtuu?? He sanovat että heidän pitäisi jättää kunnon elämä jos he luopuisivat. Ei taida ihan niin mennä. Jos lakkaa uskomasta ei siinä muutu huonoksi kansalaiseksi.
Aika kurjaa jos he näin uskovat ja se estää joitain lähtemästä.
Ei siinä hokkus pokkus pahaksi epäkunnoliseksi kansalaiseksi muutu.

[Vieraas]

Hyviä pointteja.

Monet vain uskostaan luopuvat ovat kunnon kansalaisia.

Yhteiskunnan kannalta jopa parempia kansalaisia, koska kokevat olevansa osa yhteiskuntaa eivätkä asettaudu sen ulkopuolelle kieltäytymällä äänestämästä, siviilipalveluksesta tms.

Eivät vietä kaksoiselämää vaan ovat rehellisiä.

Lahkosta lähtemisen jälkeen ei ole tarvetta viettää kaksoiselämää, voi olla rehellisesti sitä mitä on sekä itselleen että toisille.

Eivät välttämättä tupakoi tai juo.

Jossain tapauksessa voi olla jopa helpompi jättää juominen vähemmälle kun lähtee lahkosta. Oman kokemukseni mukaan merkittävä osa Jehovan todistajista hoitaa stressinhallintaa viinalla.

[Vieras]

Oman kokemukseni mukaan merkittävä osa Jehovan todistajista hoitaa stressinhallintaa viinalla.

ammatillisen tiedon mukaan stressinhallinta viinalla on alkoholisteille ominaista käytöstä.
Alkoholisteja on kaikissa yhteisöissä ja yhteiskuntaluokissa.
Jos tunnistaa itsellään taipumuksen yrittää hallita stressiä alkoholia, tulisi pikapikaa hakea ammattiapua.

[RaM]

Tuntuu hieman jyrkältä näkemykseltä, vaikka onkin sinänsä aivan oikea. Avaisin hieman lisää tuota alkoholin ja stressin suhteeseen liittyvää Vieraan kommenttia. On selvää että silloin, jos joku KUVITTELEE voivansa hallita stressiä alkoholilla, hän on väärillä poluilla. Alkoholi kun ei koskaan poista stressin tai minkään muunkaan ongelman alkusyytä. Jos joku näin luulee niin onko hän alkoholisti? En tiedä.
Alkoholin käytöllä pyritään yleisimmin lievittämään stressiä tuntemuksena. Haetaan tietoisesti hetkellistä lievitystä. Siksi alkoholin ja stressin yhdistäminen ei ole aina ihan mustavalkoinen alue.
Alkoholismilla on mielestäni runsaasti muita selvempiä tunnuspiirteitä, kuin varsinainen pyrkimys stressin hallintaan.

[Vieras]

Ainakin jos haluaa eroon alkoholista ja tuntee vaikeuksia, niin ammattiapuun. Koska paitsi että asiat menevät huonompaan suuntaan niin myös riippuvuus pahenee.

[Markku Meilo]

Oman kokemukseni mukaan merkittävä osa Jehovan todistajista hoitaa stressinhallintaa viinalla.

Tämänsuuntainen kokemus on tullut usein esille keskusteluissa. Pääsyynä on pidetty sitä, että saliuskottavan "tosi kristityn" rentoutumismahdollisuudet ovat hyvin vähissä. Muistan kuinka jo nuoruudessani Vt-seurasta irti oleva mökkeily ja lomailu katsottiin joidenkin taholta merkiksi heikommasta hengellisyydestä. Myöhemmin olen kuullut karsastetun aikaavievän kotieläimen pitoa, kaikki aika tulisi käyttää käännytykseen. Kaikki työstä liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää vähintään kypsien kristittyjen seurassa, siis jos ei viivata tai muuten vaan tutkita.

Vuosia sitten jt-porukka oli vaelluskokouksen aikaan mennytkin purjehtimaan ja hukkuivat. Jt-piireissä olikin sitten huomauteltu, että olisivat hengissä jos olisivat olleet vaelluskokouksessa. Nuori surmasi itsensä salin parkkipaikalla, jolloin ko. seurakunnan (ilmeisen saliuskottava) jäsen oli todennut ko. henkiklön olleenkin jo epäsäännöllinen.

Kun sitten alkoholi on sallittua, mutta ei saa tulla tunnistetuksi paikallisessa, niin alkoholin nauttiminen saa aikaan surkuhupaisaa käytöstä viinankäytön peittelemiseksi. Eikä se jää siihen, viinankäytöstä aiheutuneita ongelmia käsitellään seurakunnissa eri tavoilla, riippuen vanhinten omasta suhteesta alkoholinkäyttöön.

[Mir]

Seuralla lienee edelleen kuva ja stereotypia alkoholisoituneesta, narkomanisoituneesta ystävät ja ihan kaiken menettäneenä moniongelmaisesta luopiosta tykittämässä heroiinia suoneen likaisella kujalla. Tuota uskomusta vahvistetaan aika ajoin seuran julkaisuissa Jamesin, Steven ja Rebeccan kertomuksilla mitä heille väistämättä kävi, kun maailmalliset asiat ja ystävät veivät nuorena uskosta voiton.

Onhan taatusti useammastakin Jamesista tai Stevestä tullut narkkari erottamisen jälkeen, kuten Rebeccastakin viiden erivärisen lapsen jättivelkainen onneton yh-äiti. On suorastaan lapsellista ruokkia tuollaisia stereotypioita totuudenhylkääjistä.

Joillekin tosin saattaa alkaa tisleet maistumaan erottamisen tai eroamisen jälkeen. Itsekin tiedän pari todella ikävää tapausta. Mikä tahansa elämänmuutos, jossa joudutaan oma elämä rakentamaan pala palalta uusiksi stressaa taatusti jokaista, joka sen joutuu kokemaan.

[Markku Meilo]

Seuralla lienee edelleen kuva ja stereotypia...

En muista Vt-matskusta edes keksityllä nimillä tarjottuja varoittavia kertomuksia tapauksista, joissa saliuskottavat jehovantodistajat ovat esimerkillään innostaneet todistajan juomaan. Ja kuinka monien eri vaiheiden jälkeen alkoholi on osallisena tämän henkilön kuolemaan. Tai kertomuksia siitä kuinka tunnetun ja saliuskottavan perheen, aiemmin kiivaana absolutistina tunnettu, vesa oppii yhdistämään ryyppäämisen ja todistajuuden. Ja pienen harjoittelun jälkeen tämä vesa nyykähti kännissä viimeisen kerran raittiiseen ulkoilmaan.

Kun otan lisäksi huomioon kuinka paljon olen lukenut ja kuullut todistajien alkoholismista, niin nämä kaksi karviankaveriani eivät voi olla mitään ylen harvinaisia esimerkkejä todistajina alkoholisoituneista.

Joillekin tosin saattaa alkaa tisleet maistumaan erottamisen tai eroamisen jälkeen.

Alkoholi kun ei ole kielletty todistajilta, niin tuollainen muutos on käsitykseni mukaan melkoisen harvinaista. Tarkoitan siis viinasta todistaja-aikana erossa pysyneitä ja sen jälkeen urakoinnin aloittaneita. Kaiken kaikkiaan todistajien juomisesta on yleensä vaikea saada todellista kuvaa, koska jt-dokaamiseen liittyy tunnettuja erityispiirteitä.

[Vieras]

Myös Herrick Åberg kirjoitti kirjassaan Nykyajan baabelin orjat juomisesta, että vastaavat ryhmät löytyvät lahkosta kuin muualtakin, täysin raittiit, kohtuukäyttäjät ja väärinkäyttäjät. Hänhän mainitsi esimerkit valtakunnansalilla hikeä pursuavasta krapulaisesta puhetta pitävästä pomoluokkaan kuuluvasta jt:stä, samakuntoisesta lehtien jakelijastakin.

Lahkossa on ehkä vaikeaa ruveta auttamaankaan alkoholisoituvia, koska heitä ei pyhäpuheiden mukaan heidän piirissään olisikaan ?

[EscapeFromBabylon]

Ohhoh olipa vaikea aloittaa ensimmäisen viestin kirjoittaminen tänne
Mutta tosiaan

"Lahkosta lähtemisen jälkeen ei ole tarvetta viettää kaksoiselämää, voi olla rehellisesti sitä mitä on sekä itselleen että toisille."

Tämä on niin totta, ainakin minun kohdallani!
Kun olin mukana, niin elin niin karmeaa kaksoiselämää, että harva ns. maailmallinenkaan elää sellaista elämää, olin masentunut, ahdistunut ja kaikki tuli kokeiltua.
Kun lopulta uskaltauduin lähteä seurasta, niin elämäni muuttui täysin; olen onnellinen!
Tunnen olevani rehti ja rehellinen kansalainen ja tunnen jotenkin kiitollisuutta siitä, että olen kasvanut jt. perheessä, koska se on tehnyt minusta ihmisen joka nyt olen...

[Markku Meilo]

Kun olin mukana, niin elin niin karmeaa kaksoiselämää...

Taitaa olla harvempi nuori joka ei ole jonkintasoista kaksoiselämää tottunut viettämään. Lievin muoto on jehovantodistajuuden salaaminen mahdollisimman pitkälle. Se tapahtuu vaikka erilaisin selityksin miksi ei voi mennä jonnekin tai johonkin aikaan.

Itse yllätyin viime luokkakokouksessa kun muutama luokakkaveri ihmetteli ääneen mitä ihmettä kirjoittelen netissä. Näemmä klaarasin ammattikoulun ilman, että aivan jokainen luokakkaveri tiesi asiasta. Ainakin kaksi lähintä kaveria (kavereita jo jatkoluokilta) tiesi asian, toisen äiti oli nk. ikikiinnostunut kun suvussa oli raamatuntutkijoita.

Salaamisen koomisuus on siinä, että viime vuosina olen kahdesti huomannut kuinka vähän asia todella kiinnostaa. Toisessa tapauksessa tuttava mainitsi jt:t, jolloin ilmaisin olleeni nuorena jt. Henkilö kysyi keräävätkö jt:t kymmennyksiä, jolloin vastasin asiaan ja odotin jutun jatkuvan - ei jatkunut. Toinen oli Cliffin ja Shadowsien viimekonsertin päätyttyä H-areenalla, jolloin kysyttynä mainitsin ohimennen mukana olleelle tutulle (joka ei tiennyt jt-taustaani) ristiriitaisuuksista, joita koin jt-vanhimman/muusikon retoriikassa ja käytöksessä, vastaus oli aha, joo -luokkaa.

Kaksoielämän vieton luulisi näin rajaantuvan ainoastaan jt-aikaan, mutta asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Minä elin kaksoiselämää vielä vuosia erottamiseni jälkeen, koska koin syyllisyyttä ja uskoin Vt-seuralla olevan jonkin muilta salatun totuuden. Se ajatusten ristiaallokko tyyntyi vasta kun opin totuuden totuudesta.

[Mag Mell]

JT:t myös tuntuvat uskovan, ettei totutta voi vaihtaa kuin korkeintaan toiseen uskontoon/uskomukseen. Kysymykset "mihinkäs sinä sitten uskot", "kuvitteletkos sinä löytäväsi jostain jonkin paremman uskonnon", tai "mikä muu uskonto muka tarjoaa samaa..." ovat tulleet jotakuinkin tutuiksi viime vuosina.
Mikä ihme siinä on, ettei typeräksi havaitsemaansa uskontoa voi vain kertakaikkiaan jättää, ja tyytyväisenä olla uskomatta yhtään mihinkään? Mistä ihmeestä tulee todistajien kollektiiviseen mieleen tämä kilpailuasetelma eri uskontojen kesken? Miksi "uskomattomuus" on niin täysin mahdoton vaihtoehto, ja lähtijä tottakai vaihtamassa johonkin paremmaksi katsomaansa hihhulointiin? Tämäntyyppistä schaibaa on tullut kuunneltua niin monta kertaa niin monen eri todistajan suusta, että joku mielenhallinnan lukko tässäkin lienee taustalla.

[Vieras]

Pitää paidat paitoina mutta totuuden totuutena, sitähän ei vaihdetta kuin paitaa, vaikka vartsikka jäsenillä niin teettää.

[Markku Meilo]

JT:t myös tuntuvat uskovan, ettei totutta voi vaihtaa kuin korkeintaan toiseen uskontoon/uskomukseen. Kysymykset "mihinkäs sinä sitten uskot", "kuvitteletkos sinä löytäväsi jostain jonkin paremman uskonnon", tai "mikä muu uskonto muka tarjoaa samaa..." ovat tulleet jotakuinkin tutuiksi viime vuosina. :roll:

Kysymys on esitetty minulle useita kertoja, jolloin olen kysynyt todisteita siitä, että on olemassa nk. tosi uskonto, jonka takana on todellinen jumala. Lienee tarpeetonta mainita, etten ole toistaiseksi saanut ensimmäistäkään järjellistä vastausta.

Toinen veto todistajan taholta on esittää, että todistajuus on hänelle paras elämäntapa, jolloin olen odottanut heidän sallivan saman asenteen vaikka helluntailaisille ja mormoneille. Kilpailevissa uskonnoissa vastaava asenne ei sitten oikein tunnukaan olevan suotavaa.

[Vieras]

" ... on olemassa nk. tosi uskonto ... "

Onkohan tuossa sanavalinnassa nimenomaisena tarkoituksena välttää sanaa Raamattu, joka taas mahdollisesti johtaisi keskustelun kristillisiin kirkkoihin. Itse Raamatussa ei varmaankaan ole iskulausetta "tosi uskonto" ?

Kuitenkin tuossa on tuo sana tosi, joka tarjoaa jo mahdollisuuden kysymyksenasetteluihin merkityksestään, pysyvyydestä esimerkiksi. Lahkohan on muuttanut nimeään, miksi se on ollut tarpeen, onko se aiemmin ollut vähemmän tosi ?

Jos tosi taikka totuus on pysyvyyttä, niin lahko ei sitä kuitenkaan edusta, ja sana on siten väärin valittu. (Miksi sitten on syytä saada kielteisiä tunteita omien vanhojen julkaisujen valokopioista ?).

Se on muuttanut oppejaan edes takaisinkin, eivätkö ne kuulu mahdollisesti totuuden piiriin ja jos eivät niin miksi eivät ? Miksi niitä sitten kannattaa jäsenistöllä luettaakaan.

Mutta jos Raamattukin on muutettu UM -painokseksi, on se muutos ja pois pysyvyydestä, perustellaan se kuinka hyvänsä.

" ... todistajuus on hänelle paras elämäntapa ... "
Mistä todistaja voi sen tietää koska ei ole kokeillut perehtyä ja verrata eri tietolähteitä, valehtelemattomuutta teokraattisen sodankäynnin nimissä, sellaisiin perusteisiin nojaavaa vakaumusta, että ei tarvitse lähteä käpälämäkeen jos siitä esitetään kiusallisia kysymyksiä. Tähän käpälämäkeläisten luokkaan siirtymistähän lahkossa suositellaan ovityökoulutuksessa nimenomaisestikin, vaikka samalla ei sanotakaan että meillä on sellaisia ongelmia opeissa että emme voi niihin moraalisesti sen kestävämpiä ratkaisuja tarjota.