Paras ikä kuolla

[SuurinBabylon]

Harvard Medical School:in emeritusprofessori paljastaa haluavansa kuolla 75-vuotiaana. Hän ei aio sen jälkeen enää aktiivisesti pidentää elämäänsä, vaan kieltäytyy niin antibiooteista kuin rokotuksistakin.

As Crimmins puts it, over the past 50 years, health care hasn’t slowed the aging process so much as it has slowed the dying process.

Hänen mukaansa kuolema on menetys, mutta liian pitkä elämä on myös tragedia. Vanhetessa muisti heikkenee, ajattelu hidastuu ja liikuntakyky rajoittuu. Vain harvat poikkeusyksilöt pystyvät elämäään laadukasta elämää hyvin vanhana, ja todennäköisesti emme kuulu heihin. Lisäksi lapsemme muistavat meidät raihnaisena ja rapistuvana vanhuksena sen ihmisen sijaan, joka olimme.

Kuinka vanhaksi sinä haluat elää ja miksi?

Alkuperäinen kirjoitus (englanniksi)

Ilta-sanomien referaatti

[YksinäinenSusi]

Kuinka vanhaksi sinä haluat elää ja miksi?

Nyt vanhempana saattaa itteastias arvostaa elämää enemmän kuin nuorena, jolloin kuvitteli elävänsä ikuisesti.

Nyt kun ymmärtää, että tässä ei ehkä ole kuin 30, korkeintaa 40 vuotta elinaikaa enää(jos iiiihaaan vanhaksi aikoo elää), niin tulee jo kiire jos jotain haluaa saada aikaan.

Yksi syy, miksi ihan mahdollisimman vanhaksi haluaisin elää (100v.) niin olisi se että haluaisin nähdä miten pitkälle teknologia ja tiede ehtii mennä.
Toisaalta tietysti on todennäköisesti niin, että terveys alkaa romahtaa ainakin jo 80 vuotiaana ja vaikkapa 95 vuotiaana ei enää tajuaisi koko tieteestä mitään.

[Tony]

En määrittelisi elämänhaluani numeraalisesti iän perusteella, vaan elämän laadun perusteella. Se taas riippuu kovasti yksilöstä ja heitot voivat olla vuosikymmeniä. Joku on pirtsakka vielä ysikymppisenä, kun toinen on henkitoreissaan seitsemänkymppisenä.

Eli mikäli mieli pysyy menossa mukana, sata vuotta olisi mukava pistää rikki.

[SuurinBabylon]

En määrittelisi elämänhaluani numeraalisesti iän perusteella, vaan elämän laadun perusteella. Se taas riippuu kovasti yksilöstä ja heitot voivat olla vuosikymmeniä. Joku on pirtsakka vielä ysikymppisenä, kun toinen on henkitoreissaan seitsemänkymppisenä.

Eli mikäli mieli pysyy menossa mukana, sata vuotta olisi mukava pistää rikki.

Juurin tästä tuossa kirjoituksessa puhutaan. Jokainen luulee, tai vähintään kovasti toivoo olevansa harvinainen poikkeus, joka on vielä mieletään virkeä ja ruumiiltaan terve yli 80 vuoden iässä. Usempien kohdalla todellisuus on kuitenkin toista. Harva yli 80-vuotias on "elämänsä kunnossa". Artikkelissa todetaankin, että elämä on pidentynyt, mutta lisävuodet eivät ole laadukkaita elinvuosia.

Americans may live longer than their parents, but they are likely to be more incapacitated. Does that sound very desirable? -- The situation becomes of even greater concern when we confront the most dreadful of all possibilities: living with dementia and other acquired mental disabilities.

Vanhuudessa henkiset kyvyt (tarkkaavaisuus, ongelmanratkaisukyky, lähimuisti) ja aistit heikkenevät terveelläkin ihmisellä. Läheiset joutuvat katsomaan kun rakas ihminen vuosisi vuodelta rapistuu yhä huonompaan kuntoon, lopulta pelkäksi vanhainkodin asukiksi, joka ei välttämättä enää edes muista lastensa nimiä. Miksi kukaan haluaisi jättää itsestään tällaisen muiston?

Itse ajattelen, että 70 vuotta olisi hyvä hetki pistää pillit pussiin. Jos kuitenkin olen vielä 70-vuotiaana erinomaisessa kunnossa (tai ylipäätään elossa), voisin ajatella 80 vuotta viimeiseksi takarajaksi.

[Tony]

Juurin tästä tuossa kirjoituksessa puhutaan. Jokainen luulee, tai vähintään kovasti toivoo olevansa harvinainen poikkeus, joka on vielä mieletään virkeä ja ruumiiltaan terve yli 80 vuoden iässä. Usempien kohdalla todellisuus on kuitenkin toista. Harva yli 80-vuotias on "elämänsä kunnossa". Artikkelissa todetaankin, että elämä on pidentynyt, mutta lisävuodet eivät ole laadukkaita elinvuosia.

Joo, itse en millään muotoa kuvittele olevani poikkeus, enemmänkin leikin ajatuksella siitä. Suvussa on potentiaalia vedellä ysikymppiseksi, vieläpä kohtuu terveenä. Tämä vaatisi toki omaakin panosta terveiden elintapojen muodossa.

Yhtä kaikki, aika näyttää. Elämä pakettina jossain vuodeosastolla ei toki houkuta millään muotoa. Jos elämä ei ole elämisen arvoista, elämän pointti menee ohi.

[Polyester]

Harvard Medical School:in emeritusprofessori paljastaa haluavansa kuolla 75-vuotiaana. Hän ei aio sen jälkeen enää aktiivisesti pidentää elämäänsä, vaan kieltäytyy niin antibiooteista kuin rokotuksistakin.

Aika näyttää, pitääkö professorin suunnitelma. Tuollainen asia on helpohko päättää etukäteen, mutta vaikeampi toteuttaa sitten kun sen aika tulee. Itse pidän hieman outona ajatuksena, että perusterve vaikkakin hieman vanhuudenvaivainen ihminen haluaisi kieltäytyä hoidoista sitten kun on jokin tietty lukema mittarissa, jos elämän puitteet muuten ovat suunnilleen kunnossa.

[YksinäinenSusi]

Itse ajattelen, että 70 vuotta olisi hyvä hetki pistää pillit pussiin. Jos kuitenkin olen vielä 70-vuotiaana erinomaisessa kunnossa (tai ylipäätään elossa), voisin ajatella 80 vuotta viimeiseksi takarajaksi.

Minä kannattaisin vapaata eutanasiaa. Voisi lähteä ihan vapaaehtoisesti siinä iässä kuin tuntuu itselle parhaalta. Samalla tekisi tilaa rakkaudellisesti muille ihmisille. Helsingin asuntopulakin olisi aika pitkälti jo tällä ratkaistu rakkaudellisesti ja sankarillisesti.

Koska eihän ole suurempaa rakkautta kuin se, että kuolee toisten ihmisten puolesta edistääkseen näiden ihmisten elämisen mahdollisuuksia.

Esim, jos vaikka 80vuoden ikäinen henkilö kärsisi kovin ja menettäisi elämänhalunsa kokonaan, niin voisi pyytää lopetuspiikin ja ei tarvis enää kärsiä.

Sama koskisi myös nuorempia jos aihetta, esim jos vaikka liikenneonnettomuudessa pahoin vammautunut ja haluaa lähteä kitumasta, niin saisi piikin pyytäessään.
Tai vakava masennus josta ei pysty paranemaan ja elämän halut menneet.

Joisi siinä vielä sairaalan kanttiinissa viimeisen kahvin ja tupakan polttelisi siinä ulkona ja sitten piikille ja kärsimykset loppuis siihen.(tietysti sen voisi viime hetkellä vielä perua jos ei olisikaan munaa lopettaa itseään)

Näin masentuneista tulisi niitä kaikkein suurimpia sankareita maailmassa, koska he luopuisivat elämästään toisten hyväksi. Eikö olisikin ihanaa?

Uskon että tämä tuleekin jossain vaiheessa kun ihmisiä alkaa olla maailmassa todella liikaa, niin liikaa ettei maapallo enää pysty kaikkia elättämään.

[SonOfJesus]

Muistan joskus lukeneeni jostain tai nähneeni tvstä, että mm eskimoilla oli perinteenä, että vanhukset kävelivät pois yhteisöstä, kun kokivat ettei heistä ollut enää hyötyä yhteisölle.

Nykyisin pyrin elämään niin, että milloin kuolema tuleekin, niin ei tarvitse sen kohdatessaan katua mitään. Pyrin siis olemaan valmis kuolemiseen. Niin ollen ajattelen, että paras hetki kuolla on se hetki kun kuolee. Paras ikä kuolla on se ikä kun kuolee.

Jos joku riistää itseltään hengen, niin hän käyttää oikeuttaan kuolla. Hänenkin kuolemansa tapahtuu hetkellä, joka on hänelle paras: hänhän valitsi sen.

[Filippos]

Mulla on alkanut olla olo sellainen, että haluaisin saada elää mahdollisimman pitkään ja oppia ja innostua kaikesta uudesta. Varsinkin dementoituneena tuo vois olla jopa helppoa, kun niitä uusia juttuja tulisi jatkuvasti. Rakastan elämää ja sen tuomia kokemuksia, vaikka moni kokemus onkin ei-niin-miellyttävä.

[YksinäinenSusi]

Varsinkin dementoituneena tuo vois olla jopa helppoa, kun niitä uusia juttuja tulisi jatkuvasti.

Niin, voisi lainata kirjastosta aina saman mielikirjansa uudelleen ja uudelleen, kun ei koskaan muista sisältöä.

[SuurinBabylon]

Tietysti asetelman voi kääntää toisin päin: onko kuolemisen katsominen niin epämiellyttävää, että haluaisimme mielummin vanhuksista eroon mahdollisimman aikaisin, mahdollisimman nopealla tavalla? Aina kun näen vanhan ihmisen en voi olla ajattelematta, että tuossa minäkin olen joskus; liikuntarajoitteisena seniilinä, joka toistelee samoja tarinoita. Vanhat ihmiset herättävä sääliä, mutta myös pelkoa.

Toki vanhuksilla on tärkeä tehtävänsä esimerkkeinä ja opettajina nuorille, mutta harvasta todella vanhasta on tähän.

[YksinäinenSusi]

Toki vanhuksilla on tärkeä tehtävänsä esimerkkeinä ja opettajina nuorille, mutta harvasta todella vanhasta on tähän.

Jep. Vanhoilla on vanhan ajan katsantokanta kaikkeen, joka ei välttämättä sovi nykyaikaan.
Joskus vanhan ihmisen neuvo nuorelle voi johtaa katastrofiin, jos nuori soveltaa sitä.

Minua kerran erä vanhempi mies neuvoi lopettamaan työt eräässä tehtaassa, jossa sain pientä palkkaa, mutta työ olisi ollut vakituisempaa.

Vaihtoehtona tuo vanhempi mies neuvoi minua menemään toiseen firmaan, missä saisin paljon parempaa palkkaa.

Kun toimin niin kun hän neuvoi, niin tulos oli että minut erotettiin siitä uudesta työpaikasta viikon sisällä, kun en ollut tarpeeksi nopea uudessa työssäni.
Työnantaja oli niin ketku, ettei heti kirjoittanut työsopimusta valmiiksi, vaan halusi katsella ensin muutaman päivän miten ne työt sujuu. Nuorena ja tyhmänä en tätä tajunnut.

No viikon päästä sain kenkää ja menin kämpille häpeämään raskaasti tyhmyyttäni.

Tuon vanhemman miehen neuvo oli siis huono, koska se ei sopinut enää nykypolven tilanteeseen.

Tuon vanhemman miehen nuoruusaikana työpaikkaa saattoi vaihdella, koska siihen aikaan riitti että tekee vaan kokoajan töitä. Ei tarvinnut olla nopea, riitti että oli huolellinen ja hidas ja ahkera.

Nykyään pitää hommat tapahtua hetkessä suit sait, muuten tulee heti toinen mies tilalle.

[SonOfJesus]

Minusta jokaisella elossa olevalla on oikeus elämään. Tarvitaanko siihen jokin oikeutus esim hyödyllisyys?

[SuurinBabylon]

Minusta jokaisella elossa olevalla on oikeus elämään. Tarvitaanko siihen jokin oikeutus esim hyödyllisyys?

Ensiksi voisit määritellä mitä on "elämä" (koskeeko se esim. vain ihmisiä, vai myös eläimiä tai kasveja?) ja kuka tämän oikeuden myöntää? Jos oikeus oletusarvoinen, entä jos kaikki eivät tunnusta tätä oletusarvoa? "Kaikilla on oikeus [asia tähän]" on sisällötön lausahdus, se ei tarkoita mitään.

[Polyester]

Rakastan elämää ja sen tuomia kokemuksia, vaikka moni kokemus onkin ei-niin-miellyttävä.

Minua puolestaan väsyttää elämässä juuri tuo piirre, että jokaista hyvää asiaa kohti tapahtuu vähintään pari huonoa. Jos on hetken hyvä olla, niin kohta tulee taas paskaa niskaan jostain suunnasta. Jos ei itse töppää, niin joku toinen töppää niin että minä kärsin, tai sitten on muuten vaan huonoa tuuria. Välillä tuntuu, että elämä ei kovin hyvä diili ole, mutta ei kai sinne hautaan varsinaisesti kiire ole. Enkä usko, että asiat hirveästi iästä olisivat kiinni, ikähän on vain numero, sanotaan.