Eilisessä hesarissa oli mielenkiintoinen koko sivun kirjoitus ihmisen taipumuksesta elää harhoissa. Kirjoitus perustuu kirjaan 'Thinking, Fast and Slow', jonka on kirjoittanut taloustieteen nobelisti, psykologi Daniel Kahneman. Toimittajina Jari Paavonheimo ja Pekka Mykkänen.
Kahnemanin ajattelua tunteva psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen sanoo, että monet tiedolliset harhat ovat ihmiselle itse asiassa huomattavan hyödyllisiä.
"Ne voivat suojata kielteiseltä todellisuudelta ja auttavat näkemään positiivisia mahdollisuuksia. Aiemmin tutkimuksessa oli esillä, että miten ihmeessä ihmiset selviävät harhojensa kanssa. Nyt on huomattu, että niissä on paljon myönteistäkin."
Ojasen mielestä ihmiset lopulta uskovat, mitä haluavat uskoa. "Muuhun ajatukseen ei voi historiaa katsomalla tulla."
Ja tässä info-ikkuna kirjoituksesta.
Arkisia ihmismielen harhoja
Arkielämän harhoja ilmenee kaikkialla - vapaa-ajassa, työelämässä, mediassa. Tässä seitsemän tavanomaista:
1. Vahvistusharhassa ihmiset etsivät ja ovat taipuvaisia ottamaan vastaan informaatiota, joka tukee heidän aikaisempia käsityksiään. Esitettyjä väitteitä hyväksytään kritiikittömästi ja äärimmäisten ilmiöiden todennäköisyyttä liioitellaan.
2. Haloefektissä on taipumus yleistää henkilön jokin myönteiseksi koettu piirre kaikkeen mitä henkilö tekee. Esimerkiksi nousukiidossa olevalta poliitikolta näyttää onnistuvan kaikki.
3. Tavoitettavuusharhassa annetaan liiaksi painoa viimeaikaisille, esillä olleille tapahtumille. Yhdessä tutkimuksessa vastaajia pyydettiin vertaamaan erilaisia kuolinsyitä. He arvioivat esimerkiksi tornadojen olevan yhtä usein kuolinsyynä kuin astman, vaikka jälkimmäiseen kuollaan 20 kertaa useammin. Vinoutumaa selitetään aktiivisella viestimien seuraamisella.
4. Jälkiviisaus oli edesmenneen kirjailija Veikko Huovisen mukaan paras ja imelin viisauden laji. Siinäkin on kuitenkin vaaransa. Jälkiviisausharhassa ihminen muistaa uuden tiedon valossa aikaisemman käsityksensä kun olisi koko ajan ollut sitä mieltä, vaikka käsitys olisi vaihtunut.
5. Asiantuntijaharha. Philip Tetlockin laajassa tutkimuksessa kävi ilmi, että asiantuntijat eivät onnistuneet merkittävästi maallikkoa paremmin ennustamaan kehityskulkuja aloilla, joihin he olivat perehtyneet vuosikausien ajan.
6. Totuusharhassa usein toisteltu asia muuttuu totuudeksi. "Varmin tapa saada ihmiset uskomaan perättömyyksiin on jatkuva toisto, koska tuttuutta on vaikea erottaa totuudesta. Autoritaariset instituutiot ja markkinoijat ovat aina tienneet tämän", Kahneman kirjoittaa. Internet on tehokas toiston työkalu.
7. Suunnitteluharhassa on taipumus yliarvioida hyötyjä ja aliarvioida kustannuksia. Ilman tällaista katteetonta optimismia moni hanke ei ehkä nytkähtäisi liikkeelle, mutta huono puoli on, että päätöksentekijät saattavat joutua myöntämään lisärahoitusta useaan otteeseen.
Jari Paavonheimo
Lähde: Kahneman, Daniel: Thinking, Fast and Slow.
London, Penguin Books. 499 s.
