Historiaa - osa 3: Jehovan todistajien haaratoimisto oli harmissaan tietosuojavaltuutetun päätöksestä 09.10.2000
Tietosuojavaltuutettu oli 09.10.2000 tehnyt ratkaisun, missä hän vaati ovelta ovelle -työssä kerättäviin muistiinpanoihin oven avaajan suostumuksen.
Suomen haaratoimisto lähetti seurakuntiin kirjeen 07.12.2000. Olisi ollut reilua liittää kirjeeseen tietosuojavaltuutetun kannanotto kokonaisuudessaan. Näin julistajat olisivat tulleet tietämään asian täsmällisesti.
Nyt kävi niin, että haaratoimiston kirjeessä vähäteltiin koko asiaa ja käytännössä julistajille annettiin lupa jatkaa entiseen malliin ja kerätä muistiinpanoja ilman lupaa, kunhan ei käytetä valmiita lomakkeita.
Kirjeen sävy on melkeinpä huvittava: pahansuovat ihmiset levittävät väärää tietoa viranomaisille, on harmillista että joudumme tämmöisiä asioita ottamaan huomioon (emme tietysti edes harkitse, että meidän toiminnassamme voisi olla vikaa), me toimimme avoimesti ja oikein, ja itse Saatanahan siellä on vastustamassa näin viimeisinä päivinä. Mutta tuollaisessa todellisuudessa JT:t elävät.
En viitsinyt tankata kirjettä suurennuslasin kanssa läpi, mutta ainakin siellä tunnustetaan tämä velvollisuus, että uskonnollista vakaumusta koskevien tietojen kerääminen vaatii luvan. Mutta mitähän tarkoittaa tuo, että voimme tehdä henkilökohtaisia muistiinpanoja pitäen mielessä "lain edellytykset"? Jos laki edellyttää, että käytännössä kaiken henkilökohtaisen tiedon keräämiseen tarvitaan suostumus, eikö kirjeessä silloin ohjeisteta suostumus kysymään? Kovin selväsanaisesti tätä ei kyllä ole muotoiltu. Oma lukunsa on sitten se, millainen käytäntö Jehovan todistajien keskuuteen on muodostunut. Onko lupaa ryhdytty kyselemään?
Ymmärrän toisaalta, että JT:t katsovat toimivansa oikein ja muistiinpanot helpottavat heidän julistustyötään, jossain tapauksessa ne saattavat helpottaa ovenavaajankin elämää (esim. merkintä "luopio, kierrä kaukaa"). Mutta entäpä jos muistiinpanovihko menee vaikkapa hukkaan ja joutuu vääriin käsiin? Melkoinen herkkuhetki naapuruston kyylälle, jos semmoisen saa haltuunsa.
Polyester kirjoitti:En viitsinyt tankata kirjettä suurennuslasin kanssa läpi, mutta ainakin siellä tunnustetaan tämä velvollisuus, että uskonnollista vakaumusta koskevien tietojen kerääminen vaatii luvan.
Jehovan todistajat eivät missään vaiheessa ole suostuneet siihen, että he kysyisivät oven avaajilta luvan muistiinpanojen tekemiseen vaikka sekä tietosuojavaltuutettu että tietosuojalautakunta olivat yksimielisiä asiasta.
Mielenkiintoinen ja monitahoinenkin juttu, jännä nähdä miten etenee. Perusidea lienee kuitenkin se, että ovenavaajalta pitäisi saada nimenomainen lupa tietojen keräämiseen ja tallentamiseen. Luvan pitäisi olla selkeästi annettu siten, että asianomainen on selvästi tiennyt mihin suostuu ja mihin luvan antaa. Harhaanjohtavalla tai epäselvällä kysymyksellä saatu "lupa" ei ole minkään arvoinen, eivätkä minkäänlaiset omat tulkinnat tule kysymykseen (antoi luvan tuoda uudet lehdet ensi viikolla => saa samalla merkitä uskonnollisen vakaumuksen ja perhetietoja).
Erityisen mielenkiintoinen oli maininta, että tietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan Jehovan todistajien uskonnollinen yhdyskunta on viime kädessä rekisterinpitäjän ominaisuudessa ja vastuussa julistajien "henkilökohtaisista" muistiinpanoista. Tämähän on juuri asia, josta järjestö pyrkii parhaansa mukaan pesemään kätensä, vetoamalla muistiinpanojen "henkilökohtaisuuteen".
Kirjeen sävystä saa sen kuvan, ettei Jehovan todistajien järjestö lainkaan ymmärrä henkilökohtaisten tietojen keräämisen olevan ongelma.
Valtioiden tiedustelupalvelut keräävät valtavat määrät tietoa verkosta ja muilla tavoin, eivätkä he pahemmin lupia kysele. Kaikki motiivit eivät todellakaan välttämättä ole puhtoisia, mutta vaikka motiivi olisi miten lämpimästi kannatettava tahansa - kuten vaikkapa terrorismin vastainen taistelu - tietojen keräämisessä on omat ongelmansa. Kun tieto on kerran kerätty ja säilötty, on aina mahdollista, että se syystä tai toisesta pääsee vuotamaan tai vuodetaan vääriin käsiin. Tieto voi päätyä rikollisten, lööppijulkisuuden tai muuten vain uteliaiden käyttöön. Tiedon kerääjä voi myös ampua itseään vahingossa jalkaan, ja paljastaa omasta toiminnastaan noloja yksityiskohtia, kuten valtiollisissa tapauksissa onkin käynyt.
Jehovan todistajien saarnaamistyön motiivien hyvyys on tietysti näkökulmakysymys. Varmasti monet JT:t kokevat oikeasti tekevänsä hyvää, minun mielestäni taas he voisivat käyttää aikansa paljon paremminkin kuin markkinoimalla amerikkalaista uskonlahkoa, jonka toiminta mielestäni perustuu harhaanjohtamiseen. Jehovan todistajille joka tapauksessa tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että henkilökohtaisen ja arkaluontoisen tiedon kerääminen ja tallentaminen on itsessään ongelma - motiivista riippumatta.
Polyester kirjoitti:Kirjeen sävystä saa sen kuvan, ettei Jehovan todistajien järjestö lainkaan ymmärrä henkilökohtaisten tietojen keräämisen olevan ongelma.
Päin vastoin. He tietävät tämän olevan enemmän kuin ongelma. Näet tietojen keräämiseen tarvitaan asianomaisen kirjallinen lupa ja mieluiten niin, että asianosaiselle jää siitä' kopiona oma kappale.
