Mitä kuuluu Järjestön sisällä oleville ihmisille?

[Ex-jättiläinen]

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mikä mahtaa olla tunnelma saleilla? Joskus kaipaan sitä konservatiivisyyttä mitä ainakin minun aktiivi aikoinani oli. Puhun vuosista 1989 - 2003. Toisaalta mietin niitä vanhoja ystäviä, joihin silloin tutustuin ja keiden kanssa ihanteeni jaoin. Miten heillä menee? Koska Suomen talous on nyt aivan eri näköinen mitä se oli noina vuosina, niin mitä nämä silloin niin vannoutuneet "lattiatason työvoiman edustajat" nyt ajattelevat, kun ks. lattiatason työt siirretään pieni palkkaisille virolaisille, venäläisille, yms? Mikä mahtaa olla heidän fiiliksensä tänä päivänä? Ihmettelen jos ei ahdista. Loppu oli nurkan takana todella vahvasti vuosina 1989 - 1998. Sen jälkeen into alkoi hiipumaan. Mutta mikä on tilanne tänään? Osaako kukaan kertoa missä 45-vuotiaiden todistajien elämän arvot ja painopisteet ovat tänä päivänä? Onko loppu vieläkin nurkan takana? Onko usko Seuraan vieläkin rikkumaton? Vai onko musta-valkoisen kuvan reunoihin alkanut ilmestyä muitakin värejä? Onko aikani konservatiivisyys vielä entisissä voimissaan? Jos sinulla on vastauksia ed. mainittuihin kysymyksiin, niin ole ystävällinen ja kerro....

[Tony]

Vaikea sanoa varmuudella millaisia fiiliksiä saleilla koetaan, mutta se kehityssuunta joka omana aikanani oli, ja on edelleen, latisti ainakin omaa tunnelmaa toiminnan suhteen.

Ensin kokouksista ja konventeista lähti elävä musiikki. Sitten kokouksista lähti väliajat (lapselle ja nuorelle ne olivat tärkeitä piristysruiskeita). Seuraavana konventeista lähti askel kerrallaan kaikki ruoka- ja virvoketarjonta. Jäljelle jäi vain itseään toistava puiseva ohjelma.

Yksinkertaistamisen ja supistamisen tuloksena tekemisestä on kadonnut se vähäkin elämyksellisyys, jota siinä vielä joskus oli. Kun ohjeistuksen mukaan puheiden huumoripitoisuuttakin tulee miettiä tarkkaan (ettei vahingossakaan mentäisi viihdyttämisen puolelle), niin koe siinä sitten jotain.

[Suurenmoinen etu]

En kyllä itsekään osaa sanoa, mikä meininki siellä on nykyään. Mutta yksinkertaistamisen/tylsistämisen takia tuskin on enää niin värikästä kuin 25 vuotta sitten, jolloin itse olin aktiivinen ja seurakunnan sydämessä. Mahtaako siellä olla enää kiinnostavia, innostavia puhujiakaan? Sellaisia, joita aikoinaan imitoitiin. Kuten Erkki Kankaanpää, eräs seurakuntamme veli osasi matkia häntä riemastuttavasti. Minulla ei tosiaan ole tietoa seurakuntien yleistunnelmista, sen verran tehokkaasti ne pitävät ex-todistajat poissa sisäpiirin jutuista. Kun ei ole mitään juoruiluverkostoakaan käytettävissäni, enää.

[meikku]

Itse en niin kovin tarkkaan muista millaista 25v sitten oli.... mutta hyvin lähellä loppu tuntuu edelleen olevan. Ja seura tietenkin täysin erehtymätön Jumalan välikäsi. Mustaa ja valkoista kaikki.

Oman kokemukseni mukaan nykyisin kuitenkin yritetään puhua jollain tapaa lempeämmin, korostetaan mukavia ja hyvältä kuulostavia asioita. Tuomionpäivänjulistuksia ei enää jaella samallalailla kun omassa lapsuudessani. Kaikki näyttää ulospäin mukavalta ja tervemieliseltä. Ehkä suoran tuomitsemisen sijaan on menty yhä enemmän vaivihkaisen aivopesun ja mielenhallinnan suuntaan.

Kaikki se mukava ja kiva on kuitenkin pintaa vaan. Jehovantodistajista tulee joko aivopestyjä saarnaajia, hulluja tai luopioita. Tai parhaassa tapauksessa yhdistelmä näistä kaikista.

[Mievaan]

mitä nyt omilta vanhemmista saan kuulla, niin vaikeaa on kuulema löytää ystäviä seurakunnasta. Pienet piirit ja sukuseurakunnat pienemmillä paikkakunnilla. JW.orgia ne mainostaa mulle. Tabletit on pop ja siitä voi näyttää myös oveltaovelle työssä, tehdä muistiinpanoja jne. Vähän viestejä kuulen et rahaa ei tuu tarpeeks saleleille ja paljon on kuulema toimettomia niiku mä...niille ei tehdä mitään, kunnes ne jää kiinni synnistä. On eronneita, jakaantuneita perheitä ja mielenterveysongelmia enemmän kuin enne...näin he ovat itse sanoneet mulle. Kuulema merkki et loppu on lähellä kun jumalan seurakuntakin voi pahoin.

[Tony]

On eronneita, jakaantuneita perheitä ja mielenterveysongelmia enemmän kuin enne...näin he ovat itse sanoneet mulle. Kuulema merkki et loppu on lähellä kun jumalan seurakuntakin voi pahoin.

Kuinkas nyt muutenkaan. Tietenkään se ei voi olla merkki pelkästään siitä, että "Jumalan seurakunta" edistää pahoinvointia.

[Kaarmis]

Eli hallintoelin on kaukonäköisesti päättänyt aiheuttaa seurakunnissa pahoinvointia, koska seurakuntalaiset tulkitsevat sen lopun läheisyydeksi!

[Markku Meilo]

Kaikki se, mitä olen viimeisen noin kahden vuosikymmenen aikana havainnut, kertoo nuoruuteni ajan (edes jonkinmoisen) jt-iloisuuden hiipuneen ja kääntyneen pelkäksi pettymysten peittelyksi. Mutsikin osoitti asian kommentillaan mulle, että "jos Harmagedon ei tule elinaikanani, niin se tulee sitten joskus myöhemmin".

Russelinaikuiset raamatuntutkijat odottivat taivaspaikaa omana elinaikanaan, Rutherford lupaili "palkanmaksua" toistuvasti aina delaamiseensa saakka. Esimerkiksi vuonna 1935 opetettiin, että kollektiivisesti ottaen tuolloiset nk. hyvän tahdon ihmiset eivät delaa, vaan pääsevät uuteen maailmaan. Nyt ei ole enää hyvän tahdon ihmisiä, eikä uutta maailmaa. Avionrikkojan, juopon ja öykkärin Rutherfordin delattua F. Franz jatkoi 1975-maailmanlopullaan jne....

Nyt netti on tuonut kaiken tämän jehovantodistajien saataville, ei ihme jos pitkälti toista vuosisataa jatkunut vedätys alkaa maistua väljähtyneeltä. Väljähtyneeseen makuun tyytymättömiä piiskataan eteenpäin aina vaan epätoivoisemmin keinoin. Systeemin sisällä pärjäävät siedettävimmin hengellisen ravintoketjun ja nokkimisjärjestyksen huipulla olevat kusettajat sekä ne, jotka ovat ulkoistaneet ajattelunsa Vt-seuralle.

Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat eläkeikäiset, jotka ovat havainneet tulleensa kusetetuksi, mutta ei ole kanttia irtisanoutua moisesta vedätyksestä. Ei toki ole helppoa nuoremmillakaan, joita hallitaan karttamisohjeella.

Vuosia sitten vaihdoin muutaman sanan saliuskottavuutta ylläpitävän (ikäluokkani amerikkalaisen) naisen kanssa ja tämä kertoi täsmälleen samalla tavalla näistä muutoksista, mainiten kuinka hän ja muut katoavat salilta kuin indooli ja skatooli Saharaan sillä hetkellä kun virallinen osuus päättyy. Ei enää sitä vanhaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan porukka hoitaa ainaostaan omia asioitaan ja heittää helttaan Prozacia.

[Veli-Hopea]

On eronneita, jakaantuneita perheitä ja mielenterveysongelmia enemmän kuin enne...näin he ovat itse sanoneet mulle. Kuulema merkki et loppu on lähellä kun jumalan seurakuntakin voi pahoin.

Kuinkas nyt muutenkaan. Tietenkään se ei voi olla merkki pelkästään siitä, että "Jumalan seurakunta" edistää pahoinvointia.

Kumma juttu. Tuolta kun hilppasee mäkeen koko touhusta, niin alkaa voimaan yllättävän hyvin.
Ainakin itselläni. En ihmettele pahoinvointia yhtään. Eihän tuo touhu edes sovi ihmisen normaaliin käytökseen.

[Markku Meilo]

Kumma juttu. Tuolta kun hilppasee mäkeen koko touhusta, niin alkaa voimaan yllättävän hyvin.

Joo, esimerkiksi 25 vuoden ärtsyt Saatana/Jehova -skaban säännölliset painajaiset loppuivat nettiyhteyden jalkeen muutamassa viikossa, ei paha - vaan hyvä. Kun sain tehtyä marssijärjestyksen selväksi Vartiotorniseuran kanssa, niin en ole nähnyt enää ensimmäistäkään uskonnollista painajaista ja muun alan painajaisetkin ovat todella harvinaisia. Kysyin tätä just nyt vaimolta, joka sanoi mun näkevän jotain painajaisiin verrattavaa harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mä taas rauhoittelen vaimoa sen painajaisista vähintään kerran viikossa. Just olimme viisi päivää Amsterdamissa ja kerran rauhoittelin sielläkin vaimon yöllistä menoa.

Eihän tuo touhu edes sovi ihmisen normaaliin käytökseen.

Kamoon bro, kuka terve ihminen pyrkii (edes ajatuksissaan) edesauttamaan lapsensa kuolemaa samalla kun lauma legureita pyrkii kaikella ammattitaidollaan pitämään kyseiseistä lasta hengissä?

Kuka terve ihminen hylkää lapsensa siksi, että lapsi ei enää ole innostunut vanhempiensa saduista?

Kuka terve ihminen kuleksii ovilla tuomitsemassa ovenavaajaa pikaiseen ennenaikaiseen kuolemaan, ellei ovenavaaja lähde mukaan alati muuttuvaan satujutskaan, jota edes tuo sadunlevittäjä ei tunne riittävässä määrin?

Kuka terve ihminen asettuu lähimmäisensä elämän/tulevaisuuden tuomariksi? Toki jos sellainen halukas löytyy, niin juttelen mielelläni sellaisen kanssa. Nyt kun kirjoittelu edellyttää rekisteröitymistä, niin toistan yhteystiedon:

Markku Meilo

Puroniityntie 205-13
00890 HELSINKI

0400 404 121

Haen Siilitien metroasemalta ja toki palautan takaisin.

[YksinäinenSusi]

Natsitäti ja hänen poikansa kuulemma kärsivät kovasti mielenterveysongelmista, mutta koittavat rukouksen avulla mennä aina päivän kerrallaan.

Mulla ittellä on alkanu mielenterveysongelmat vähitellen poistumaan, nyt kun olen pamlannut täällä saitilla jo moniaita vuosia ja paljastanut kaikki hävettävimmätkin asiat itsestäni maailmalle, joten ei ole enää mitään hävettävää jäljellä, ja voin ajatella jo pikkuisen positiivisesti, mutten ota kuitenkaan olvia enkä muutakaan keittoa.

[Markku Meilo]

Natsitäti ja hänen poikansa kuulemma kärsivät kovasti mielenterveysongelmista, mutta koittavat rukouksen avulla mennä aina päivän kerrallaan.

Jos yhtään asiasta mitään ymmärrän, niin kyseinen meno sujuu nimenomaan rukouksesta huolimatta.

Mulla ittellä on alkanu mielenterveysongelmat vähitellen poistumaan, nyt kun olen pamlannut täällä saitilla jo moniaita vuosia ja paljastanut kaikki hävettävimmätkin asiat itsestäni maailmalle, joten ei ole enää mitään hävettävää jäljellä, ja voin ajatella jo pikkuisen positiivisesti, mutten ota kuitenkaan olvia enkä muutakaan keittoa.

Sä olet tehnyt lähtemättömän vaikutuksen meihin, joiden kanssa olet ollut henkilökohtaisessa yhteydessä. Mylly, jonka läpi minä olen mennyt jehovantodistajuuden takia, on kohdellut minua huomattavasti lempeämmin.

[Veli-Hopea]

Kumma juttu. Tuolta kun hilppasee mäkeen koko touhusta, niin alkaa voimaan yllättävän hyvin.

Joo, esimerkiksi 25 vuoden ärtsyt Saatana/Jehova -skaban säännölliset painajaiset loppuivat nettiyhteyden jalkeen muutamassa viikossa, ei paha - vaan hyvä. Kun sain tehtyä marssijärjestyksen selväksi Vartiotorniseuran kanssa, niin en ole nähnyt enää ensimmäistäkään uskonnollista painajaista ja muun alan painajaisetkin ovat todella harvinaisia. Kysyin tätä just nyt vaimolta, joka sanoi mun näkevän jotain painajaisiin verrattavaa harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mä taas rauhoittelen vaimoa sen painajaisista vähintään kerran viikossa. Just olimme viisi päivää Amsterdamissa ja kerran rauhoittelin sielläkin vaimon yöllistä menoa.

Eihän tuo touhu edes sovi ihmisen normaaliin käytökseen.

Kamoon bro, kuka terve ihminen pyrkii (edes ajatuksissaan) edesauttamaan lapsensa kuolemaa samalla kun lauma legureita pyrkii kaikella ammattitaidollaan pitämään kyseiseistä lasta hengissä?

Kuka terve ihminen hylkää lapsensa siksi, että lapsi ei enää ole innostunut vanhempiensa saduista?

Kuka terve ihminen kuleksii ovilla tuomitsemassa ovenavaajaa pikaiseen ennenaikaiseen kuolemaan, ellei ovenavaaja lähde mukaan alati muuttuvaan satujutskaan, jota edes tuo sadunlevittäjä ei tunne riittävässä määrin?

Niin se vaan Markku aikoinaan meni, että tuo oli ihan normaalia käytöstä ja niin kuului tehdä. Lähinnä vika oli muissa, kun eivät ymmärtäneet. No, olihan tämä sinulla tiedossa.. kunhan totesin.

Eihän se ole tervettä vähissä määrinkään. Varmaan aika moni entinen todistaja herää ja havaitsee tämän sitten omana aikanaan, niinkun useampi meistäkin on jo havainnut.

Tuskin se kaikille on helppoa kun siihen on syntynyt/kasvanut .Ehkä se tuntuisi normaalilta, jos syntymästä asti kulkenut ruuvipuristin b-rapussa, vaikka kuinka muut kritisoisi. Sehän kuuluu sinne... miksei muut ymmärrä... (sarjassa paras vertaus ikinä...)

[Pehmoluopio]

Tabletit on pop ja siitä voi näyttää myös oveltaovelle työssä

Masennuslääketabuja ja rauhoittavia.

[Markku Meilo]

Niin se vaan Markku aikoinaan meni, että tuo oli ihan normaalia käytöstä ja niin kuului tehdä. Lähinnä vika oli muissa, kun eivät ymmärtäneet. No, olihan tämä sinulla tiedossa.. kunhan totesin.

Joo, taitaa olla liiankin hyvin tiedossa, mutta se tieto ei poista ihmetystäni siitä kuinka ihmeessä olen voinut olla mukana moisessa vedätyksessä. No useinhan lapsi lähtee vanhempansa kelkkaan, ei siinä sen kummallisempaa tarvita. Ihmetys lienee enemmän sitä, että tuntuu uskomattomalta, että on elänyt vapaaehtoisesti tuossa valheen kuplassa ja vielä ajatellut olevansa jotenkin ylivertainen kun on ainoa oikea tosi kristitty.

Tuskin se kaikille on helppoa kun siihen on syntynyt/kasvanut .Ehkä se tuntuisi normaalilta, jos syntymästä asti kulkenut ruuvipuristin b-rapussa, vaikka kuinka muut kritisoisi. Sehän kuuluu sinne... miksei muut ymmärrä... (sarjassa paras vertaus ikinä...)

Ruuvipuristinta mun ei tartte enää kokeilla ainakaan siksi, että kokisin sen kun muut eivät ymmärrä. Jehovantodistajuutta ei kansakoulussa ymmärretty ja mua kiusattiinkin sen takia. Ammikseen mennessä olin oppinut kupletin juonen ja salasin asian niin hyvin, että muutama vuosi sitten luokkakokouksessa muutamat kaverit olivat nk. haavi auki ja ottivat asian puheeksi. Olin toinen kokoonkutsuja ja kavereilla oli kai ollut joku hetki niin, etteivät olleet keksineet muuta puuhaa kuin kuukelointi ja olivat sitten löytäneet näitä mun tekstejä.