Lainaus vaikutti ontuvalta heti ensilukemalla, eikä vaikutelma ollut väärä. Alla olevasta lainauksesta selviää tuo pois jätetty osa alkuperäisestä Vt-lehtitekstistä (lihavoituna):Veli Pryce Hughes, joka pysyi lujasti kiinni Jumalassa ja kulki vakaasti hänen järjestönsä tahdissa, kirjoitti: ”Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen elänyt Jehovan tarkoituksia koskevantiedon mukaan noista vuotta 1914 edeltäneistä varhaisista ajoista alkaen – –. Jehovan näkyvän järjestön lähellä pysyminen jos mikään on ollut minulle tärkeää. Alkuaikojen kokemukset opettivat minulle, kuinka epäviisasta on luottaa inhimilliseen päättelykykyyn. Heti kun tämä asia oli valjennut minulle, päätin pysyä uskollisena järjestön rinnalla. Miten muuten voi saada Jehovan suosion ja siunauksen?” (Vartiotorni 15. toukokuuta 2014 sivu 29)
Noista sanoista on virrannut sen verran vettä Vantaassa, että mikäli Pryce Hughes olisi elossa hän lentäisi salilta kuin leppäkeihäs vuoden 1963 näkemyksillä, jotka ovat edelleen samaa tietoista valhetta, jota ne ovat olleet aiemminkin.I am so thankful that I have lived in the knowledge of Jehovah’s purposes from those early days just prior to 1914 when all was not so clear, right on to this day; from a day when there were some doubts, to this day when the truth shines like the noonday sun. If one thing has been most important to me, it has been the matter of keeping close to Jehovah’s visible organization. My early experience taught me how unsound it is to rely on human reasoning. Once my mind had been resolved on that point, I determined to stay by the faithful organization. How else can one get Jehovah’s favor and blessing? (w63 Apr. 1 page 220)
On ymmärrettävää, että firman vipusessa esiintyy firman miehet, siis ne joille firma on kaikki kaikessa, teki tai sanoi firma mitä tahansa. On yhtä ymmärrettävää, että tuollainen tekopyhä asenne on tarpeen, jotta voi pysyä firman miehenä. Venettä ei saa keinuttaa ikävillä tosiasioilla, kuten myös hallintoelimen jäsen Karl Klein osoitti vuosia myöhemmin:
Siis tekopyhä teeskentelijä Karl Klein jatkoi raamatuntutkijoiden parissa, vaikka tämä standfasters-ryhmä nimenomaan kieltäytyi tukemasta Yhdysvaltain sotaponnisteluja, toisin kuin Vt-seura, joka kehotti yhtymään kansalliseen rukouspäivään, pitämään pyynnöstä valtiolippua esillä, sekä lunastamaan sotaoblikaatioita.Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin ollut kasteella vuonna 1918, uskollisuuteni raamatuntutkijatovereitani kohtaan asetettiin koetukselle. Ensimmäinen maailmansota riehui parhaillaan, ja vaikka huomattavimmat veljet oli epäoikeudenmukaisesti vangittu juuri puolueettomuuskysymyksen vuoksi, niin tuohon aikaan johdossa olleet veljet eivät täysin ymmärtäneet kristillisen puolueettomuuden tarvetta. Muutamat, jotka näkivät asian ytimen selvästi, loukkaantuivat ja erottautuivat raamatuntutkijoista ja alkoivat kutsua itseään nimellä ”Standfasters” (Lujana pysyjät). He varoittivat minua siitä, että jos pysyisin raamatuntutkijoiden yhteydessä, niin en enää kuuluisi Jeesuksen voideltujen seuraajien ”pieneen laumaan”. (Luukas 12:32) Vaikka äitini ei vielä ollutkaan vihkiytynyt, hän auttoi minua tekemään oikean ratkaisun. En voinut ajatella jättäväni niitä, joilta olin oppinut niin paljon, ja niinpä päätin ottaa riskin raamatuntutkijaveljieni kanssa. Se oli todellinen uskollisuuden koetus. Siitä lähtien olen pannut merkille monia samanlaisia uskollisuuden koetuksia. Kun virheitä tehdään, ne jotka eivät ole sydämestään täysin uskollisia, näyttävät hyökkäävän näiden virheitä tehneiden kimppuun ja saavan itse samalla tekosyyn jättäytyä kokonaan pois. – Vrt. Psalmit 119:165. (Vartiotorni 1. elokuuta 1985 sivu 23)
Näin sitä pieni pala kerrallaan ylläpidetään valheellista kuvaa Vt-seuran historiasta.