Mitä hyvää Jehovan Todistajissa?

[Veli-Hopea]

Toisaalla internetissä keskusteluissa törmää tällaiseen kysymykseen.

Jotkut saattaa sanoa, että todistajia panetellaan ja levitellään puolitotuuksia.
(ilman esimerkkiä kylläkin)
Jos ajatellaan mitä hyvää todistajista löytyy, niin paljonkin.
Esimerkkinä joku mainitsee että eivät osallistu sotiin ja toisten tappamiseen, joka on lähimmäisen rakkautta. ystävällisyyttä, iloa ja rauhaa myös tarjotaan.

Aivan ja lisää hyvää löytyy roppakaupalla, mikäs siinä.. hyvä niin.

Yksi piirre näiden kysyjiltä kuitenkin unohtuu, nimittäin kysymys : "Mitä hyvää luopioista löytyy?"

Niin.. ei tietenkään YHTÄÄN mitään. Erikoista on se, että koen entisten todistajien saavan kovastikin panettelua todistajilta puolitotuuksista puhumattakaan. Esimerkkejä luopioiden haukkumisesta löytyy ihan seuran materiaaleista, konventtipuheista yms.

En minäkään halua osallistua sotiin saati toisten tappamiseen. Tämänhän on oltava lähimmäisen rakkautta. Yritän olla ystävällinen, iloinen ja rauhaa rakastava. Millä tavalla erotun?

Kuinka voi olla vaatimassa "mitä hyvää" kysymyksillä, ilman että osaisi luetella panettelun sijaan myös entisistä todistajista hyvää?

Tämä on mielestäni aika itsekästä. Jos todistajilta asiaa kysyisi, lista taitaisi jäädä aika lyhyeksi. Seuran materiaali ei taida missään mainita entisistä todistajista mitään hyvää, päinvastoin.

ajatelkaapa...
Laajennusta odotellen..

[Markku Meilo]

Jotkut saattaa sanoa, että todistajia panetellaan ja levitellään puolitotuuksia.
(ilman esimerkkiä kylläkin)

Jehovantodistajuus (kuten kilpailijansa) eivät opeta henkilöä kriittiseen ajatteluun, jolloin keskustelutaito on usein kateissa. Ilman esimerkkiä ei voi todeta muuta kuin sen, että panetteluksi voi kukin nimetä minkä tahansa asian, kuten vainoksi on nimitetty nettikritiikkiäkin. Sama koskee puolitotuutta esimerkiksi siksi, ettei perustodistaja tunne edes kaikkien oppiensa ongelmia, Vt-liikkeen historiasta puhumattakaan.

Jos ajatellaan mitä hyvää todistajista löytyy, niin paljonkin.
Esimerkkinä joku mainitsee että eivät osallistu sotiin ja toisten tappamiseen, joka on lähimmäisen rakkautta. ystävällisyyttä, iloa ja rauhaa myös tarjotaan.

Sotiin osallistumattomuus perustuu uskonnolliseen harhaan ja jt pitää sitä oikeutuksena vapaamatkustukseen yhteiskunnassamme. Kun olin nuori vapaamatkustaja, niin suomalaisissa vanhan kaartin jehovantodissa oli ymmärrettävästi vallalla käsin kosketeltavissa ollut ryssänviha. Kertaakaan en muista kenenkään käsitelleen tuota tuoreessa muistissa silloin ollutta sotaa vapaamatkustajuuden kannalta.

Mitä sitten tulee "toisen tappamiseen", niin jehovantodistajat ovat tappaneet/murhanneet ihan kiitettävästi ja etenkin suuressa määrin omiaan.

Jos joku jt on aidosti (ei siis Vt-ehdollisesti) lähimmäisenrakas, niin hän olisi varmaan sitä ilman uskontoakin. Itse asiassa hän voisi harjoittaa sitä jt-rajoituksista vapaana. Sama koskee ystävällisyyttä, itse asiassa arkielämässä ei rakkaupommitusta harjoitella, mielin kielin toimiminen on salielämää (mukaanlukien tietysti myös pariutumisvaiheen tanssiravintolasalit).

Ilo ja rauha ovat niin vaikeasti mitattavissa ja arvioitavissa, mutta maailmanlopun odottelu milloin minkäkin poikkeuksellisen tapahtuman yhteydessä ei minusta ole ilo, eikä merkki rauhallisuudesta. Puhumattakaan mielenterveysongelmista, joita tuntuu kasautuvan todistajille hieman muuta väestöä tiheämmin.

Kuinka voi olla vaatimassa "mitä hyvää" kysymyksillä, ilman että osaisi luetella panettelun sijaan myös entisistä todistajista hyvää?

Se on helppoa, riittää kun tuudittautuu tutuun harhaan ja sulaan mahdottomuuteen; "olemme maailmassa, mutta emme osa sitä". Tässä maailmassa ollaan tai sitten ollaan kuolleita, yhteiskunnan palvelut kelpaavat todistajille jopa siinä määrin, että tienraivaukseen rohkaistaan yhteiskunnan tukien avulla.

Laajennusta odotellen..

Loppukevennykseksi sopii näyte Vt-seuran tekstistä:

”Eräässäkin maassa julkaistiin perätön uutinen, jonka mukaan todistajat olisivat tukeneet Hitlerin hallitusta toisen maailmansodan aikana.” (Vartiotorni 1. syyskuuta 2004 sivu 16)

Jos tuollainen uutinen on todella julkaistu, niin se on puolitotuus, Rutherford nuoli Aatun tuhtoa ennen toista maailmansotaa, sodan aikana se olisikin ollut jo turhan myöhäistä.

[Noomiqq]

Muuta ei nyt äkkiä tule mieleen kuin se, että kenttätyöhön pakotettuna pennusta saakka, on oppinut puhumaan erilasiten ihmisten kanssa ja on helppoa aloittaa keskustelu. Siitä on ollut hyötyä työelämässä ja muutenkin sosiaalisessa elämässä.
Mutta muuten en koskaan oikeastaan ole saanut mitään hyvää JT-uskonnosta, päinvastoin: koulukiusausta, häpeää, pelkoa, pahaa mieltä, halveksuntaa ja ylenkatsomista JT:lta, painostusta, pakottamista erilaisiin kummallisiin "palvontamenoihin" kuten kenttäpalvelukseen ihan pikkupennusta saakka. Onko se normaalia, että pieni pentu (pakotettuna) kulkee pitkin rappukäytäviä ja saarnaa? Tai onko se oikein, että uskonnon vuoksi koulukiusatulle vain sanotaan, että "käännä toinenkin poski" noin kuvaannollisesti. Ihme näin jälkikäteen ajatellen, että olen oikeasti "näinkin terve" = että kykenen jonkinlaiseen normaaliin elämään.

[rippeli]

Esiintymisvarmuus on se hyvä, jota koen saaneeni.
Tietysti sain lapsena kavereita seurakunnasta, mutta olisin saanut kavereita muualtakin jne. Eli esiintymisvarmuus on se juttu, jonka jt-lahko antoi minulle.

[Sookie]

Jännä nuo teidän kaksi viimeistä, esiintymisvarmuus ja helppous keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Mulla kävi toisinpäin, pakkoesiintyminen kentällä ja kokouksissa teki musta todella aran ja epävarman, kun ei saanut harjoitella rauhassa omaa tahtia ja omasta aloitteesta. On se vuosien varrella helpottanut, mutta edelleen uudet ihmiset jännittää minua kovasti, ja esiintyminen on jotain ihan hirveää.

Tuntuu tosi vaikealta miettiä, mitä hyvää Jehovan todistajissa on. Kai olen edelleen niin allerginen koko jutulle. Hyvillä asioilla tuntuu aina olevan kääntöpuolensa, joku taka-ajatus tai hyöty. Kaikki on jotenkin niin ehdollista. Ennen kyllä jaksoin ajatella, että onhan siellä paljon hyvää, mutta ei vaan ole mun juttu. Yhteisö käyttäytyy kuin narsisti; ensin näytetään tarpeeksi pitkään, miten ihanaa, hyvää ja oikein kaikki on, ja kun toinen on syvällä koukussa, todellisuus alkaa paljastua (jos sitä enää uskaltaa tai pystyy näkemään).

[Kivikko]

On tosiaan vaikeaa löytää hyviä piirteitä mitkä löytyisivät vain Jt:issa. He yksilöinä ovat usein ihan hyväntahtoisia ja kilttejä, jotka tottelevat kaikkea mitä lavalta sanotaan (ei ehkä paras piirre).
Yhteisöllisyys voi olla joillekin tärkeää, yhteen kuuluvuuden tunne, vahvistava me-henki, minä olen saanut kokea vastaavaa myös harrasteiden parissa, ja jopa ammattikoulussa.

Esiintymisvarmuus on ollut minullekin ehkä se huomattavin seikka, kun siinä olen saanut harjoitusta. Saman voisi toki saada ilmaisutaidon kursseilla tai teatterikoulussa vähän myöhemmällä iällä kuin minä ala-asteella.

Oman erilaisuuden, muista poikkeavuuden sietämiskyky on varmasti tavan tallaajaa parempi, kun on kersasta saakka ollut julkisesti outolintu. Muiden erilaisuuden sietokyky on kasvanut kylläkin vasta sitten järjestöstä irtoamisen alettua.

[Bono]

Pasifismi. Ja eräänlainen rohkeus, eli yritettään olla välittämättä junttien jatkuvasta halveksunnasta ja vittuilusta.

[apostatesanta]

Pasifismi. Ja eräänlainen rohkeus, eli yritettään olla välittämättä junttien jatkuvasta halveksunnasta ja vittuilusta.

Komppaan.

[Markku Meilo]

Pasifismi.

Riippuu aivan siitä millaista pasifismi-sanan määritystä käyttää. Tämän mukaan jehovantodistajuus ei ole pasifismia, koska edellytetään pyrkimystä saavuttaa tavoitteet täysin väkivallattomin keinoin ja samalla ennaltaehkäistä konflikteja. Jehovantodistajuudessa tappaminen on ulkoistettu ja eräs liikkeen kulmakivistä on odotus, että pian kaikki erimieliset ansaitsevat kuolemantuomion ja 99,9 % maapallon porukasta listitään.

Ja eräänlainen rohkeus, eli yritettään olla välittämättä junttien jatkuvasta halveksunnasta ja vittuilusta.

Rohkeus ei ole ensimmäinen mieleeni pullahtava sana jos katson ensin jakeen 1. Pietarin kirje 3:15 ja sen jälkeen mietin sitä miten nuo toimintansa raamatullisuuteen viittaavat pyrkivät toteuttamaan tuon raamatunjakeen ohjetta. Itseaiheutetun ongelman pakkosieto lienee kaikkien kilpailevienkien kulttien taakka. Netin avulla olemme tulleet siihen, että länsimaissa laajin ja ongelmallisin kritiikki tulee entisten jehovantodistajien toiminnan tuloksena.

[Bono]

Pasifismi.

Riippuu aivan siitä millaista pasifismi-sanan määritystä käyttää. Tämän mukaan jehovantodistajuus ei ole pasifismia, koska edellytetään pyrkimystä saavuttaa tavoitteet täysin väkivallattomin keinoin ja samalla ennaltaehkäistä konflikteja. Jehovantodistajuudessa tappaminen on ulkoistettu ja eräs liikkeen kulmakivistä on odotus, että pian kaikki erimieliset ansaitsevat kuolemantuomion ja 99,9 % maapallon porukasta listitään.

Tappamisen ulkoistaminen sisältää oletuksen murhanhimoisesta mielenlaadusta. Eivätkös nuo tyypit käy ihmisten ovilla kuuntelemassa vittuilua juuri siksi, että he toivovat näitä pelastavansa?

[Bono]

Ja eräänlainen rohkeus, eli yritettään olla välittämättä junttien jatkuvasta halveksunnasta ja vittuilusta.

Rohkeus ei ole ensimmäinen mieleeni pullahtava sana jos katson ensin jakeen 1. Pietarin kirje 3:15 ja sen jälkeen mietin sitä miten nuo toimintansa raamatullisuuteen viittaavat pyrkivät toteuttamaan tuon raamatunjakeen ohjetta. Itseaiheutetun ongelman pakkosieto lienee kaikkien kilpailevienkien kulttien taakka. Netin avulla olemme tulleet siihen, että länsimaissa laajin ja ongelmallisin kritiikki tulee entisten jehovantodistajien toiminnan tuloksena.

Eli lapset, jotka käyvät ihmisten ovilla, ovat aiheuttaneet kiusaamisensa itse? Kukaan äiti tai isä ei altista kakaroitaan kiusaamiselle, ellei itse usko vahvasti asiaansa ja kuvitele toimivansa myös lastensa hyväksi. Uskon järkevyys onkin sitten eri asia.

Oliko ketjun tarkoituksena löytää myös hyviä puolia, vaiko vain kumota ne, jos joku sellaisia näkee?

[Veli-Hopea]

Oliko ketjun tarkoituksena löytää myös hyviä puolia, vaiko vain kumota ne, jos joku sellaisia näkee?

Hyvä huomio bono. No, tarkoituksena ei ollut sinänsä sekään, että nyt alkaisimme luomaan pitkää listaa hyvyyksistä ylistyksineen. Mielestäni pieni kritiikki mainittuihin "hyviin" asioihin ansaitsee keskustelussa oman tilansa.

Itselläni velloo päässä edelleen ajatus siitä, että mikä ero hyvyyksillä on verrattuna entisiin todistajiin tai muun maailman väkeen. Näen ihan samat hyvyydet olevan saavutettavissa muualtakin ja niin että "luopiot" ja luopioudessa ( sana?) on ihan yhtä paljon hyvää.

Esitin myös hieman kysymystä siitä, onko järjestö koskaan kyennyt näkemään entisissä todistajissa tai muissa uskonnoissa mitään hyvää, tai tällaisen kysymyksen esittämiseen pyrin.

Jos viimeisimpään vastaus on : "ei näe hyvää muissa, eikä kirjoita hyvää muista" , onko jotain vialla?

Minä löydän todistajuudesta hyvää ja hyviä asioita. Se on vain siinä että löydän pääpiirtein samat asiat luopioistakin kuin monesta muustakin ryhmästä.

Näkeekö todistaja missään muualla hyvää?

[Markku Meilo]

Eli lapset, jotka käyvät ihmisten ovilla, ovat aiheuttaneet kiusaamisensa itse?

Oliskohan niin, että niin kauan kun lapset ovat vanhempien määräysvallassa ja tottelevat vanhempien painostusta, niin vastuunkantaja löytyy määräilevien aikuisten taholta?

Kukaan äiti tai isä ei altista kakaroitaan kiusaamiselle, ellei itse usko vahvasti asiaansa ja kuvitele toimivansa myös lastensa hyväksi.

Ei kai nyt ole tarkoitus vierittää vanhempien moraalista vastuuta jollekin uudelle taholle? Asiaansa uskominen ei poista vastuuta tekemisistään, etenkään höpöjuttuihin uskominen. Etenkin kun kyseistenkin höpöjuttujen perusteettomuus olisi helposti tarkistettavissa, ellei oma usko olisi niin vahva sekä sokea, että koettelukin koetaan tarpeettomaksi.

Oliko ketjun tarkoituksena löytää myös hyviä puolia, vaiko vain kumota ne, jos joku sellaisia näkee?

Avaajan tarkoitusia en tunne, esitin ainoastaan käsityksiäni, joita voi huoletta poistella jos ovat asiattomia. Itse en tiedä jehovantodistajuudessa mitään sellaista positiiviseksi katsomaani, joka olisi sidoksissa pelkästään jehovantodistajuuteen ts. sitä ei olisi muualla.

Kun olen kysellyt em. asiaa, niin jt:t ovat tuoneet esille lähinnä yhteisöllisyyden, jonka esilletuonti osoittaa kuinka rajoitetusti jt:t ajattelevat. Jos ystävyys lasketaan osaksi yhteisöllisyyttä, niin ajatus nyykähtää siihen, koska Vt-mallista ehdollista ystävyyttä saa muualta (kuin kilpailevista kulteista) etsimällä etsiä.

Toinen tuttu väite (kun jt jää alakynteen oppijutuissa) on "tämä on kuitenkin minulle paras elämäntapa". Olen sitten kysynyt hyväksyykö jt ehdoitta saman asenteen esimerkiksi helluntailaisille, joita saattaa ovella käännyttää, jonka jälkeen aihe onkin vaihtunut tai on seurannut tuumaustauko.

Toki jehovantodistaja voi nauttia olostaan jehovantodistajana ja löytää siitä itselleen positiivisia piirteitä. Minä menen asiassa hieman edemmäksi ja tarkastelen, onko valheellisille väitteille ja kulttisäännöille perustuva onnellisuus hyvää ja haluttavaa.

[Bono]

Kukaan äiti tai isä ei altista kakaroitaan kiusaamiselle, ellei itse usko vahvasti asiaansa ja kuvitele toimivansa myös lastensa hyväksi.

Ei kai nyt ole tarkoitus vierittää vanhempien moraalista vastuuta jollekin uudelle taholle? Asiaansa uskominen ei poista vastuuta tekemisistään, etenkään höpöjuttuihin uskominen. Etenkin kun kyseistenkin höpöjuttujen perusteettomuus olisi helposti tarkistettavissa, ellei oma usko olisi niin vahva sekä sokea, että koettelukin koetaan tarpeettomaksi.

Aliarvioit uskon voiman. Miljoonat afrikkalaisäidit sallivat tyttöjensä ympärileikkaukset mm. uskomuksiin littyvistä syistä. Miljoonat islaminuskoiset äidit joutuvat hyväksymään moraalitonta elämää (tai siitä epällyn) elävän lapsensa karkoituksen, pahoinpitelyn tai murhan. Ihmiset tekevät järjettömyyksiä, vieläpä siis jotain järjettömämpää kuin pakottaminen kenttäpalvelukseen, koska uskonnon voima on niin vahva. Jokaisen uskonnon sisällä on oma moraalikoodistonsa, joka ohittaa kansallisen tai kv. lainsäädännön. Myös Päivi Räsänen taisi todeta, että Jumalan laki ohitta ihmisten lain ja metelihän siitä nousi. Mulla ei ongelmaan ole ratkaisua.

[Markku Meilo]

Miljoonat afrikkalaisäidit sallivat tyttöjensä ympärileikkaukset mm. uskomuksiin littyvistä syistä.

Tuosta järjettömyydestä huolimatta en osaa vierittää vastuuta immateriaalikäsitteelle uskonto.

Ihmiset tekevät järjettömyyksiä, vieläpä siis jotain järjettömämpää kuin pakottaminen kenttäpalvelukseen, koska uskonnon voima on niin vahva.

Pelkästään todistajuudessa on järjettömämpääkin menoa kuin ovilla notkuminen, esimerkiksi paluuryöminnän ja karttamissäännön lisäksi uhrit verenläträysopin alttarille. Kyllähän noidenkin varjossa kyetään tuudittautumaan onnentunteeseen ja koetaan tunnetta etuoikeutuksesta.