Kuten nimimerkistä voi päätellä, olen vielä todistajien kirjoissa. Käyn jopa kokouksissa silloin tällöin, ja puheitakin pidän. Kaapissa olisi tarkoitus pysyä vielä määräämätön aika, lähinnä siksi että eräät bisnekset muiden todistajien kanssa saattaisivat häiriintyä julkiluopumukesta. Yritän lisäksi vielä saada muutamien JT-kavereideni silmät auki, ennen kuin lähden Järjestöstä. Niin, ja tietysti ajatus monon saamisesta pelottaa vieläkin vähäsen.
Olen siis nuorehko naishenkilö Etelä-Suomesta, naimisissa toisen JT:n kanssa. Vanhempani ja melkein koko sukuni on todistajia, joten minut on pienestä pitäen kasvatettu "totuuteen". Yleisesti ottaen olin varsin tyytyväinen elämääni todistajana, ja minusta oli kivaa "tietää" elämän tarkoitus.
Tuossa kolmisen vuotta sitten tajusin, että tämä JT-hommahan on täyttä puppua. Se ei tehnyt hyvää mielenterveydelleni. Kaiken maailman kuolemanpelot alkoivat riivata, elämältä meni tarkoitus, ja silti pelkäsin aivan kuollakseni erottamista/eroamista. Pelkäsin sitä niin paljon, etten uskaltanut puhua asiasta edes miehelleni. Aika järkyttävää näin jälkikäteen ajateltuna.
Nykyään asiat ovat paljon paremmin, ja rakas miehenikin on lopulta oivaltanut, että JT-opetukset ovat puppua. Hoitotahto-kortinkin nakkasi tuossa hiljattain menemään. Yhdessä nyt luopioidutaan ja mietitään, milloin tullaan kaapista ulos.
Pidän tuntemuksistani ja ajatuksistani blogia osoitteessa Usko-Marssilla.blogspot.com. Jotkut teistä ovat varmaan jo sitäkin lueskelleet.