Ok more about the jw wedding I attended. There were these two couples at our dinner table that were having an all out pissing competition as to who was the most spiritual. They were comparing who was in "the truth" the longest, who pioneered where and for how long. How many generations of jehovahs witnesses they were. As it went on they drank more wine and the bs got thicker. One would say their kid pioneered such and such a place then the other couple would up them by saying their kid is a missionary in the Congo.
Johon Billy toteaa hienolla ironiallaan:
Yeah, I've seen that plenty. I like to chime in with things like, "I survived a Nazi concentration camp. And before that, I was a colporteur and knew Pastor Russell personally."
Kaiken seuraamani jälkeen tällainen "kumpi kusee pitemmälle" -kilpailu on uudempaa menoa tuossa nk. totuudessa ja heijastanee kulttuurijehovantodistajuutta, jota nuoruudessani ei tavattu. Jakolinjahan meni silloin pääasiassa jehovantodistajien (=voidellut) ja hyvän tahdon porukan (=suuri joukko) välillä.
Kun teokraattinen päteminen on ainoa sallittu pätemisen muoto, sitä kautta purkautuu sitten kaikki kyseiset tarpeet. Voisihan sitä kentälläkin käydä sen verran mitä ehtii, mutta onhan tienraivaus nyt ihan eri tavalla siistiä.
Tuolla tuli esille, että yksi mitattava asia on myös se, monennenko polven JT on joku on. Kyllähän nämä kolmannen saati useamman polven todistajat hieman asemastaan tietoisia taisivat usein olla, kun ryhtyy muistelemaan. Vähän niin kuin vanha raha vs. uusrikkaat.
Niin, osoittaa että "tämä sukupolvi" alkaa olemaan melkoisen pitkä kun valtakunnan hallintoakin muistellaan* " virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein." 100-vuotis päivänä.