Valtiolippu ensin hyvästä ja sitten valtiolippu pahasta

[Markku Meilo]

Ekan maailmansodan aikaan Vt-seura (lue Rutherford) kehotti amerikkalaisia raamatuntutkijoita asettamaan valtiolipun pyynnöstä esille. Kun raamatuntutkijoita sitten vielä kehotettiin lunastamaan sotaobligaatioita sekä ottamaan osaa kansalliseen rukouspäivään USA:n sotaonnen puolesta, Niin standfastersit saivat tarpeekseen ja heidät leimattiin luopioiksi. Sen jälkeen Jehovan edusmies Rutherford käänsi kelkkansa ja takkinsa sekä nosti lipun tervehtimisestä semmoisenkin mekkalan.

Kokonaan oma asiansa on esimerkiksi Ps. 20:5 (UMK): "Me tahdomme riemuita pelastuksesi tähden,
ja Jumalamme nimessä me nostamme viirimme."

Muualla sitten vältellään lippu-sanaa, kuten 4. M. 1:52 (UMK): "Ja Israelin poikien on leiriydyttävä kunkin omaan leiriinsä ja joka miehen kolmenheimonosastonsa luo heidän armeijoittensa mukaisesti."

Kyseessä on sana "degel", joka yleensä käsitetään lippuna tai viirinä, mutta Vt-seura vääntää asian tähän malliin:

”Mitä olivat ”tunnusmerkit”, joiden ympärille kolmenheimonosastojen piti leiriytyä erämaassa? Raamattu ei kuvaile näitä tunnusmerkkejä. Niitä ei kuitenkaan pidetty pyhinä symboleina eikä niihin liitetty uskonnollista merkitystä. Tunnusmerkkien käyttötarkoitus oli puhtaasti käytännöllinen: ne auttoivat jokaista löytämään oman paikkansa leirissä.” (Vartiotorni 1. elokuuta 2004 sivu 24)

[p0ter0]

Ekan maailmansodan aikaan Vt-seura (lue Rutherford) kehotti amerikkalaisia raamatuntutkijoita asettamaan valtiolipun pyynnöstä esille. Kun raamatuntutkijoita sitten vielä kehotettiin lunastamaan sotaobligaatioita sekä ottamaan osaa kansalliseen rukouspäivään USA:n sotaonnen puolesta, Niin standfastersit saivat tarpeekseen ja heidät leimattiin luopioiksi. Sen jälkeen Jehovan edusmies Rutherford käänsi kelkkansa ja takkinsa sekä nosti lipun tervehtimisestä semmoisenkin mekkalan.

Tuollaisia ristiriitoja syntyy ulkoistaessa moraali/omatunto erilaisille auktoriteeteille tai arvioitaessa tekojen moraalisuutta tekojen sijasta niiden tekijän perusteella. Sama teko voi siis olla niin hyvä kuin huono riippuen yksinomaan tekijästä. Tämä ajattelutapa ei ole yleistä ainoastaan uskonnollisissa kysymyksissä, vaan paljon laajemminkin. Israelilainen psykologi George Tamarin teki vuonna 1963 kahteen tekstiin perustuvan kyselyn 1000:lle israelilaiselle koululaiselle. Ensimmäinen teksti koski Jerikon ja Makkedan tuhoamisia Joosuan toimesta. Tekstin pohjalta kysyttiin oliko Joosuan teko oikein ja olisiko Israelin hyväksyttävää toimia samalla tavalla valloitettaessa arabikyliä. Koululaisista 600 hyväksyi teot täysin, 200 piti tekoja osittain hyväksyttävinä ja ainoastaan 200 piti tekoja täysin epähyväksyttävinä. Toisessa tekstissä Joosuan tilalla toimijana oli kenraali Lin tapahtumien ja ajankohdan ollessa samat. Ainoastaan 70 samoista vastaajista hyväksyi teot täysin, 750 pitäessä tekoja täysin epähyväksyttäviä ja loppujen hyväksyen teot osittain.

[Markku Meilo]

Sama teko voi siis olla niin hyvä kuin huono riippuen yksinomaan tekijästä.

Näin se menee, ja tämän Rutherfordin toiminnan tulisikin osoittaa jt-fundikselle, että täsmälleen sama koskee hänen Jehovaansakin.

Tämä ajattelutapa ei ole yleistä ainoastaan uskonnollisissa kysymyksissä, vaan paljon laajemminkin.

Vuosia sitten oli Hesarissa juttua kuinka aikoinaan persaukisen Suomen edustustot saivat niin vähän käyttörahaa, että heidän oli vaihdettava sitä pimeillä markkinoilla, jotta saivat homman pyörimään. Juttu liittyi Suomessa tuolloin oleisiin persaukisten maiden edustustoihin, joiden henkilökunnan epäiltiin (eihän niitä oikeuteen saadakaan, jossei kai halutakaan) syyllistyneen rikokseen myymällä/vaihtamalla verovapaata kamaa, jotta porukka sai käyttörahaa.

Radioliikkeen tsupparina näin tuon menon 1950-luvulla omin silmin. Parin korttelin päässä olleen Neukkulan haarakonttorin väki kuittasi ostoksiaan viinalla ja röökillä.

Israelilainen psykologi...

Aivan mainio esimerkki, jonka olin jo ehtinyt unohtaakin.