Kuolleitten muistamisesta

[rippeli]

Kävin eilen isäni haudalla.
Kun olin lapsi, emme koskaan käyneet isäni haudalla, koska uskoimme, että siellä käyminen olisi vainajien palvontaa.
Nyt kun kirjoittelin asiasta muitten jehovantodistajien kanssa pyörineitten kanssa, tajusin, että eri seurakunnissa oli hyvinkin erilaiset tavat tämän asian suhteen.
Koitin etsiä JW.org sivuilta tietoa asiasta, mutta siellä olevat kirjoitukset painottuivat afrikkalaisiin tapoihin palvoa vainajaa.
Osaisikohan joku kertoa, mikä on seuran virallinen kanta tässä asiassa? Eli voiko viedä esim kukkia haudalle taikka polttaa kynttilää?

[jak]

Olisipa perin merkillistä jos rakkaansa haudalle ei saisi kukkia viedä. Tai kynttilää. No kaikki on mahdollista.

[Tony]

En löytänyt äkkiseltään mitään erityistä mainintaa asiasta. Oman muistini mukaan kukkia on kyllä viety silloin tällöin haudalle tai käyty hoitamassa kukkaistutusta haudalla. Kynttilä voi olla toinen juttu.

Jännä muuten tämä lainaus. Siinä esitetään, että rituaalin alkuperällä ei välttämättä ole merkitystä siihen, mitä rituaalin merkitys nykyään on. Joissain muissa asioissa taas sillä, mitä tietty tapa tai rituaali nykyään merkitsee, tai ei merkitse, ei ole mitään merkitystä - ainoastaan sen alkuperä ratkaisee onko se kristitylle sopivaa vai ei.

Niinpä kun Jehovan todistajat ovat läsnä rakkaan ihmisen hautajaisissa, he osoittavat sopivaa kunnioitusta kuollutta kohtaan (Saarnaaja 7:2). Kukkien laskemisen, hautajaismenojen ja muiden paikallisten tapojen osalta kristityt tekevät huolellisesti omat ratkaisunsa, jotta he voisivat välttää tapoja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa. Tässä tarvitaan arvostelukykyä ja tasapainoa. Tietosanakirjassa Encyclopædia of Religion and Ethics selitetään, että ”rituaalin merkitys ja arvo muuttuvat aika ajoin, niin että rituaaliin myöhemmin liitetty merkitys saattaa erota melko paljon sen alkuperäisestä merkityksestä, ja sille annettu yleinen selitys ei ehkä kerro mitään sen alkuperästä”.

[Markku Meilo]

Pakko tukeutua pelkkään muistikuvaan, joka kertoo, että pahinta oli kukittaa hautaa kuoleman vuosipäivänä. Kaikki muu oli sitten hieman harmaata aluetta, siis kuoppajaisten jälkeen.

Ite blomstereide tokkaamine skruippaa oli Saatanast.

[sorbet]

Joskus harvoin käytiin sukulaisten haudoilla kun olin lapsi. Sellaista muistikuvaa ei ole, että kukkia tai kynttilää sinne oltaisiin viety. Lähtöni jälkeen olen jouluisin yrittänyt käydä sukulaisteni haudoilla ja vienyt kynttilän. Hautausmaalla on mielestäni kaunista ja siellä jotenkin rauhoittuu. Tulee mukavia muistoja mieleen kuolleista sukulaisista ja on jotenkin sellainen jatkuvuuden tunne, että heidän elämänsä jatkuu myös minussa ja lapsessani...

[rippeli]

Jehovantodistaja-aikanani ainoa syy mennä hautausmaalle oli kenttäpalvelus.

[mymmeli]

Kyllä itse muistaisin, että on viety kukkia haudalle ja käyty hautaa hoitamassa muutenkin. Kynttilöitä en muista, että ois viety ja yleisestä perinteestä poiketen joulun aikaan ei tietysti haudoilla käyty. Virallisesta kannasta en sitten tiiä...

[rippeli]

Näin tässä pari vuotta sitten tätiäni, eli isäni siskoa. Hän kertoi, että käy joka viikko isäni haudalla laittamassa kukat kuntoon ja muistelemassa.
Tuntui tosi oudolta, koska itse olen käynyt isäni haudalla kolme kertaa. Isäni kuolemasta tulee lokakuussa 40v. Tätini on aina ollut maailmallinen pakana ja vieläpä kommunisti, mutta silti hän haluaa muistella veljeään.
Varmaan se paratiisitoivo ja usko ylösnousemukseen karsii tuollaiset hautuumaahaihattelut.

[PekkaPee]

Ei haudan "normaalia" hoitamista ole missään kielletty, tosin harras JT ei vie kynttilöitä marraskuun ekana vkl, eikä jouluna, kun ne taas saattavat viitata maailmallisiin tapoihin (rituaali?).

[Jaakko Ahvenainen]

Itse asiassa haudan hoitaminen on omaisten velvollisuus, ellei ole tehnyt tästä erityistä sopimusta hautausmaan ylläpitäjän kanssa.

[SuurinBabylon]

Itse en myöskään muista, että olisi ollut tapana viedä kukkia / kynttilöitä kuolleiden (tosin "maailmallisten") perheenjäsenten haudoille. Jotain puhetta vainajien palvonnasta ja pakanallisuudesta tähän pidättyväisyyteen liittyi.

[Mievaan]

toi Tonyn huomio oli hyvä. Siis hautajaistavat on ok, koska aika on muuttanut rituaalien merkitystä, mutta ai ai laseja ei saa nostaa tai kilistellä. Unohtamatta synttäri ja äitienpäivä kieltoa.

[Kaarmis]

Kyllä jepukat ovat noin yleisesti hyvin pidäätäytyväisiä haudallakäyntiä kohtaan, ainakin ovat olleet 70-luvun alusta aina vuosituhannen vaihteesee. Tuskin mitään muutosta sen jälkeenkään on asiaan tullu. Luulen että aivopesu vainajien "palvonnan" välttämisestä tai sellaisen riskinkään ottamisesta on peruste. Rivien välistä on annettu ymmärtää.

Just tuli käytyä hautausmaalla nykyisen naisystäväni äidin haudalla kiillottamassa kiveen upotettua lyhdyn paikkaa, jotenkin oivalsin että muhunkin on upotettu tällainen ajattelu, sairasta. Omat vanhempani ovat elossa, mutta ajattelin nyt sitten tämän oivallukseni innoittamana käydä pappani haudalla, plus selvittää mihin vittuun se mumma onkaan haudattu! Ehkä samaan monttuun, en tiedä j häpeän...

[Jaakko Ahvenainen]

Kyllä jepukat ovat noin yleisesti hyvin pidäätäytyväisiä haudallakäyntiä kohtaan, ainakin ovat olleet 70-luvun alusta aina vuosituhannen vaihteesee.

Minkä todistan siltä osin, että serkkulikka-jt tosin tuli muistotilaisuuteen, mitä kotona vietettiin isäni osalta 1976 ja äitini 1996, mutta siunaustilaisuuteen ei tullut, saati että perheensä olisi mukana ollut. Vaan tuli sentään.

En itsekään omaisteni haudoilla ole käynyt. Ovat sen verran pitkän matkan päässä, ettei sitä näillä liksoilla. Isästä ja äidistä tuskin on merkkiäkään missään, olivat jo eläessään sitä mieltä. Miten omalla kohdallani, jos satun kuolemaan, jää mahdollisten omaisten harkintaan. Mulle sillä ei enää sitten väliä ole.

Niih, äidinisän hauta jäi Viipuriin, mistä hautausmaa jyrättiin ja hautakivi käytettiin todennäköisimmin parempiin tarkoituksiin rakennuksen perus- tai porraskiveksi.

[Kaarmis]

Ai hitto joo, kun harman jälkeen tulee patariisi niin kaikki jepukat rakentaa kämppänsä vanhoista hautakivistä, kun ne on sitten vapaasti uudelleenhyödynnettävissä. Kuinka romanttinen ajatus.